Hei!

Voi kauhistus, näinkö pitkä aika siitä oli, kun tämän blogin olemassaolon viimeksi muistin. Teille, jotka aloititte hoidon kanssani yhtä aikaa ja seurasitte matkaani - toivottavasti kaikki sujui lopulta hyvin ja olette nyt hampaisiinne ja hoitopäätökseenne tyytyväisiä ylläpitohoidon käyttäjiä?

Uskomatonta mutta totta, minunkin hoitoni on vihdoin ja viimein valmis. Viisi vuotta (!) sihen kaikkinensa meni. Lukuisten uusintakuvausten jälkeen löytyi viimein tekniikka, jolla noin miljoonalla kalvolla pikkuruisin kertasiirroin saatiin kiertynyt, vaikean mallinen ja syväjuurinen vasen kulmurini asettumaan riviin sen verran, että hoidon aikana tullut (!) takahampaiden avopurenta saatiin suljettua. Se minulle riitti, pystyn taas puremaan hampaat yhteen, leukanivelet eivät kuormitu, hammasvälit on helppo puhdistaa ja hammasrivit näyttävät täysiltä ja (riittävän) symmetrisilä. Aivan täydellisen kulmahampaan asentoon pyrkiminen ei enää kiinnostanut, eikä hoitoa olisi tämän pidempään invisalign-firmankaan puolesta voinut jatkaa.

Esteettisesti tulos on joka tapauksessa valtavasti alkutilannetta parempi, vaikka joitain ”persoonaani kuuluneita” piirteitä hoidon mukana toiveestani huolimatta katosi. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja jälkikäteen myös siihen, että tähän lähdin. Viimeiset vuodet menivät ilman häiritseviä kuminauhoja tai etuhampaiden kiinnikeitä, ja pelkät kalvot olivat lopulta aika huomaamattomat ja helpot käyttää. Hampaiden hoidon suhteen relasin ja pyrin yli 20 käyttötuntiin vuorokaudessa. Kiristin pitoaikaa ja käytin chewieita, jos alkoi näyttää siltä etteivät kalvot enää seuranneet. Loppuajat käytin etäseurantaa, joka oli minusta kätevä.

Teille jota kauhistuitte - olin vaikeine kulmahampaineni vaikea potilas, eikä minun hoitoni ole siten verrannollinen urakkaan, joka odottaa pelkästään kosmeettisista syistä tehtävää etuhampaiden oikomista. Teillä ei mene viittä vuotta. :) Hoitoni olisi ollut vaikea kiinteilläkin kojeilla, joten olen edelleen positiivisesti yllättynyt, että tämä oli kalvoilla ylipäänsä tehtävissä.

 Suosittelen etenkin kaikille purentaa estetiikan lisäksi korjaaville kokeneen oikojahammaslääkärin valintaa, ja varmistakaa myös, mitä kaikkea maksuunne sisältyy. Minun könttämaksuni sisälsi kaiken, eli vaikka hoito venyi ja kuvattiin monen monta kertaa, summa ei noussut. Näin ei tarvinnut tyytyä huonoon lopputuloksen, vaan jatkettiin kunnes oikoja ja minä olimme molemmat tyytyväisiä.

Nyt odotan ylläpitokalvojani ja loppuelämää niiden kanssa (en aio riskeerata) 😅 Hyvää jatkoa!

Kevätpäivitys ja estetiikkapohdintoja

Hei ja kiitos muistuttelusta päivttää tätä tarinaani!

Nyt on niin kiireinen kevät töiden ja muun elämän puolesta, etten ole juuri ehtinyt hampaita miettiäkään. Hoito menee jo niin suurpiirteisellä rutiinilla, että hieman huolestuttaa olenko enää pessyt hampaitani riittävän huolellisesti, kun en juuri siihenkään kiinnitä enää erityistä huomiota. Pesen ja lankaan hampaani kuuliaisesti kyllä, mutta mietin samalla ihan muita juttuja. Vaihdan kalvoja suunnilleen neljän päivän välein (joskus vaihtoväli venyy päivän-pari kun en vain yksinkertaisesti muista vaihtaa uuteen) ja olen päässyt tällä kalvosarjalla ennätyspitkälle - kalvo 24 menossa ja saan yhä kalvon paikalleen, vaikka hitaasti pientä rakoa kulmahampaan ja kalvon väliin syntyykin. Kuminauhat tuntuvat siis tepsivän. Ensi kontrollilla ne olisi tarkoitus jättää pois ja mennä loppu kalvoilla & uudella kulmahampaan otepinnalla (kalvot kuulema kääntävät ehjinä paremmin hampaiden juuria, nyt joudun kuminauhanuppien takia leikkaamaan kalvoihini koloja nuppien kohdalle, eikä kalvo saa siis koko hampaasta kunnon otetta). Vielä yksi kuvaus ja refinement-kalvot todennäköisesti tulee kuitenkin, mikä on ihan hyvä - saa esittää vielä esteettiset lopputoiveensa.

Esteettisistä toiveista - no, tämä on oikeastaan hassu juttu. Ironisesti oikomishoitoon lähteneenä pidän kuitenkin kauneimpina tiettyjen ihmisten luonnollisia, ei-oiottuja hymyjä eli luonnon muovaamia pieniä epäsymmetrioita, jotka tekevät noista hymyistä erityisen ilmeikkäitä ja viehättäviä - ja teollisia täydellisiä hammasrivejä kauniimpia.

No, itse en hurjan vinoine hampaineni kuulunut tuohon joukkoon ennen enkä nyt, mutta sama ajatus minulla edelleen on. Pieni asymmetria tekee hymystä persoonallisemman. Vaikka olenkin vanhoihin kuviin verraten oikein tyytyväinen tähän uuteen, suorempaan hymyyni, haluaisin silti jättää rivistööni pienen vanhan epätäydellisyyden eli en halua pyrkiä ihan symmetriseen rivistöön. Olen näes tottunut "vampyyrihampaisiini" eli keskimmäistä etuhammasta vähän pidempiin ja kiertyneisiin kakkosetuhampaisiini. Tajusin sen siinä vaiheessa, kun toinen niistä saatiin jo paikoilleen.

Toinen vampyyrihammas on vielä jäljellä, koska sitä ei kulmahampaan oikomisen vuoksi ole voitu siirtää vielä paikoilleen. Se on ollut minulla aina ja antaa hymylleni ja ilmeilleni sen karakteerin, mihin olen tottunut. Oletan että hammaslääkärini/invisalign suunnittelee refinement-kierroksella tuonkin hampaan "sisääntyöntämistä" ja kiertämistä symmetriseen riviin, mutta ajattelin ehdottaa, että että sen asentoa korjataan vain minimaalisesti. Minusta se saa olla vähän pidempi ja vaikka vähän kiertyneenäkin - mieluummin hieman kiertynyt vampyyrihammas kuin siistissä rivissä oleva, mutta isoilla ienraoilla vierushampaista erosssa oleva hammas. Tuon hampsaan siirto näet väistämättä tekisi isot mustat kolmiot hampaiden väliin ienrajaan, koska tuo hammas on muovautunut kolmiomaiseksi oltuaan aina kiertyneenä. Ja tosiaan, tuo "vampyyri" twist on osa minua. En halua muuttaa ilmeitäni täysin, vaikka kauniimman hymyn haluankin.

Sain muuten hammaslääkäriltäni erikoisen Acceledent-vinkin: ihmeekseni oma koneeni siis toimii yhä, vaikka uskon käyttäneeni sitä jo yli 500 kertaa. Jos konetta käyttää vain puoliväliäänimerkkiin asti (10 min) ja sitten sammuttaa ja pitää parin tunnin tauon ennen kuin käyttää taas toisen puolivälin (10 min), kone ei ilmeisesti laske tätä käyttökerraksi. Voisin siid pidentää koneeni elämää siirtymällä 10 min aamulla - 10 min illalla rutiiniin.

Kertokaa taas omia kuulumisianne, niitä on ilo lukea!

Kuminauha siellä, kuminauha täällä

En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, ehkä enemmän jälkimmäistä.

Kontrollissa tehtiin jatkosuunnitelmia ja siihen kuuluu nyt hankalan, pitkäjuurisen kulmahampaani liikuttamiseen kalvojen lisäksi vaikuttava kuminauha-arsenaali: käytän nyt samanaikaisesti kettuja, karhuja ja jäniksiä.

Aluksi olin eri suuntaan kohdistuvisa vedoista keskustellessamme sisäisesti kauhuissani, ei kai taas uusia nuppeja, haavoja, sössötystä, yrityksiä viritellä ja poistaa kumppareita huomaamattomasti, näkyviä piuhoja sinne ja tänne.

Mutta ei. Kyse onkin vain jo olemassaolevien nuppieni tehokäytöstä - rotaation tehostamiseksi viritän tästedes poskihampaan ja kulmahampaan väliin kettukiminauhan vasemmalle noin 12 h ajaksi vuorokaudessa (yö kelpaa!) ja muulloin saan olla ilman kuminauhaa (!) tai voin laittaa sen viimeksi saamani hankalan jäniskuminauhan kulmahampaan ympäri, jos kulmahammas alkaisi taas jäädä kalvoista jälkeen. Karhukuninauhat tulevat oikealle poskihampaisiin yöksi avopurentaa sulkemaan, niin kuin aiemminkin. Ja koska tuo rotaatiokuminauha tehostaa liikettä ja käytän yhä hoitoa nopeuttavaa Acceledentiä, saan vaihtaa jopa 3-4 päivän välein näitä uusia kalvojani. Olin vaihtamut tähän asti näitä uusimpia 5 päivän välein.

Eli oikeastaan kaikki on erinomaisesti, pääsin eroon päiväkuminauhoista, saan vaihtaa nopeammin ja lisäksi minulla on nyt omassa hallinnassani oleva tehostekeino (jäniskuminauha), jolla pitää huolta, ettei hammas taas jää kalvoista jälkeen. Uusi kuminauha on jänistä helpompi virittää ja varsin huomaamattoman tuntuinen suussa. Näkyvä se kyllä on, mutta kukaan ei katso suuhuni yöllä.

Uusi kalvosetti muuten on ollut laadullinen pettymys ensimmäisen sileän ja ihanan "honeymoon"-kalvon jälkeen. Nuppileikkaukset olikin tehty tehtaalla valmiiksi, mutta vain joka toiseen kalvoon, eli joka toisessa on valtavat kolot  ja joka toisen saan leikellä kynsisaksilla ihan omin kätösin. Power ridge- reunat palasivat. Myös kalvojen yläreunan viimeistely oli jäänyt kesken parissa kalvossa - kalvot jatkuivat todella huomiota herättävinä ja suorareunaisina korkealle ylähampaiden ikenen päälle. Ensin järkytyin ja ajattelin etten voin näyttäytyä noin huomiota kiinnittävän ja ruman virityksen kanssa. Sitten vertasin noita virheellisiä kalvoja muihin, totesin että kyseessä täytyy olla fiba ja tyynesti leikkasin kalvon reunasta ylimääräiset osat pois. Sitten ne kalvot näyttivät taas samalta kuin muutkin.

Iloista joulua!

Toivottavasti vietätte parhaillaan mukavia pyhiä keskittyen vallan muihin asioihin kuin hammasprojekteihinne. ;)  On varmaan kiva kuitenkin havaita hymykuvissa muutos viime jouluun verrattuna - näin vanhemmiten kun tulee harvoin otettua aikuiskuvia muuten kuin pyhä/juhlapäivinä.

Oma projektini etenee oletetun verkkaasti, mutta onneksi kuitenkin etenee. Tässä viime hetken tilanteeni plussia ja miinuksia.

Miinusta: Uusintakuvaus oli taas tarpeen kalvon 17-18 kohdalla, mutta:

Plussaa (mahtavaa palvelua): uusintakuvaus järjestyi tällä kertaa samalle päivälle. Sain pikana suunnitellut ja tilatut kalvot käyttööni kolmen viikon sisään kuvauspäivästä ja jatkoin siihen asti etenemistä vanhoilla kalvoilla uuden kuminauhaboosterin kera, eli lisäviivettä ei tullut.

Miinusta: Kalvoja tuli tälläkin kertaa vähän lisää jäljellä olevaan määrään verrattuna, mutta ei yhtä pahaa lisäystä kuin viimeksi. Tässää setissä on myös tarkoitus vaihtaa kalvot normaalia nopeammin, eli suunnilleen entinen valmistumistavoite pysyy voimassa.

Plussaa: Uudet kalvot istuvat taas kuin valetut eli ovat kauniimmat kuin vanhat, kulmahampaan kohdalta huomattavan rumasti istuneet. Etuhampaan power ridge-uurteet ovat myös poissa, eli huomaamattomuus ja käyttömukavuus on siltäkin osin parantunut. Jippii!

Miinusta: Uusi boosterini, kulmahammasta kalvoon tiukemmin painava ja kulmahammasta kääntävä (? en ihan ymmärrä millä momentilla se hammasta kääntää, mutta uskon asiantuntijaa) kulmahampaan ympäri kalvon ulkopuolelta kulkeva jäniskuminauha ei ole nuppeineen varsinaisesti kaunistus, mutta ei onneksi niin huomiota herättävä, kuin mitä sen laittamiseen suostuessani pelkäsin. Se on lähinnä erittäin ärsyttävä, koska sen paikalleen laittaminen ja poistaminen ei onnistu nopeasti eikä ilman peiliä. Hammaslääkärini kertoi, että monet syövät tuo kuminauha ja kalvo suussaan (!) ja vain purkuttelevat suun sen jälkeen, koska tuo kuminauha on niin vaikea irroittaa. Syöminen kalvot suussa on kuulema invisalignin mukaan ihan sallittua, he ovat muuttamassa ohjeitaan tuohon syömisen sallivaan suuntaan muutenkin, jotta ihmiset (etenkin teinit) pitäisivät kalvoja suussaan tarpeeksi monta tuntia päivässä. Öh, ok. Yritin tätä vaihtoehtoa, mutta valitettavasti en voi/aio syödä joka päivä pelkkää sosekeittoa ja kahvia, sillä pureskeltavaa ruokaa en kyllä osannut kalvot suussa jauhaa. Täytyy vain olla nopea ja päästä peillliseen vessaan aina heti ruuan jälkeen.

Plussaa: Hampaiden estetiikka paranee yhä ja kulmahammaskin liikkuu muiden mukana, hitaasti mutta liikkuu.

Miinusta: Hanpaiden toiminnallisuus saisi makuuni parantua nopeammin: avopurenta aiemmin "terveellä" oikealla puolellani on edelleen varsin iso ja minusta näyttäisi, kuin hammaskaari alahampaissa olisi yläkaarta liian paljon kapeampi ts ihmettelen, miten hampaat edes koskaan voisivat ottaa taas yhteen, kun alakaaren alignerit ovat mallia "passiivinen" eli alakaarta ei aiota enää enempää levittää?

Lisää taas ensi vuonna, on aina kiva kuulla teidän etenemisestänne!

Lehdet putoavat ja kalvot karkaavat

Hei taas! Uuden lukijan viestin myötä muistin, että tätä blogia pitäisi täydentää pitkästä aikaa. Miten teillä menee, oletteko tyytyväisiä edistymiseenne tai peräti jo valmiita uusien hampaittenne kanssa?

Minulla oli yksi kummallinen kalvo, joka pitkästä aikaa hankasi terävästi ja sai aikaan  kielen taakse haavan. Koko päivän ajattelin puhuessani sitä haavaa (koska kielen liikuttelu sattui) ja huomasin olevani äreä (koska silloin minulle puhuttiin vähemmän). Sympatiani kaikille hoitoa aloittavalle, se viikko sai minut muistamaan miten tuskallinen tämän hoidon aloitusvaihe oli. Onneksi viilaaminen auttoi ja muut kalvot ovat olleet taas tavallisia, eli elämä jatkuu helppoja.

Hammaslääkärini kertoi viimeksi, että tämä parisen vuotta käytössä ollut invisalign-kalvojen uusi materiaali ei ole kovin hyvä saamaan otetta kulmahampaista. Olen onnellinen, että olen könttäsumman piirissä (eli en maksa hoidostani enempää hoidon kestosta riippumatta, kontrollit ovat ilmaisia) ja myös siitä, että tämä seikka ei ollut hammaslääkärilleni ilmeisesti yhtä selvä vielä siinä vaiheessa, kun hän tarjosi minulle tätä hoitomuotoa. Olen sen verran hankala, pitkähoitoinen ja jatkuvine uusintakuvauksineni kalliiksi käyvä tapaus että en todellakaan ole hyvää bisnestä.

Näyttäisi siltä, että tällainen hurjasti kiertynyt kulmahammas ei kerta kaikkiaan mene sinne, minne kalvot ohjaavat, ainakaan niin nopeasti kuin invisalign-ohjelma luulee. Kalvo kalvolta kulmahmapaan ympärille jäävä tyhjä kalvo on taas kasvanut ja epäilen, että uusintakuvaus on taas ennen joulua edessä. Menee jo vanhalla rutiinilla.

Avopurenta on vähitellen sulkeutumassa, ainakin kuminauhoitettujen poskihampaiden osalta. Epäilen että syy tämän ongelman kehittymiseen on osaltaan minussa - huomaan muuttuneeni öisin hampaiden yhteen puristelijaksi (en siis narskuta, mutta puren tiiviisti yhteen hampaita), ehkä invisalign-kalvot jotenkin altistavat tälle? Tämä voi altistaa poskihampaiden painumiselle "syvemmälle" ts että ikman kalvoja poskihampaiden väliin jää kalvojen paskuinen rako. Tämä tapa lienee huonompi juttu jatkoon toivomaani vivera-ylläpitokalvoa ajatellen? Täytyy kysyä ensi kontrollilla.

Edistystä!

Hyvänen aika! Huomasin juuri, että kaikessa hiljaisuudessa oikea (siis se helpompi, vähemmän kiertynyt) yläkulmahampaani on matkannut kokonaan pois ristipurennasta! Enää on siis vain yksi tottelematon hammas poissa asianmukaiselta purentapaikaltaan. :)

Olen selvästi laiskistunut itseni tarkkailussa ja kuvaamisessa, kun asia pääsi näin yllättämään. Pitääkin napata pari tuoretta kuvaa massiiviseen hammaskuva-arkistooni.

Muutenkin täytyy nyt välillä kehua invisalignia - yhtä hammasta lukuun ottamatta kaikki hampaani ovat totelleet näitä kalvoja (kaikkia kolmea settiä) upeasti ja menneet juuri siihen suuntaan kun on haluttu. Nyt olen tähän kolmanteen kalvosettiin siksikin tosi tyytyväinen, koska tällä kertaa kalvoissa ei ole mitään leikkauksia (precicion cut) kulmahampaiden takana, ei niitä ensimmäisen kierroksen isoja tehdasvalmisteisia eikä niitä toisen kierroksen pieniä, itse leikkaamiani. Ja nyt homma vaikuttaisi toimivan! Seitsemän kalvoa n 8 päivän vaihtovälillä, ja uusi kalvo istuu aina ensimmäisen tiukan yön jälkeen kauniisti oikealla paikallaan. Hyvä fiilis.

Tsemppiä hoitoihin!

Yökuminauhat

Heippa!

Ihmettelen itsekin miten optimistisena olen tämän venyvän ja mutkistuvan hoidon suhteen ollut. Ehkä olen vain jo niin tottunut. Kaikki menee rutiinilla. Toinen syy on parantunut yleisestetiikka - vaikka inhoankin uusia etuhammasotepintojani, takahammaskuminauhanuppeja ja valossa kimmeltävien, otepintoja vilisevien kalvojeni estetiikkaa noin ylipäätänsä, lähempänä tavoiteasemaansa olevat hampaat ovat kuitenkin jo niin paremmat kuin alkutilanne, että kyllä näillä voi vielä hetken mennä. Meninhän lähes 20-v niillä vampyyrihampaillakin, vaikka niitä inhosin vielä enemmän.

Oletteko te muuten päässeet jo katsomaan omia ennen - kuvianne eli lähtötilannettanne kauhistelevin silmin? Mitä muutoksia olette itse havainneet, entä ovatko läheisenne huomanneet jotain?

Omassa suussani tärkein muutos on hymyn leventyminen ja rotaation ja ristipurennan vähenemisen myötä tullut hammasrivin "aukkojen" katoaminen. En enää näytä siltä, että minulta puuttuisi hampaita, vain siltä, että hampaani ovat hiukan vinksallaan. Puoliso tai muut eivät ole huomanneet tai sanoneet huomaavansa muutoksia, mutta minun on sanottu pari kertaa näyttävän nykyään jotenkin tyytyväisemmältä. Hymyily on (varsinkin lounaiden yhteydessä) mukavampaa nykyisin.

Mutta varsinaiseen asiaan, tai ensimmäiseen niistä. Gallup - oletteko joutuneet uudelleen liimauttamaan otepintojanne? Minulle kävi nyt ensi kertaa niin, toinen etuhampaan kahdesta otepinnasta irtosi heti ensipuraisulla. Loman vuoksi pääsin suuhygienistille uudelleenliimautukseen vasta kolme kalvoa myöhemmin, onneksi katkaistulla muotilla otepinnan sai silloinkin vielä ongelmitta laitettua paikoilleen. En pitänyt suurta kiirettä, koska oikojani mukaan näiden etuhampaan otepintojen merkitys ylipäätään oli vähäinen, lähinnä hampaan juuren liikkumisen hienosäätöä.

Toinen odottamani peliliike viime käynnillä olivat uudet kuminauhavedot - kysyin itse milloin avopurentaa aletaan korjaamaan ja vastaukseksi hätäilevään kysymykseeni sain jo nyt ylä- ja alaposkihampaan ulkopinnoille molemmille puolille suuta taas ne inhan terävät pienet metallinupit. Niiden väliin ylhäältä alas on tarkoitus viritellä yöksi kuminauhat (ketut tai karhut) lievää hoidon aikana tullutta avopurentaani sulkemaan.

Yöksi! Vain yön ajaksi! Täydellistä, ajattelin. Ei aiheuta ongelmia puhumiseen tai estetiikkaan. Tämän minä handlaan aivan rutiinilla. Tällainen hoitolisäys ei haittaa minua ollenkaan. Mutta kuinka kävikään. Nupit hinkkaavat poskien limakalvoa kovin ikävästi haavoille, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se etenkin suun kuivuessa on. Kuminauhapussit hukkuvat ja tyhjenevät vääriin paikkoihin uteliaissa pikkukäsissä. Mutta mikä minut eniten yllätti on se miten todella, TODELLA vaikea minun on muistaa laittaa niitä hemmetin pyörylöitä iltaisin paikoilleen. Olen aikuinen, minun pitäisi hallita tällaiset asiat. Ei tämä voi olla näin vaikeaa, ajattelin, ja sirottelin kuminauhapusseja iltatoimieni suorituspaikoille näkyviksi muistutteiksi. Ei auttanut. Aikaistin iltapalaani. Ei auttanut.

Jatkuvassa köytössä olevia kumppareita en unohtanut ikinä, nämä yöhärvelit olen unohtanut jo ainakin viisi kertaa tänä kolmen viikon jaksona. Argh! Tällainen hoito on hyödytöntä.

Jotenkin en saa tähän iltapala-harjaus-(chewie)-Acceledent-sängyssä-ohjelmia-padiltä-katsellen rutiiniini sitä lisäliikettä, että muistaisin hakea kuminauhat ennen kuin sammahdan Accedentin yöpöydälle heivattuani. Tässä pitää ehdottomasti terästäytyä, muuten päiväkuminauhoja voi tuskin jatkossa välttää. Ehkä minun täytyy vain luopua ohjelmien töllötyksestä, tai aloittaa se vasta kuminauhat suuhun saatuani. Onneksi nyt sentään kalvojen pitoajassa olen kyennyt töihin palattuani skarppaamaan ja pääsen 22 h tavoitteeseen.