Miten teillä sujuu, kohtalotoverini?
Kuun lopussa voisin juhlia invisalign-vuosipäivääni jos haluaisin. Aloittaessani tämän hoidon hullun toiveikkaana ajattelin, että olisin ehkä jo vuodessa valmis, mutta eihän tämä nyt ihan niin mennyt. Jos selvästi alle kahdessa vuodessa olisin done (kaikki mahdolliset refinemet-kierrokset mukaanlukien), voisin olla tyytyväinen. Olisin silloin silti valmis nopeammin, kuin mitä perinteisillä raudoilla olisin ollut.
Aloitin taas työt. Kotona ollessani stressailin kovasti, mitähän muut töissä näistä kalvoistani ajattelisivat ja jopa kuvailin itsestäni muutamia kännykkävideoita nähdäkseni ja kuullakseni miltä muiden silmiin nyt eri tavoilla puhuessani ja hymyillessäni vaikutan... Joopa joo. Töissä on ollut niin hektistä ja oman työnkuvan uudelleenopettelu hoitovapaan jälkeen niin kuormittavaa, etten kyllä kalvoja ehdi edes ajatella ja tuskinpa muutkaan. Hyvä, kun muistan poistaa ne suusta ennen ruokailua. Se kyllä harmittaa, ettei kuumaa kahvia voi enää ryystää nämä kalvot suussa. Kahvikuppi oli ennen vakikaverini tietokoneen vieressä, nyt hörpin vain vettä. Luulevat varmaan minun olevan myös dieetillä, kun kieltäydyn myös kaikista herkuista, mikä ei myöskään ole entisten tapojeni mukaista. :)
