Hyvänen aika! Huomasin juuri, että kaikessa hiljaisuudessa oikea (siis se helpompi, vähemmän kiertynyt) yläkulmahampaani on matkannut kokonaan pois ristipurennasta! Enää on siis vain yksi tottelematon hammas poissa asianmukaiselta purentapaikaltaan. :)
Olen selvästi laiskistunut itseni tarkkailussa ja kuvaamisessa, kun asia pääsi näin yllättämään. Pitääkin napata pari tuoretta kuvaa massiiviseen hammaskuva-arkistooni.
Muutenkin täytyy nyt välillä kehua invisalignia - yhtä hammasta lukuun ottamatta kaikki hampaani ovat totelleet näitä kalvoja (kaikkia kolmea settiä) upeasti ja menneet juuri siihen suuntaan kun on haluttu. Nyt olen tähän kolmanteen kalvosettiin siksikin tosi tyytyväinen, koska tällä kertaa kalvoissa ei ole mitään leikkauksia (precicion cut) kulmahampaiden takana, ei niitä ensimmäisen kierroksen isoja tehdasvalmisteisia eikä niitä toisen kierroksen pieniä, itse leikkaamiani. Ja nyt homma vaikuttaisi toimivan! Seitsemän kalvoa n 8 päivän vaihtovälillä, ja uusi kalvo istuu aina ensimmäisen tiukan yön jälkeen kauniisti oikealla paikallaan. Hyvä fiilis.
Tsemppiä hoitoihin!
tiistai 18. elokuuta 2015
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Yökuminauhat
Heippa!
Ihmettelen itsekin miten optimistisena olen tämän venyvän ja mutkistuvan hoidon suhteen ollut. Ehkä olen vain jo niin tottunut. Kaikki menee rutiinilla. Toinen syy on parantunut yleisestetiikka - vaikka inhoankin uusia etuhammasotepintojani, takahammaskuminauhanuppeja ja valossa kimmeltävien, otepintoja vilisevien kalvojeni estetiikkaa noin ylipäätänsä, lähempänä tavoiteasemaansa olevat hampaat ovat kuitenkin jo niin paremmat kuin alkutilanne, että kyllä näillä voi vielä hetken mennä. Meninhän lähes 20-v niillä vampyyrihampaillakin, vaikka niitä inhosin vielä enemmän.
Oletteko te muuten päässeet jo katsomaan omia ennen - kuvianne eli lähtötilannettanne kauhistelevin silmin? Mitä muutoksia olette itse havainneet, entä ovatko läheisenne huomanneet jotain?
Omassa suussani tärkein muutos on hymyn leventyminen ja rotaation ja ristipurennan vähenemisen myötä tullut hammasrivin "aukkojen" katoaminen. En enää näytä siltä, että minulta puuttuisi hampaita, vain siltä, että hampaani ovat hiukan vinksallaan. Puoliso tai muut eivät ole huomanneet tai sanoneet huomaavansa muutoksia, mutta minun on sanottu pari kertaa näyttävän nykyään jotenkin tyytyväisemmältä. Hymyily on (varsinkin lounaiden yhteydessä) mukavampaa nykyisin.
Mutta varsinaiseen asiaan, tai ensimmäiseen niistä. Gallup - oletteko joutuneet uudelleen liimauttamaan otepintojanne? Minulle kävi nyt ensi kertaa niin, toinen etuhampaan kahdesta otepinnasta irtosi heti ensipuraisulla. Loman vuoksi pääsin suuhygienistille uudelleenliimautukseen vasta kolme kalvoa myöhemmin, onneksi katkaistulla muotilla otepinnan sai silloinkin vielä ongelmitta laitettua paikoilleen. En pitänyt suurta kiirettä, koska oikojani mukaan näiden etuhampaan otepintojen merkitys ylipäätään oli vähäinen, lähinnä hampaan juuren liikkumisen hienosäätöä.
Toinen odottamani peliliike viime käynnillä olivat uudet kuminauhavedot - kysyin itse milloin avopurentaa aletaan korjaamaan ja vastaukseksi hätäilevään kysymykseeni sain jo nyt ylä- ja alaposkihampaan ulkopinnoille molemmille puolille suuta taas ne inhan terävät pienet metallinupit. Niiden väliin ylhäältä alas on tarkoitus viritellä yöksi kuminauhat (ketut tai karhut) lievää hoidon aikana tullutta avopurentaani sulkemaan.
Yöksi! Vain yön ajaksi! Täydellistä, ajattelin. Ei aiheuta ongelmia puhumiseen tai estetiikkaan. Tämän minä handlaan aivan rutiinilla. Tällainen hoitolisäys ei haittaa minua ollenkaan. Mutta kuinka kävikään. Nupit hinkkaavat poskien limakalvoa kovin ikävästi haavoille, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se etenkin suun kuivuessa on. Kuminauhapussit hukkuvat ja tyhjenevät vääriin paikkoihin uteliaissa pikkukäsissä. Mutta mikä minut eniten yllätti on se miten todella, TODELLA vaikea minun on muistaa laittaa niitä hemmetin pyörylöitä iltaisin paikoilleen. Olen aikuinen, minun pitäisi hallita tällaiset asiat. Ei tämä voi olla näin vaikeaa, ajattelin, ja sirottelin kuminauhapusseja iltatoimieni suorituspaikoille näkyviksi muistutteiksi. Ei auttanut. Aikaistin iltapalaani. Ei auttanut.
Jatkuvassa köytössä olevia kumppareita en unohtanut ikinä, nämä yöhärvelit olen unohtanut jo ainakin viisi kertaa tänä kolmen viikon jaksona. Argh! Tällainen hoito on hyödytöntä.
Jotenkin en saa tähän iltapala-harjaus-(chewie)-Acceledent-sängyssä-ohjelmia-padiltä-katsellen rutiiniini sitä lisäliikettä, että muistaisin hakea kuminauhat ennen kuin sammahdan Accedentin yöpöydälle heivattuani. Tässä pitää ehdottomasti terästäytyä, muuten päiväkuminauhoja voi tuskin jatkossa välttää. Ehkä minun täytyy vain luopua ohjelmien töllötyksestä, tai aloittaa se vasta kuminauhat suuhun saatuani. Onneksi nyt sentään kalvojen pitoajassa olen kyennyt töihin palattuani skarppaamaan ja pääsen 22 h tavoitteeseen.
Ihmettelen itsekin miten optimistisena olen tämän venyvän ja mutkistuvan hoidon suhteen ollut. Ehkä olen vain jo niin tottunut. Kaikki menee rutiinilla. Toinen syy on parantunut yleisestetiikka - vaikka inhoankin uusia etuhammasotepintojani, takahammaskuminauhanuppeja ja valossa kimmeltävien, otepintoja vilisevien kalvojeni estetiikkaa noin ylipäätänsä, lähempänä tavoiteasemaansa olevat hampaat ovat kuitenkin jo niin paremmat kuin alkutilanne, että kyllä näillä voi vielä hetken mennä. Meninhän lähes 20-v niillä vampyyrihampaillakin, vaikka niitä inhosin vielä enemmän.
Oletteko te muuten päässeet jo katsomaan omia ennen - kuvianne eli lähtötilannettanne kauhistelevin silmin? Mitä muutoksia olette itse havainneet, entä ovatko läheisenne huomanneet jotain?
Omassa suussani tärkein muutos on hymyn leventyminen ja rotaation ja ristipurennan vähenemisen myötä tullut hammasrivin "aukkojen" katoaminen. En enää näytä siltä, että minulta puuttuisi hampaita, vain siltä, että hampaani ovat hiukan vinksallaan. Puoliso tai muut eivät ole huomanneet tai sanoneet huomaavansa muutoksia, mutta minun on sanottu pari kertaa näyttävän nykyään jotenkin tyytyväisemmältä. Hymyily on (varsinkin lounaiden yhteydessä) mukavampaa nykyisin.
Mutta varsinaiseen asiaan, tai ensimmäiseen niistä. Gallup - oletteko joutuneet uudelleen liimauttamaan otepintojanne? Minulle kävi nyt ensi kertaa niin, toinen etuhampaan kahdesta otepinnasta irtosi heti ensipuraisulla. Loman vuoksi pääsin suuhygienistille uudelleenliimautukseen vasta kolme kalvoa myöhemmin, onneksi katkaistulla muotilla otepinnan sai silloinkin vielä ongelmitta laitettua paikoilleen. En pitänyt suurta kiirettä, koska oikojani mukaan näiden etuhampaan otepintojen merkitys ylipäätään oli vähäinen, lähinnä hampaan juuren liikkumisen hienosäätöä.
Toinen odottamani peliliike viime käynnillä olivat uudet kuminauhavedot - kysyin itse milloin avopurentaa aletaan korjaamaan ja vastaukseksi hätäilevään kysymykseeni sain jo nyt ylä- ja alaposkihampaan ulkopinnoille molemmille puolille suuta taas ne inhan terävät pienet metallinupit. Niiden väliin ylhäältä alas on tarkoitus viritellä yöksi kuminauhat (ketut tai karhut) lievää hoidon aikana tullutta avopurentaani sulkemaan.
Yöksi! Vain yön ajaksi! Täydellistä, ajattelin. Ei aiheuta ongelmia puhumiseen tai estetiikkaan. Tämän minä handlaan aivan rutiinilla. Tällainen hoitolisäys ei haittaa minua ollenkaan. Mutta kuinka kävikään. Nupit hinkkaavat poskien limakalvoa kovin ikävästi haavoille, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se etenkin suun kuivuessa on. Kuminauhapussit hukkuvat ja tyhjenevät vääriin paikkoihin uteliaissa pikkukäsissä. Mutta mikä minut eniten yllätti on se miten todella, TODELLA vaikea minun on muistaa laittaa niitä hemmetin pyörylöitä iltaisin paikoilleen. Olen aikuinen, minun pitäisi hallita tällaiset asiat. Ei tämä voi olla näin vaikeaa, ajattelin, ja sirottelin kuminauhapusseja iltatoimieni suorituspaikoille näkyviksi muistutteiksi. Ei auttanut. Aikaistin iltapalaani. Ei auttanut.
Jatkuvassa köytössä olevia kumppareita en unohtanut ikinä, nämä yöhärvelit olen unohtanut jo ainakin viisi kertaa tänä kolmen viikon jaksona. Argh! Tällainen hoito on hyödytöntä.
Jotenkin en saa tähän iltapala-harjaus-(chewie)-Acceledent-sängyssä-ohjelmia-padiltä-katsellen rutiiniini sitä lisäliikettä, että muistaisin hakea kuminauhat ennen kuin sammahdan Accedentin yöpöydälle heivattuani. Tässä pitää ehdottomasti terästäytyä, muuten päiväkuminauhoja voi tuskin jatkossa välttää. Ehkä minun täytyy vain luopua ohjelmien töllötyksestä, tai aloittaa se vasta kuminauhat suuhun saatuani. Onneksi nyt sentään kalvojen pitoajassa olen kyennyt töihin palattuani skarppaamaan ja pääsen 22 h tavoitteeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)