30.4, ensimmäinen vuorokausi invisalign hoidon aloittamisen jälkeen. Voisinpa vielä paeta tästä tilanteesta. Nyt tämä kaikki on ikävän todellista, suussani on koko ajan muoviset kalvot, joiden olemassaolon tiedostan joka ikinen sekuntti. Välillä ne yökkäyttävätkin minua, koska oksennusrefleksini on yliherkkä. Ne painavat ja hiertävät. Puheeni on yhtä sössötystä, en saa millään S-kirjainta muodostumaan ilman sihausta otepintojeni ja kalvojen miinoittamalla etuhampaiden takapinnalla. Näytän friikiltä, en hammashoidossa olevalta vain ainoastaan friikiltä. Kuulostan puhevikaiselta ja huomaan jo alkavani vältellä puhumista tai ylipäätään ihmisten kohtaamista ja miettiväni, miten perua tai välttää tulevaisuudessa häämöttävät tapaamiset harvemmin treffattavien ihmisten kanssa. Heippa hei sosiaalinen elämä.
Kunpa en olisi ikinä aloittanut tätä kidutusta, mitä ihmettä oikein ajattelin. Imeskelen ja mutristelen suutani ja kalvojani kaiken päivää, enkä muuta pysty ajattelemaankaan. En ehdi syödä kuin pari-kolme kertaa päivässä tämän hammas- ja kalvopuhdistusrumban takia, enkä silloinkaan pysty syömään kunnolla - en pysty kiinnikkeiltä ja syvän purennan korotuspaloiltani tällä hetkellä puremaan takahampaitani lainkaan yhteen, joten on valittava ruokia, joita pystyn nielemään nopeasti isoina kimpaleina. Ja syöminen on sentään elämäni suurin ilo. Suussani on muutama haava, pian varmaan muutama kookas afta. Harmi vain (tai oikeastaan etu) - että nämä muoviset härpättimet poistamallakaan en tunne itseäni normaaliksi, vaikka aika normaalilta silloin näytän ja kuulostankin - lukuiset poskeen hankaavat otepinnat pitävät huolen siitä, etten halua hengailla luvattoman pitkään ilman kalvojani.
Oli hyvä, että oikojani varoitti ensimmäisen viikon olevan kamala. SE ON. Ehkä tämä tästä sitten viikolla kaksi. Aion ehdottomasti ostaa hoitoa nopeuttavan Acceledent-laitteen, jos se oikojalleni sopii, vaikka se lähemmäs tonnin kustantaakin. Jos se nopeuttaa tämän kidutuksen loppumista puolellakin vuodella, on se monin kerroin hintansa arvoinen, koska haluan päästä tästä eroon asap - ja SYÖDÄ. Haukata, pureskella ja hienontaa taas normaalisti milloin vain, mitä vain.
Jos jotain positiivista, kukaan ei ole vielä ainakaan kehdannut sanoa mitään tai edes tuijottaa minua selvästi. Puhetyyliäni en ole vielä tutummille (paitsi kotiväelle) ehtinyt esitellä, tuntemattomat katsovat ehkä hiukan pitkään sössötystäni, mutta tuntuvat ymmärtävän mitä heille sanon. Mieheni ei ensimmäisenä päivänä edes iltaan mennessä muistanut, että olin jo aloittanut hoidon. (Miehet)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti