Voi ei.
Minun oli tarkoitus vielä tässä vaiheessa vaihtaa 10 vrk välein kalvoja, jotta kulmahampaan kiertoliike varmasti toteutuisi. Nyt tajusin eilen vaihtaneeni 6 >7 kalvoon vanhasta muistista jo viikon, enkä kymmenen päivän kohdalla. Kalvo tuntui jo niin löysältä ja uusi napsahti kivutta paikalleen, että tuntui jo ihan vaihtopäivältä.
En nyt vuorokauden käytön jälkeen aio palata enää edelliseen kalvoon. Se tuntuisi hölmöltä, kun hampaat ovat jo selvästi liikkuneet uuteen asemaansa. Pidän tätä nykyistä kalvoa vaikka sitten vähän pidenpään, seuraavaan kontrolliini asti. Toivon vaan, ettei tästä seuraa nyt ongelmia - ratkaiseva hampaan jälkeenjääminen tapahtui viime kalvoillakin kun vaihtoväli lyhennettiin hyvältä vaikuttaneessa tilanteessa kymmenestä päivästä viikkoon.
Olen yrittänyt kuvistani nähdä jotain kehitystä hankalassa kulmahampaassani - ehkä sitä onkin tapahtunut, mutta paljon vähäisemmässä määrin kuin muissa hampaissani. Jokainen uusi kalvo kuitenkin tuo siihen pientä paineen tunnetta, joten jospa siinä jotain juuren kääntymistä tms olisi meneillään. Haluaisin vain nähdä jo selkeän liikkeen itse hammaskruunussakin.
Ihan asian vierestä - olen keksinyt uuden hätäsäilytyspaikan kalvoille, kun lähden ilman laukkua matkaan ja tukee yllättävä ruokailutilanne (kuten spontaani elokuvasaliin pistäytyminen popcornien kera) - xylitolpurkkapussini. :) Se on minulla aina taskussa, enkä tarjoa niitä enää muille. Eikä tuohon paikkaan liit vaaraa vahingossa roskiin heittämisestä, kuten nenäliinoihin säilömisessä, ja riisuminen/pukeminen käy kätevästi "purkkaa kavellessa".
torstai 29. tammikuuta 2015
maanantai 19. tammikuuta 2015
Purenta
Huh, norovirus ei tullutkaan, vaikka olo oli tosi öklö päivän verran. En siis osaa vieläkään kertoa, miten kalvojen kanssa oksennellaan. Onneksi.
Toiseen aiheeseen: näin hoidon ollessa kesken ja ristipurennassa olevia hampaitani siirrellessä purentani on (luonnollisesti?) varsin kaukana normaalista. Ilmeisesti on tarkoitus, että vasemmalla en tässä vaiheessa pure poskihampaita lainkaan yhteen, koska en pystykään, vaan koko yläleukani on vähän kuin kallellaan ja purenta onnistuu normaalisti vain oikealla. Myös ylä-ala keskiviivani on poissa paikoiltaan, kuten näkyy Realself-sivuston Canines-profiiliini tuoreimmasta etukuvasta.
Clincheck-suunnitelmani mukaan lopputuloksessa leuakani ovat onneksi normaalisti paikoillaan, kuten keskiviivakin. Oletan, että jonkinlaisia kuminauhoja tarvitaan tuon ihmeen saavuttamiseksi. Olen hyvin vakuuttunut hammaslääkärini taidoista, mutta aina joskus väliaikaistulosta katsoessa hirvittää: mitä jos lopussa hampaat suoristuvat, mutta minulle jäisikin tällainen avopurenta, tai keskiviivapoikkeama? Siitä eivät leukanivelet tykkäisi. No, toivottavasti tätä skenaariota ei tarvitse tosissaan pelätä.
Toiseen aiheeseen: näin hoidon ollessa kesken ja ristipurennassa olevia hampaitani siirrellessä purentani on (luonnollisesti?) varsin kaukana normaalista. Ilmeisesti on tarkoitus, että vasemmalla en tässä vaiheessa pure poskihampaita lainkaan yhteen, koska en pystykään, vaan koko yläleukani on vähän kuin kallellaan ja purenta onnistuu normaalisti vain oikealla. Myös ylä-ala keskiviivani on poissa paikoiltaan, kuten näkyy Realself-sivuston Canines-profiiliini tuoreimmasta etukuvasta.
Clincheck-suunnitelmani mukaan lopputuloksessa leuakani ovat onneksi normaalisti paikoillaan, kuten keskiviivakin. Oletan, että jonkinlaisia kuminauhoja tarvitaan tuon ihmeen saavuttamiseksi. Olen hyvin vakuuttunut hammaslääkärini taidoista, mutta aina joskus väliaikaistulosta katsoessa hirvittää: mitä jos lopussa hampaat suoristuvat, mutta minulle jäisikin tällainen avopurenta, tai keskiviivapoikkeama? Siitä eivät leukanivelet tykkäisi. No, toivottavasti tätä skenaariota ei tarvitse tosissaan pelätä.
torstai 15. tammikuuta 2015
Sairastupa
Hei pitkästä aikaa! Vuorotellen ahkerasti sairastaneet perheenjäseneni ovat harmillisesti estäneet bloggailuni. Mistä pidemmittä johdannoitta kysymykseeni: löytyykö hyviä vinkkejä miten näiden kalvojen kanssa sairastetaan?
Influenssan tai muun ylähengitysinfektion jälkeen en ole osannut tehdä kalvoille sen enempää kuin normaalistikaan: liotan ne Retainer britessa kerran vuorokaudessa ja harjaan muut kerrat vedellä ja hammasharjalla ja toivon sen riittävän. Nämä kalvot saa kuitenkin 10 vuorokauden välein vaihtaa uusiin. Mutta entä kun/jos samaa kalvoa tai ylläpitokalvoa joutuu pitämään kuukausia? Jääkö siihen muhimaan virus jos toinenkin? Tai, pahin skenaarioni, jos saa talviajan ratoksi noroviruksen? Tätä erityisesti pohdin kaikialle oksentelevaa 1-veetäni hoitaessani. Yritänkö sitten itse sairastuessani napata kalvot aina pikapikaa pois ennen omaa yrjöämistäni vai miten..? Muistaakseni siinä hommassa tulee aika kiire, eikä taida aina onnistua ennakointi, jos olo on paha ihan jatkuvasti. Mutta oksuntuoksuisten kalvojen käyttö ei sekään tod. houkuttele. Hyviä ideoita otetaan vastaan?
Ajattelin itse, että jos tällainen skenaario tulisi vastaan, kalvoja tulisi sitten varmaan käytettyä tuona vuorokautena vain ylläpitoon niinä turvallisina hyvän olon hetkinä, kun suu on puhdas. Tai/ja jos kalvon vaihto on lähellä, vaihtaisin uuteen kalvoon taudin loputtua, etten sairastuttaisi itseäni kalvoista uudelleen. Jos taas tuntisin taudin olevan tulossa, pitäisin vanhaa kalvoa ekstrapäivän, jotta ym. vaihto tervehdyttyä olisi mahdollinen.
Hoitoni edistyy taas mielestäni ihan kivasti, uudet kalvot tuntuvat istuvammilta ja huomaamattomimmilta, vaikken kyllä yhtään tykkääkään ylähampaiden kiiltävistä power ridge-reunoista. Itsepähän niitä ehdotin. Huonona uutisena hankalin kulmahampaani on taas hitusen kalvoista jäljessä, mutta otepinta napsahtaa kuitenkin koloonsa kivasti ja hammas on kuvavertailun perusteella selvästi kuitenkin tällä kertaa liikkunut.
Kontrolleja on nyt tiheämmin, kun hammaslääkärini ei tuntunut itsekään osaavan päättää, jatketaanko ensi kerran jälkeen kuminauhavetoa ja minkä suuntaisia, vai poistetaanko vedot kokonaan (jippii!) ja koitetaan ehjillä kalvoilla jonkin aikaa. Hän mainitsi sivulauseessa, että tarvitaan varmaan vielä 1-2 uusintakuvausta... MITÄ? Toivonpa todella, ettei tarvita ja tämän toiveeni ääneen ilmaisinkin. Siis todellakin toivon, että hoitoa nyt saataisiin ilman keskeytyksiä näillä kalvoilla reilusti eteenpäin.
Jälkikäteen asiaa analysoituani kaduin vähän möläytystäni - kuitenkin mieluummin toivon, että jos hoito menee vikateille eli hammas ei liiku käytetyillä metodeilla, saan uusintakuvauksen ja uudet kalvot kuin toimimattomat kalvot turhaan vuoden ajaksi.
Hankalan hampaan vuoksi vaihdan kalvoja toistaiseksi 10 vrk välein, nyt menossa yläkalvo (18)+4.
Influenssan tai muun ylähengitysinfektion jälkeen en ole osannut tehdä kalvoille sen enempää kuin normaalistikaan: liotan ne Retainer britessa kerran vuorokaudessa ja harjaan muut kerrat vedellä ja hammasharjalla ja toivon sen riittävän. Nämä kalvot saa kuitenkin 10 vuorokauden välein vaihtaa uusiin. Mutta entä kun/jos samaa kalvoa tai ylläpitokalvoa joutuu pitämään kuukausia? Jääkö siihen muhimaan virus jos toinenkin? Tai, pahin skenaarioni, jos saa talviajan ratoksi noroviruksen? Tätä erityisesti pohdin kaikialle oksentelevaa 1-veetäni hoitaessani. Yritänkö sitten itse sairastuessani napata kalvot aina pikapikaa pois ennen omaa yrjöämistäni vai miten..? Muistaakseni siinä hommassa tulee aika kiire, eikä taida aina onnistua ennakointi, jos olo on paha ihan jatkuvasti. Mutta oksuntuoksuisten kalvojen käyttö ei sekään tod. houkuttele. Hyviä ideoita otetaan vastaan?
Ajattelin itse, että jos tällainen skenaario tulisi vastaan, kalvoja tulisi sitten varmaan käytettyä tuona vuorokautena vain ylläpitoon niinä turvallisina hyvän olon hetkinä, kun suu on puhdas. Tai/ja jos kalvon vaihto on lähellä, vaihtaisin uuteen kalvoon taudin loputtua, etten sairastuttaisi itseäni kalvoista uudelleen. Jos taas tuntisin taudin olevan tulossa, pitäisin vanhaa kalvoa ekstrapäivän, jotta ym. vaihto tervehdyttyä olisi mahdollinen.
Hoitoni edistyy taas mielestäni ihan kivasti, uudet kalvot tuntuvat istuvammilta ja huomaamattomimmilta, vaikken kyllä yhtään tykkääkään ylähampaiden kiiltävistä power ridge-reunoista. Itsepähän niitä ehdotin. Huonona uutisena hankalin kulmahampaani on taas hitusen kalvoista jäljessä, mutta otepinta napsahtaa kuitenkin koloonsa kivasti ja hammas on kuvavertailun perusteella selvästi kuitenkin tällä kertaa liikkunut.
Kontrolleja on nyt tiheämmin, kun hammaslääkärini ei tuntunut itsekään osaavan päättää, jatketaanko ensi kerran jälkeen kuminauhavetoa ja minkä suuntaisia, vai poistetaanko vedot kokonaan (jippii!) ja koitetaan ehjillä kalvoilla jonkin aikaa. Hän mainitsi sivulauseessa, että tarvitaan varmaan vielä 1-2 uusintakuvausta... MITÄ? Toivonpa todella, ettei tarvita ja tämän toiveeni ääneen ilmaisinkin. Siis todellakin toivon, että hoitoa nyt saataisiin ilman keskeytyksiä näillä kalvoilla reilusti eteenpäin.
Jälkikäteen asiaa analysoituani kaduin vähän möläytystäni - kuitenkin mieluummin toivon, että jos hoito menee vikateille eli hammas ei liiku käytetyillä metodeilla, saan uusintakuvauksen ja uudet kalvot kuin toimimattomat kalvot turhaan vuoden ajaksi.
Hankalan hampaan vuoksi vaihdan kalvoja toistaiseksi 10 vrk välein, nyt menossa yläkalvo (18)+4.
maanantai 15. joulukuuta 2014
Uusi alkuni
Jippii! Kipu on kivaa, tavallaan. :)
Olen nyt saanut uudet kalvoni ja uudet (vain!) 11 otepintaani. Kaikki sujui tällä kertaa nopeasti ja sujuvasti, ja aikaa jäi vanhojen tahmojen poistoon ja hampaiden kiillotukseenkin. Olen tyytyväinen.
Samalla tuntui myös vähän kuin olisin palannut taas alkupisteeseen - uudet hampaiden taakse tulevat otepinnat aiheuttivat parin tunnin ajaksi lievän sössötyksen ja aijai sitä puristusta ja kipua, kun pitää vääntää taas istuvia kalvoja kalvoja irti vinoimmasta kulmahampaastani. Jouduin kehittelemään itselleni uuden irroitustekniikan, jossa irroitan kalvot nyt kaikkialta muualta paitsi kulmahampaasta ensin. Työlästä, hidasta ja epäesteettisen näköistä, eikä taida onnistua huomaamattomasti esim. leffateatterissa tai ravintolassa "muka" laukkua kaivellessa... Ei tee myöskään mieli syödä enää usein eikä pitkään ja kovan ruuan pureskelun voin myös jättää vähäksi ajaksi toisille.
Olin jotenkin unohtanut millaista tämä on, viimeiset pari kuukautta olen napsautellut puristamattomia retentiokalvoja rennolla otteella sekunnissa päälle ja pois, eikä pitempi käyttötaukonaan ole tuntunut miltään. Lieneekö jatko retentiokoje Viveran kanssa samanlaista..? Ei itse asiassa hassumpaa.
Kuten alussa, nämä uudet otepinnat ovat terävän tuntuiset ja hankaavat poskia jos kalvot ovat poissa, mutta tällä kertaa olen kuitenkin säästynyt suuhaavoilta - lienen jo parkkiintunut tarpeeksi.
Mutta silti - onpa ihanaa, tämä prosessi etenee taas! Kalvot istuvat hyvin, ovat puhtaat ja olisivat vallan huomaamattomatkin, ellen olisi itse toivonut "power ridge"-hirvityksiä yläetuhampaisiini - toivoin lisää eteenpäin kallistusta keskimmäisiin etuhampaisiini ja ajattelin, että sellaiset olisivat ehkä tarpeen 5-10 kalvossa, nyt vähän huolettaa, että ne taitavat olla kaikissa lopuissa kalvoissa. Mutta parempi lopputulos lienee tilapäisesti heikennetyn ulkonäön arvoinen.
Uusista kalvoistani viimeiset ovat ns ylikorjauskalvoja, eli alle 38 kalvoa edessä, jos ei tule toista uusintakuvausta. Jes! Vaikka toivoin, että tässä vaiheessa vuotta lukema olisi ollut 15...
Ai niin! Sain mukaani ensimmäiset viisitoista kalvoa, ja nrossa 15 oli veikeä kiemura pikkukolo kalvon edessä. Mahtaisiko olla eteen tulevan kuminauhan kiinnityspiste? Onko jollain teistä ollut tuollainen?
Olen nyt saanut uudet kalvoni ja uudet (vain!) 11 otepintaani. Kaikki sujui tällä kertaa nopeasti ja sujuvasti, ja aikaa jäi vanhojen tahmojen poistoon ja hampaiden kiillotukseenkin. Olen tyytyväinen.
Samalla tuntui myös vähän kuin olisin palannut taas alkupisteeseen - uudet hampaiden taakse tulevat otepinnat aiheuttivat parin tunnin ajaksi lievän sössötyksen ja aijai sitä puristusta ja kipua, kun pitää vääntää taas istuvia kalvoja kalvoja irti vinoimmasta kulmahampaastani. Jouduin kehittelemään itselleni uuden irroitustekniikan, jossa irroitan kalvot nyt kaikkialta muualta paitsi kulmahampaasta ensin. Työlästä, hidasta ja epäesteettisen näköistä, eikä taida onnistua huomaamattomasti esim. leffateatterissa tai ravintolassa "muka" laukkua kaivellessa... Ei tee myöskään mieli syödä enää usein eikä pitkään ja kovan ruuan pureskelun voin myös jättää vähäksi ajaksi toisille.
Olin jotenkin unohtanut millaista tämä on, viimeiset pari kuukautta olen napsautellut puristamattomia retentiokalvoja rennolla otteella sekunnissa päälle ja pois, eikä pitempi käyttötaukonaan ole tuntunut miltään. Lieneekö jatko retentiokoje Viveran kanssa samanlaista..? Ei itse asiassa hassumpaa.
Kuten alussa, nämä uudet otepinnat ovat terävän tuntuiset ja hankaavat poskia jos kalvot ovat poissa, mutta tällä kertaa olen kuitenkin säästynyt suuhaavoilta - lienen jo parkkiintunut tarpeeksi.
Mutta silti - onpa ihanaa, tämä prosessi etenee taas! Kalvot istuvat hyvin, ovat puhtaat ja olisivat vallan huomaamattomatkin, ellen olisi itse toivonut "power ridge"-hirvityksiä yläetuhampaisiini - toivoin lisää eteenpäin kallistusta keskimmäisiin etuhampaisiini ja ajattelin, että sellaiset olisivat ehkä tarpeen 5-10 kalvossa, nyt vähän huolettaa, että ne taitavat olla kaikissa lopuissa kalvoissa. Mutta parempi lopputulos lienee tilapäisesti heikennetyn ulkonäön arvoinen.
Uusista kalvoistani viimeiset ovat ns ylikorjauskalvoja, eli alle 38 kalvoa edessä, jos ei tule toista uusintakuvausta. Jes! Vaikka toivoin, että tässä vaiheessa vuotta lukema olisi ollut 15...
Ai niin! Sain mukaani ensimmäiset viisitoista kalvoa, ja nrossa 15 oli veikeä kiemura pikkukolo kalvon edessä. Mahtaisiko olla eteen tulevan kuminauhan kiinnityspiste? Onko jollain teistä ollut tuollainen?
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Mitä nyt teksisin samoin, mitä toisin
Tässä siis oma kokemukseni tähänastisesta:
- Aloittaisinko yhä invisalign-hoidon?
Kyllä, vaikka tämä nyt venyykin pidemmäksi kun toivoin ja mitä arvioitiin - ja vaikka hoidon vaikutus sosiaalisiin tilanteisiin ja ruokailuihin on (tai ainakin hoidon alussa oli) luulemaani isompi. On tämä silti perinteistä oikomishoitoa miellyttävämpää näin aikuisikäiselle. Eli jos todellista hoidon tarvetta on, suosittelen edelleen lämpimästi. Jos taas hoidon tarve on hyvin minimaalinen, sitten kehoitan harkitsemaan ja lukemaan paljon muiden kokemuksia ennen kuin lähtee tähän loppuelämän kestävään projektiin.
- Mitä apuvälineitä hankkisin?
Ostaisin edelleen hyvän sähköhammasharjan ja matkaharjan, pehmeän vauvaharjan kalvojen putsaukseen ja paljon hammaslankaimia. Nyt ostaisin jo alussa näiden lisäksi Amazonista Retainer Briteä (tärkeä etenkin nyt, kun kalvoja joutuu pitämään pitkään) ja chewie-paloja - "viralliset" pehmoiset chewiet ovat paljon miellyttävämpiä kuin hammaslääkärini antamat kirkkaat rautalankaputket tai pyyhkeenkulma ja saavat kalvot istumaan 5 min pureskelulla leukoja väsyttämättä paikoilleen. Niiden pureskelu tuntuu myös auttavan uusien kalvojen kipuun.
Ostaisin myös AcceleDentin - vaikeassa asennossa olevaa ja kalvoihin huonosti kontaktia saavaa kulmahammastani lukuunottamatta kaikki muut hampaat siirtyivät sen käytön aikana viikonkin kalvovaihdoilla kauniisti eteenpäin, eli uskon sen tekevän sen mitä luvataan oikein käytettynä. Jos hampaan siirrot ovat hankalampia, Acceledent ei nopeuta hoitoa puolella, mutta hiukan kuitenkin. Ja kipuun se on myös erinomainen apu - itse ole pärjännyt ilman buranaa siitä asti, kun aloin asettaa (etenkin uuden) kalvon aina illalla chewien avulla ja käyttää Acceledentiä heti siihen perään. Jos vielä pystyy pitämään tähän pitkän ruokatauon, esim 16-18 h ennen aamupalaa, uusi kalvo irtoaa jo seuraavana päivänä varsin kivuttomasti kuin vanha kalvo konsanaan.
- Miten järjestäisin päivittäisen hoitorutiinini?
Olin alussa hyvin stressaantunut 22 tunnin kalvosuosituksesta ja hampaiden hyperhuolellisesta puhdistuksesta joka ikinen kerta ennen kalvojen palautusta. Nyt olen hyväksynyt sen, että en pysty kuin 21 käyttötuntiin, mutta panostan noihin pitkiin öihin, jolloin pidän kalvoja yhtäjaksoisesti pitkään. Päivällä saatan nykyisin joskus myös vain pureskella purkkaa huolellisesti, heittää kalvot suuhun ja harjata vasta sopivan tilaisuuden tultua (tunnin-parin sisällä viimeistään). Näin toimien elämäni on paljon stressittömämpää ja laadukkaampaa. Puolivuotiskontrollissa hampaat olivat myös pysyneet hyvin puhtaina. Tosin, nyt kun saan taas uudet kalvot, aion yrittää venyä kohti 22:a tuntia, ettei kulmahampaan seuraamattomuus jäisi minun toimistani kiinni. Todennäköisesti siis alan käyttää purkka-kalvot hetkeksi suuhun tekniikkaa yhä enemmän esim pitkissä ruokailuissa, joissa on taukoja ennen jälkiruokaa ja kahvia, ja harjaan kunnolla vasta koko shown päätteeksi.
- Aloittaisinko yhä invisalign-hoidon?
Kyllä, vaikka tämä nyt venyykin pidemmäksi kun toivoin ja mitä arvioitiin - ja vaikka hoidon vaikutus sosiaalisiin tilanteisiin ja ruokailuihin on (tai ainakin hoidon alussa oli) luulemaani isompi. On tämä silti perinteistä oikomishoitoa miellyttävämpää näin aikuisikäiselle. Eli jos todellista hoidon tarvetta on, suosittelen edelleen lämpimästi. Jos taas hoidon tarve on hyvin minimaalinen, sitten kehoitan harkitsemaan ja lukemaan paljon muiden kokemuksia ennen kuin lähtee tähän loppuelämän kestävään projektiin.
- Mitä apuvälineitä hankkisin?
Ostaisin edelleen hyvän sähköhammasharjan ja matkaharjan, pehmeän vauvaharjan kalvojen putsaukseen ja paljon hammaslankaimia. Nyt ostaisin jo alussa näiden lisäksi Amazonista Retainer Briteä (tärkeä etenkin nyt, kun kalvoja joutuu pitämään pitkään) ja chewie-paloja - "viralliset" pehmoiset chewiet ovat paljon miellyttävämpiä kuin hammaslääkärini antamat kirkkaat rautalankaputket tai pyyhkeenkulma ja saavat kalvot istumaan 5 min pureskelulla leukoja väsyttämättä paikoilleen. Niiden pureskelu tuntuu myös auttavan uusien kalvojen kipuun.
Ostaisin myös AcceleDentin - vaikeassa asennossa olevaa ja kalvoihin huonosti kontaktia saavaa kulmahammastani lukuunottamatta kaikki muut hampaat siirtyivät sen käytön aikana viikonkin kalvovaihdoilla kauniisti eteenpäin, eli uskon sen tekevän sen mitä luvataan oikein käytettynä. Jos hampaan siirrot ovat hankalampia, Acceledent ei nopeuta hoitoa puolella, mutta hiukan kuitenkin. Ja kipuun se on myös erinomainen apu - itse ole pärjännyt ilman buranaa siitä asti, kun aloin asettaa (etenkin uuden) kalvon aina illalla chewien avulla ja käyttää Acceledentiä heti siihen perään. Jos vielä pystyy pitämään tähän pitkän ruokatauon, esim 16-18 h ennen aamupalaa, uusi kalvo irtoaa jo seuraavana päivänä varsin kivuttomasti kuin vanha kalvo konsanaan.
- Miten järjestäisin päivittäisen hoitorutiinini?
Olin alussa hyvin stressaantunut 22 tunnin kalvosuosituksesta ja hampaiden hyperhuolellisesta puhdistuksesta joka ikinen kerta ennen kalvojen palautusta. Nyt olen hyväksynyt sen, että en pysty kuin 21 käyttötuntiin, mutta panostan noihin pitkiin öihin, jolloin pidän kalvoja yhtäjaksoisesti pitkään. Päivällä saatan nykyisin joskus myös vain pureskella purkkaa huolellisesti, heittää kalvot suuhun ja harjata vasta sopivan tilaisuuden tultua (tunnin-parin sisällä viimeistään). Näin toimien elämäni on paljon stressittömämpää ja laadukkaampaa. Puolivuotiskontrollissa hampaat olivat myös pysyneet hyvin puhtaina. Tosin, nyt kun saan taas uudet kalvot, aion yrittää venyä kohti 22:a tuntia, ettei kulmahampaan seuraamattomuus jäisi minun toimistani kiinni. Todennäköisesti siis alan käyttää purkka-kalvot hetkeksi suuhun tekniikkaa yhä enemmän esim pitkissä ruokailuissa, joissa on taukoja ennen jälkiruokaa ja kahvia, ja harjaan kunnolla vasta koko shown päätteeksi.
torstai 27. marraskuuta 2014
Joulupukkia odotellessa
Tai minun tapauksessani uusia kalvoja odotellessa. Minun jouluni tulee silloin, kun saan uudet, hoitoani edistävät kalvot suuhuni joulukuun toisella viikolla. Odotan tuota omaa jouluani varmasti yhtä malttamattomasti kuin 3-v omaansa.
Siihen on vielä k a k s i v i i k k o a. P i t k ä ä viikkoa. Nämä, yhä likaisemmat ja löysemmät samat kalvot suussa. Enpä olisi uskonut, mutta on ikävä myös otepintojani. Niiden kanssa kalvot eivät pyörineet näin pahasti suussa.
Suunnitelman takaisin tuleminen kesti tällä kertaa yli tuplasti niin pitkään kuin alkuperäisellä suunnittelukerralla. Ja kuten pelkäsinkin, jäljellä olevien kalvojen määrä lisääntyi, mutta ei niin paljon kuin pahimmassa pelossani. Jäin kalvoon 18 ylhäällä, eli 30 olisi ollut jäljellä oleva kalvojen lukumäärä alkuperäisessä suunnitelmassa, kun nyt uudessa kalvoja on jäljellä 39. Valtaosa kalvoista "kuluu" tuon hankalimman, 90 astetta kiertyneen ristipurennassa olevan, hoidosta jälkeen jääneen yläkulmahampaan siirtelyyn.
Toivottavasti tällä kertaa onnistuu. Otepintoja on nyt uudessa suunnitelmassa vähemmän ja minusta mukavammissa ja fiksummissa paikoissa, kuten kulmahampaan molemmin puolin. Tällä kertaa keskimmäiset yläetuhampaat ovat otepinnattomat (jes!) ja alahampaissa ei otepintoja ole kuin muutamia - niissä ei näyttäisi tapahtuvan hoidon aikana juuri mitään muuta, kuin pieni kulmahampaan väistöliike.
Olisin kyllä nyt valmis melkein millaiseen otepinta-kuminauhasysteemiin tahansa, kunhan homma hoituisi.
Ai niin, toivoin ettei etuhampaiden väliin jätettäisi mustia kolmioita eli näitä inhottavan näköisiä ja tuntuisia aukkoja hampaiden väliin ienrajassa, ja clincheck-ohjelman mukaan näyttäisi, että viimeisissä kalvoissa hammasrivejäni tiivistetään näiden sulkemiseksi. Lienee hyvä asia, vaikka hammaskaaret eivät nyt jääkään ihan yhtä laajoiksi kuin ensimmäisessä suunnitelmassa.
Kun ehdin, laitan clincheck-videoninkuvakaappauksia ja päivityksen myös realself-sivustolleni.
Siihen on vielä k a k s i v i i k k o a. P i t k ä ä viikkoa. Nämä, yhä likaisemmat ja löysemmät samat kalvot suussa. Enpä olisi uskonut, mutta on ikävä myös otepintojani. Niiden kanssa kalvot eivät pyörineet näin pahasti suussa.
Suunnitelman takaisin tuleminen kesti tällä kertaa yli tuplasti niin pitkään kuin alkuperäisellä suunnittelukerralla. Ja kuten pelkäsinkin, jäljellä olevien kalvojen määrä lisääntyi, mutta ei niin paljon kuin pahimmassa pelossani. Jäin kalvoon 18 ylhäällä, eli 30 olisi ollut jäljellä oleva kalvojen lukumäärä alkuperäisessä suunnitelmassa, kun nyt uudessa kalvoja on jäljellä 39. Valtaosa kalvoista "kuluu" tuon hankalimman, 90 astetta kiertyneen ristipurennassa olevan, hoidosta jälkeen jääneen yläkulmahampaan siirtelyyn.
Toivottavasti tällä kertaa onnistuu. Otepintoja on nyt uudessa suunnitelmassa vähemmän ja minusta mukavammissa ja fiksummissa paikoissa, kuten kulmahampaan molemmin puolin. Tällä kertaa keskimmäiset yläetuhampaat ovat otepinnattomat (jes!) ja alahampaissa ei otepintoja ole kuin muutamia - niissä ei näyttäisi tapahtuvan hoidon aikana juuri mitään muuta, kuin pieni kulmahampaan väistöliike.
Olisin kyllä nyt valmis melkein millaiseen otepinta-kuminauhasysteemiin tahansa, kunhan homma hoituisi.
Ai niin, toivoin ettei etuhampaiden väliin jätettäisi mustia kolmioita eli näitä inhottavan näköisiä ja tuntuisia aukkoja hampaiden väliin ienrajassa, ja clincheck-ohjelman mukaan näyttäisi, että viimeisissä kalvoissa hammasrivejäni tiivistetään näiden sulkemiseksi. Lienee hyvä asia, vaikka hammaskaaret eivät nyt jääkään ihan yhtä laajoiksi kuin ensimmäisessä suunnitelmassa.
Kun ehdin, laitan clincheck-videoninkuvakaappauksia ja päivityksen myös realself-sivustolleni.
maanantai 17. marraskuuta 2014
Tahmahampaat
Nyt olen uuden suunnitelman ja uusien kalvojen odotteluvaiheessa. Puuduttavaa. Tällä kertaa olen odotellut jo yli viikon videosuunnitelmani saapumista ja huolestuttaa vähän, mikä siinä nyt kestää. Ehtivätkö kalvot valmistua varattuun sovitusaikaani mennessä? Laitoinko tällä kertaa mukaan liikaa omia toiveitani? (ei tehdasvalmisteisia precicion cutseja, ei "turhaan" eli passiivisena hoidon loppuun asti mukana olevia otepintoja yläetuhampaisiin).
En odota suunnitelmani valmistumista silein hampain, niin kuin oletin, vaan tahmahampain. Miksikö? Suuhygienistin aika ei riittänyt otepintojen ja liimojen kunnolliseen poistoon. Aikaa oli varattu 75 min, mutta kun otepintoja oli lähes joka hampaassa, vieläpä molemmin puolin, ja kun tieto iTero- kuvauksesta ei ollut välittynyt hoitajlle asti, ja koneet ja ohjelmat piti vielä saada erikseen käyntiin, yliajallehan se nytkin meni. Kuvaus näytti onnistuvan hyvin, mikä tietysti on pääasia, mutta iterossakin näkyivät jäljelle jääneet otepintojeni haamut nysinä lähes joka hampaassa.
Olo on, kuin olisi syönyt paljon tahmeaa karkkia ja pessyt huonosti hampaat. Tosi inhaa. Jos alas ei tule enää jatkohoidossano otepintoja, pyydän kyllä ainakin alahampaat siistimmiksi ensi käynnilläni. Ylähampaat ehkä saavat olla tahmeat, kun niihin varmaan tulee uudet liimakerrokset ja otepinnat kuitenkin, eikä varmaan liimojen tarkka poishiominen ole 100% kiilleturvallista puuhaa(?), joten ehkä parempi antaa tehdä se vain kerran.
Tämän tarinan opetus: varmista, että hammaslääkärisi ilmoittaa suuhygienistille mitä kaikkea on tarkoitus sinulle varatulla ajalla tehdä. Se, että sinä ilmotat sen itse ajanvaraukseen, ei aina riitä..
En odota suunnitelmani valmistumista silein hampain, niin kuin oletin, vaan tahmahampain. Miksikö? Suuhygienistin aika ei riittänyt otepintojen ja liimojen kunnolliseen poistoon. Aikaa oli varattu 75 min, mutta kun otepintoja oli lähes joka hampaassa, vieläpä molemmin puolin, ja kun tieto iTero- kuvauksesta ei ollut välittynyt hoitajlle asti, ja koneet ja ohjelmat piti vielä saada erikseen käyntiin, yliajallehan se nytkin meni. Kuvaus näytti onnistuvan hyvin, mikä tietysti on pääasia, mutta iterossakin näkyivät jäljelle jääneet otepintojeni haamut nysinä lähes joka hampaassa.
Olo on, kuin olisi syönyt paljon tahmeaa karkkia ja pessyt huonosti hampaat. Tosi inhaa. Jos alas ei tule enää jatkohoidossano otepintoja, pyydän kyllä ainakin alahampaat siistimmiksi ensi käynnilläni. Ylähampaat ehkä saavat olla tahmeat, kun niihin varmaan tulee uudet liimakerrokset ja otepinnat kuitenkin, eikä varmaan liimojen tarkka poishiominen ole 100% kiilleturvallista puuhaa(?), joten ehkä parempi antaa tehdä se vain kerran.
Tämän tarinan opetus: varmista, että hammaslääkärisi ilmoittaa suuhygienistille mitä kaikkea on tarkoitus sinulle varatulla ajalla tehdä. Se, että sinä ilmotat sen itse ajanvaraukseen, ei aina riitä..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)