Miten teillä sujuu, kohtalotoverini?
Kuun lopussa voisin juhlia invisalign-vuosipäivääni jos haluaisin. Aloittaessani tämän hoidon hullun toiveikkaana ajattelin, että olisin ehkä jo vuodessa valmis, mutta eihän tämä nyt ihan niin mennyt. Jos selvästi alle kahdessa vuodessa olisin done (kaikki mahdolliset refinemet-kierrokset mukaanlukien), voisin olla tyytyväinen. Olisin silloin silti valmis nopeammin, kuin mitä perinteisillä raudoilla olisin ollut.
Aloitin taas työt. Kotona ollessani stressailin kovasti, mitähän muut töissä näistä kalvoistani ajattelisivat ja jopa kuvailin itsestäni muutamia kännykkävideoita nähdäkseni ja kuullakseni miltä muiden silmiin nyt eri tavoilla puhuessani ja hymyillessäni vaikutan... Joopa joo. Töissä on ollut niin hektistä ja oman työnkuvan uudelleenopettelu hoitovapaan jälkeen niin kuormittavaa, etten kyllä kalvoja ehdi edes ajatella ja tuskinpa muutkaan. Hyvä, kun muistan poistaa ne suusta ennen ruokailua. Se kyllä harmittaa, ettei kuumaa kahvia voi enää ryystää nämä kalvot suussa. Kahvikuppi oli ennen vakikaverini tietokoneen vieressä, nyt hörpin vain vettä. Luulevat varmaan minun olevan myös dieetillä, kun kieltäydyn myös kaikista herkuista, mikä ei myöskään ole entisten tapojeni mukaista. :)
lauantai 11. huhtikuuta 2015
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Slow going
Heippa taas! Päivitän lyhyesti, vaikkei mitään mullistavaa olekaan tapahtunut. Kävin taas kontrollissa ja tämä mid-course correction kalvoni 10 (tai 28:s kalvo, jos lasketaan mukaan myös ensimmäisen setin 18 kalvoa), todettiin ihan hyvin istuvaksi. Jatkan edelleen kalvojen vaihtoa 10 päivän välein Acceledentin kanssa, koska kulmahampaan kääntöliike on kesken. Edistys on hidasta, vain kuvia vertaamalla uskon, että jotain ylipäätään tapahtuu. Hankala yläkulmahampaani on yhä hiukan rotaatiosta jäljessä ja toisen uusintakuvauksen tarve häilyy ilmassa, mutta vielä sitä ei tarvita.
Hampaani olivat edelliskerrasta siirtyneet reippaasti, koskapa IPR tarvetta oli taas. Välit olivat tällä kertaa jopa niin tiukat, että"hiekkapaperi" jäi ikävän tuntuisesti kiinni muutaman kerran ja ikeneeni tuli pieni haava. Veri värjää muuten hampaat vinkeiksi kalvoihin valuessaan.
Yleisesti ottaen olen koti- ja ystäväpiireissä ollessani kalvoihini jo varsin hyvin tottunut (kuten tässä vaiheessa kai kuuluisi ollakin), enkä koe niiden asettamaa ruokailurumbaakaan enää kovin hankalaksi. Useimmiten puhun ja nauran varsin vapautuneesti ja normaalisti kalvojen olemassaoloa ajattelematta. Mutta nyt, ehkä lähestyvän töihinpaluun myötä, on alkanut tulla myös näitä kiusallisen olon päiviä, jolloin koen yhtäkkiä kalvot kauhean näkyviksi ja rumiksi, ja huomaan etenkin vieraampien ihmisten kanssa puhuessani vältteleväni asennoillani ja puhetekniikallani kalvojen käytön paljastamista. En myöskään halua hymyillä suuresti varsinkaan hyvässä valaistuksessa, ja valoahan kevätpäivinä riittää.
Osa tästä uudelleen alkaneesta ujoudesta voi johtua siitäkin, että alkuaikoina kalvot tekivät hampaistani tavallaan kauniimmat, eli levensivät hymyäni ja "pullistivat" sisään kallistuneita etuhampaitani. Nyt etuhampaani ovat mielestäni ihan kivat ilman kalvoja, kun taas kalvojen kanssa hampaat näyttävät jo turhankin "paksuilta", eivätkä enää minulta. Ja tämä oma identiteetin muutos lienee se toinen avainsana - hampaat näyttävät kullä koko ajan paremmilta kuvissa, mutta en ole ihan varma, näyttääkö peilikuvani kokonaisuudessaan. Jotenkin kasvojen muut virheet korostuvat nyt eri tavalla, kun hampaat eivät vie huomiota samalla tavalla. Tai ehkä ilmeeni ovat erilaisia erilaisilla hampailla. Joka tapauksessa, kaikki muutos vaatii näemmä oman totuttelunsa, vaikka muutos olisi hyvääkin.
Hampaani olivat edelliskerrasta siirtyneet reippaasti, koskapa IPR tarvetta oli taas. Välit olivat tällä kertaa jopa niin tiukat, että"hiekkapaperi" jäi ikävän tuntuisesti kiinni muutaman kerran ja ikeneeni tuli pieni haava. Veri värjää muuten hampaat vinkeiksi kalvoihin valuessaan.
Yleisesti ottaen olen koti- ja ystäväpiireissä ollessani kalvoihini jo varsin hyvin tottunut (kuten tässä vaiheessa kai kuuluisi ollakin), enkä koe niiden asettamaa ruokailurumbaakaan enää kovin hankalaksi. Useimmiten puhun ja nauran varsin vapautuneesti ja normaalisti kalvojen olemassaoloa ajattelematta. Mutta nyt, ehkä lähestyvän töihinpaluun myötä, on alkanut tulla myös näitä kiusallisen olon päiviä, jolloin koen yhtäkkiä kalvot kauhean näkyviksi ja rumiksi, ja huomaan etenkin vieraampien ihmisten kanssa puhuessani vältteleväni asennoillani ja puhetekniikallani kalvojen käytön paljastamista. En myöskään halua hymyillä suuresti varsinkaan hyvässä valaistuksessa, ja valoahan kevätpäivinä riittää.
Osa tästä uudelleen alkaneesta ujoudesta voi johtua siitäkin, että alkuaikoina kalvot tekivät hampaistani tavallaan kauniimmat, eli levensivät hymyäni ja "pullistivat" sisään kallistuneita etuhampaitani. Nyt etuhampaani ovat mielestäni ihan kivat ilman kalvoja, kun taas kalvojen kanssa hampaat näyttävät jo turhankin "paksuilta", eivätkä enää minulta. Ja tämä oma identiteetin muutos lienee se toinen avainsana - hampaat näyttävät kullä koko ajan paremmilta kuvissa, mutta en ole ihan varma, näyttääkö peilikuvani kokonaisuudessaan. Jotenkin kasvojen muut virheet korostuvat nyt eri tavalla, kun hampaat eivät vie huomiota samalla tavalla. Tai ehkä ilmeeni ovat erilaisia erilaisilla hampailla. Joka tapauksessa, kaikki muutos vaatii näemmä oman totuttelunsa, vaikka muutos olisi hyvääkin.
tiistai 10. helmikuuta 2015
IPR
Autsista. Onpa kiva, kun taas sattuu. :) Edistystä tapahtuu ja olen mukana pelissä jälleen. Pureskelen chewieita, vertailen eri kulmista peräkkäsillä viikoilla otettuja kuvia hampaistani.
Minäkin olen ollut hoitooni varsin leipääntynyt ja laiskistunut viime aikoina. Chewieita olen muistanut käyttää ehkä päivän-pari uusien kalvojen kanssa ja sitten ne ovat unohtuneet. Kalvojen käyttötunnitkin ovat lepsuneet ja olen syönyt usein neljäkin kertaa päivässä (jolloin 22 h käyttötavoitteeni ei tosiaankaan täyty). Hammaslankaimiakaan en ole jaksanut aina lounaan jälkeen käyttää, kun en ole saanut ostettua käsilaukkuuni uutta pussillista tyhjentyneen tilalle. Whatever.
Miksi? Tämä hoito on kestänyt jo varsin kauan ja junnannut viime ajat paikallaan. Vertailukuvissa ei ole näkynyt oikein mitään muutosta hampaiden asennossa, kalvojen vaihdot ovat olleet vähän liiankin helppoja ja kivuttomia. Kalvosta hieman jäljessä olevat hampaat ovat pysyneet hieman jäljessä. Olen miettynyt, mahtaako tämäkään kalvosetti pystyä kääntämään hankalaa kulmahammastani.
Joillakin tätä hoitoa läpikäyvillä on alussa simppeli tavoite esim. korjata parin häiritsevän hampaansa asento ja kun se saavutetaan, he ovat tyytyväisiä. Osa taas muuttuu hoidon edetessä hammasperfektionisteiksi, ja sen täydellisen lopputuloksen saadakseen he ovat valmiita käymään alkuperäisen hoidon loputtua läpi vielä jopa täydet kolme kierrosta refinement-kalvoja ja muitakin hoitoja olematta ehkä siltikään koskaan täysin tyytyväisiä hymyynsä (esim loistavan Another invisalign blogin kirjoittaja). Jotkut taas ovat valmiit tinkimään alkuperäisistä tavoitteistaan ja tyytymään vähän heikompaankin lopputulokseen, kunhan vaan pääsevät mahdollisimman pian eroon kalvoistaan. Olen välillä miettinyt, että taidan olla siirtymässä luokasta yksi luokkaan kolme. Nyt olen taas toiveikkaampi.
Kävin eilen kontrollissa ja kysyin mid-course correction paperisuunnitelmassani olevasta IPR:stä - sitä oli merkattu tehtäväksi muutamaan hampaaseen jo ennen kalvoa 1 ja nyt olin jo kalvossa 6. Kävi ilmi, että suunnitelma ei ole orjallinen ohjenuora, lääkäri tsekkaa ja hioo "hiekkapaperilla" aina kun tarvetta ilmenee sen verran kun tarvitaan. Nyt sitä sitten oli, ei hankalassa kulmahampaassani juurikaan, mutta muut välit olivatkin tosi ahtaita. Hionnan seurauksena jo 12 päivää käyttämäni kalvo nro 6 on nyt puristanut kuin ihkauusi tiukemman vaihdon kalvo oikeita etuhampaitani ja ne ovat kahdessa päivässä näkyvästi siirtyneet! Ehkä vähän liiankin nopeasti, mietin - eivät ole varmaan viime kalvojen aikana mahtuneet liikkumaan ja nyt ottavat kalvoja kiinni. Sain myös suunnitelman mukaisesti uuden otepinnan kulmahampaaseeni ja siinäkin tuntuu lupaavasti painetta. Taidan siis jatkaa tämän kalvon pitoa vielä jonkun päivän, että hampaat asettuvat paikoilleen.
Aah - ja nyt muistin myös kysyä mitä tarkoittaa ohjeistettu "melko runsaasti" chewie-pureskelua: noin 10 min iltaisin ts. ennen pitkää yhtäjaksoista kalvojen pitoa.
Minäkin olen ollut hoitooni varsin leipääntynyt ja laiskistunut viime aikoina. Chewieita olen muistanut käyttää ehkä päivän-pari uusien kalvojen kanssa ja sitten ne ovat unohtuneet. Kalvojen käyttötunnitkin ovat lepsuneet ja olen syönyt usein neljäkin kertaa päivässä (jolloin 22 h käyttötavoitteeni ei tosiaankaan täyty). Hammaslankaimiakaan en ole jaksanut aina lounaan jälkeen käyttää, kun en ole saanut ostettua käsilaukkuuni uutta pussillista tyhjentyneen tilalle. Whatever.
Miksi? Tämä hoito on kestänyt jo varsin kauan ja junnannut viime ajat paikallaan. Vertailukuvissa ei ole näkynyt oikein mitään muutosta hampaiden asennossa, kalvojen vaihdot ovat olleet vähän liiankin helppoja ja kivuttomia. Kalvosta hieman jäljessä olevat hampaat ovat pysyneet hieman jäljessä. Olen miettynyt, mahtaako tämäkään kalvosetti pystyä kääntämään hankalaa kulmahammastani.
Joillakin tätä hoitoa läpikäyvillä on alussa simppeli tavoite esim. korjata parin häiritsevän hampaansa asento ja kun se saavutetaan, he ovat tyytyväisiä. Osa taas muuttuu hoidon edetessä hammasperfektionisteiksi, ja sen täydellisen lopputuloksen saadakseen he ovat valmiita käymään alkuperäisen hoidon loputtua läpi vielä jopa täydet kolme kierrosta refinement-kalvoja ja muitakin hoitoja olematta ehkä siltikään koskaan täysin tyytyväisiä hymyynsä (esim loistavan Another invisalign blogin kirjoittaja). Jotkut taas ovat valmiit tinkimään alkuperäisistä tavoitteistaan ja tyytymään vähän heikompaankin lopputulokseen, kunhan vaan pääsevät mahdollisimman pian eroon kalvoistaan. Olen välillä miettinyt, että taidan olla siirtymässä luokasta yksi luokkaan kolme. Nyt olen taas toiveikkaampi.
Kävin eilen kontrollissa ja kysyin mid-course correction paperisuunnitelmassani olevasta IPR:stä - sitä oli merkattu tehtäväksi muutamaan hampaaseen jo ennen kalvoa 1 ja nyt olin jo kalvossa 6. Kävi ilmi, että suunnitelma ei ole orjallinen ohjenuora, lääkäri tsekkaa ja hioo "hiekkapaperilla" aina kun tarvetta ilmenee sen verran kun tarvitaan. Nyt sitä sitten oli, ei hankalassa kulmahampaassani juurikaan, mutta muut välit olivatkin tosi ahtaita. Hionnan seurauksena jo 12 päivää käyttämäni kalvo nro 6 on nyt puristanut kuin ihkauusi tiukemman vaihdon kalvo oikeita etuhampaitani ja ne ovat kahdessa päivässä näkyvästi siirtyneet! Ehkä vähän liiankin nopeasti, mietin - eivät ole varmaan viime kalvojen aikana mahtuneet liikkumaan ja nyt ottavat kalvoja kiinni. Sain myös suunnitelman mukaisesti uuden otepinnan kulmahampaaseeni ja siinäkin tuntuu lupaavasti painetta. Taidan siis jatkaa tämän kalvon pitoa vielä jonkun päivän, että hampaat asettuvat paikoilleen.
Aah - ja nyt muistin myös kysyä mitä tarkoittaa ohjeistettu "melko runsaasti" chewie-pureskelua: noin 10 min iltaisin ts. ennen pitkää yhtäjaksoista kalvojen pitoa.
torstai 29. tammikuuta 2015
Tyhmästä päästä kärsii..?
Voi ei.
Minun oli tarkoitus vielä tässä vaiheessa vaihtaa 10 vrk välein kalvoja, jotta kulmahampaan kiertoliike varmasti toteutuisi. Nyt tajusin eilen vaihtaneeni 6 >7 kalvoon vanhasta muistista jo viikon, enkä kymmenen päivän kohdalla. Kalvo tuntui jo niin löysältä ja uusi napsahti kivutta paikalleen, että tuntui jo ihan vaihtopäivältä.
En nyt vuorokauden käytön jälkeen aio palata enää edelliseen kalvoon. Se tuntuisi hölmöltä, kun hampaat ovat jo selvästi liikkuneet uuteen asemaansa. Pidän tätä nykyistä kalvoa vaikka sitten vähän pidenpään, seuraavaan kontrolliini asti. Toivon vaan, ettei tästä seuraa nyt ongelmia - ratkaiseva hampaan jälkeenjääminen tapahtui viime kalvoillakin kun vaihtoväli lyhennettiin hyvältä vaikuttaneessa tilanteessa kymmenestä päivästä viikkoon.
Olen yrittänyt kuvistani nähdä jotain kehitystä hankalassa kulmahampaassani - ehkä sitä onkin tapahtunut, mutta paljon vähäisemmässä määrin kuin muissa hampaissani. Jokainen uusi kalvo kuitenkin tuo siihen pientä paineen tunnetta, joten jospa siinä jotain juuren kääntymistä tms olisi meneillään. Haluaisin vain nähdä jo selkeän liikkeen itse hammaskruunussakin.
Ihan asian vierestä - olen keksinyt uuden hätäsäilytyspaikan kalvoille, kun lähden ilman laukkua matkaan ja tukee yllättävä ruokailutilanne (kuten spontaani elokuvasaliin pistäytyminen popcornien kera) - xylitolpurkkapussini. :) Se on minulla aina taskussa, enkä tarjoa niitä enää muille. Eikä tuohon paikkaan liit vaaraa vahingossa roskiin heittämisestä, kuten nenäliinoihin säilömisessä, ja riisuminen/pukeminen käy kätevästi "purkkaa kavellessa".
Minun oli tarkoitus vielä tässä vaiheessa vaihtaa 10 vrk välein kalvoja, jotta kulmahampaan kiertoliike varmasti toteutuisi. Nyt tajusin eilen vaihtaneeni 6 >7 kalvoon vanhasta muistista jo viikon, enkä kymmenen päivän kohdalla. Kalvo tuntui jo niin löysältä ja uusi napsahti kivutta paikalleen, että tuntui jo ihan vaihtopäivältä.
En nyt vuorokauden käytön jälkeen aio palata enää edelliseen kalvoon. Se tuntuisi hölmöltä, kun hampaat ovat jo selvästi liikkuneet uuteen asemaansa. Pidän tätä nykyistä kalvoa vaikka sitten vähän pidenpään, seuraavaan kontrolliini asti. Toivon vaan, ettei tästä seuraa nyt ongelmia - ratkaiseva hampaan jälkeenjääminen tapahtui viime kalvoillakin kun vaihtoväli lyhennettiin hyvältä vaikuttaneessa tilanteessa kymmenestä päivästä viikkoon.
Olen yrittänyt kuvistani nähdä jotain kehitystä hankalassa kulmahampaassani - ehkä sitä onkin tapahtunut, mutta paljon vähäisemmässä määrin kuin muissa hampaissani. Jokainen uusi kalvo kuitenkin tuo siihen pientä paineen tunnetta, joten jospa siinä jotain juuren kääntymistä tms olisi meneillään. Haluaisin vain nähdä jo selkeän liikkeen itse hammaskruunussakin.
Ihan asian vierestä - olen keksinyt uuden hätäsäilytyspaikan kalvoille, kun lähden ilman laukkua matkaan ja tukee yllättävä ruokailutilanne (kuten spontaani elokuvasaliin pistäytyminen popcornien kera) - xylitolpurkkapussini. :) Se on minulla aina taskussa, enkä tarjoa niitä enää muille. Eikä tuohon paikkaan liit vaaraa vahingossa roskiin heittämisestä, kuten nenäliinoihin säilömisessä, ja riisuminen/pukeminen käy kätevästi "purkkaa kavellessa".
maanantai 19. tammikuuta 2015
Purenta
Huh, norovirus ei tullutkaan, vaikka olo oli tosi öklö päivän verran. En siis osaa vieläkään kertoa, miten kalvojen kanssa oksennellaan. Onneksi.
Toiseen aiheeseen: näin hoidon ollessa kesken ja ristipurennassa olevia hampaitani siirrellessä purentani on (luonnollisesti?) varsin kaukana normaalista. Ilmeisesti on tarkoitus, että vasemmalla en tässä vaiheessa pure poskihampaita lainkaan yhteen, koska en pystykään, vaan koko yläleukani on vähän kuin kallellaan ja purenta onnistuu normaalisti vain oikealla. Myös ylä-ala keskiviivani on poissa paikoiltaan, kuten näkyy Realself-sivuston Canines-profiiliini tuoreimmasta etukuvasta.
Clincheck-suunnitelmani mukaan lopputuloksessa leuakani ovat onneksi normaalisti paikoillaan, kuten keskiviivakin. Oletan, että jonkinlaisia kuminauhoja tarvitaan tuon ihmeen saavuttamiseksi. Olen hyvin vakuuttunut hammaslääkärini taidoista, mutta aina joskus väliaikaistulosta katsoessa hirvittää: mitä jos lopussa hampaat suoristuvat, mutta minulle jäisikin tällainen avopurenta, tai keskiviivapoikkeama? Siitä eivät leukanivelet tykkäisi. No, toivottavasti tätä skenaariota ei tarvitse tosissaan pelätä.
Toiseen aiheeseen: näin hoidon ollessa kesken ja ristipurennassa olevia hampaitani siirrellessä purentani on (luonnollisesti?) varsin kaukana normaalista. Ilmeisesti on tarkoitus, että vasemmalla en tässä vaiheessa pure poskihampaita lainkaan yhteen, koska en pystykään, vaan koko yläleukani on vähän kuin kallellaan ja purenta onnistuu normaalisti vain oikealla. Myös ylä-ala keskiviivani on poissa paikoiltaan, kuten näkyy Realself-sivuston Canines-profiiliini tuoreimmasta etukuvasta.
Clincheck-suunnitelmani mukaan lopputuloksessa leuakani ovat onneksi normaalisti paikoillaan, kuten keskiviivakin. Oletan, että jonkinlaisia kuminauhoja tarvitaan tuon ihmeen saavuttamiseksi. Olen hyvin vakuuttunut hammaslääkärini taidoista, mutta aina joskus väliaikaistulosta katsoessa hirvittää: mitä jos lopussa hampaat suoristuvat, mutta minulle jäisikin tällainen avopurenta, tai keskiviivapoikkeama? Siitä eivät leukanivelet tykkäisi. No, toivottavasti tätä skenaariota ei tarvitse tosissaan pelätä.
torstai 15. tammikuuta 2015
Sairastupa
Hei pitkästä aikaa! Vuorotellen ahkerasti sairastaneet perheenjäseneni ovat harmillisesti estäneet bloggailuni. Mistä pidemmittä johdannoitta kysymykseeni: löytyykö hyviä vinkkejä miten näiden kalvojen kanssa sairastetaan?
Influenssan tai muun ylähengitysinfektion jälkeen en ole osannut tehdä kalvoille sen enempää kuin normaalistikaan: liotan ne Retainer britessa kerran vuorokaudessa ja harjaan muut kerrat vedellä ja hammasharjalla ja toivon sen riittävän. Nämä kalvot saa kuitenkin 10 vuorokauden välein vaihtaa uusiin. Mutta entä kun/jos samaa kalvoa tai ylläpitokalvoa joutuu pitämään kuukausia? Jääkö siihen muhimaan virus jos toinenkin? Tai, pahin skenaarioni, jos saa talviajan ratoksi noroviruksen? Tätä erityisesti pohdin kaikialle oksentelevaa 1-veetäni hoitaessani. Yritänkö sitten itse sairastuessani napata kalvot aina pikapikaa pois ennen omaa yrjöämistäni vai miten..? Muistaakseni siinä hommassa tulee aika kiire, eikä taida aina onnistua ennakointi, jos olo on paha ihan jatkuvasti. Mutta oksuntuoksuisten kalvojen käyttö ei sekään tod. houkuttele. Hyviä ideoita otetaan vastaan?
Ajattelin itse, että jos tällainen skenaario tulisi vastaan, kalvoja tulisi sitten varmaan käytettyä tuona vuorokautena vain ylläpitoon niinä turvallisina hyvän olon hetkinä, kun suu on puhdas. Tai/ja jos kalvon vaihto on lähellä, vaihtaisin uuteen kalvoon taudin loputtua, etten sairastuttaisi itseäni kalvoista uudelleen. Jos taas tuntisin taudin olevan tulossa, pitäisin vanhaa kalvoa ekstrapäivän, jotta ym. vaihto tervehdyttyä olisi mahdollinen.
Hoitoni edistyy taas mielestäni ihan kivasti, uudet kalvot tuntuvat istuvammilta ja huomaamattomimmilta, vaikken kyllä yhtään tykkääkään ylähampaiden kiiltävistä power ridge-reunoista. Itsepähän niitä ehdotin. Huonona uutisena hankalin kulmahampaani on taas hitusen kalvoista jäljessä, mutta otepinta napsahtaa kuitenkin koloonsa kivasti ja hammas on kuvavertailun perusteella selvästi kuitenkin tällä kertaa liikkunut.
Kontrolleja on nyt tiheämmin, kun hammaslääkärini ei tuntunut itsekään osaavan päättää, jatketaanko ensi kerran jälkeen kuminauhavetoa ja minkä suuntaisia, vai poistetaanko vedot kokonaan (jippii!) ja koitetaan ehjillä kalvoilla jonkin aikaa. Hän mainitsi sivulauseessa, että tarvitaan varmaan vielä 1-2 uusintakuvausta... MITÄ? Toivonpa todella, ettei tarvita ja tämän toiveeni ääneen ilmaisinkin. Siis todellakin toivon, että hoitoa nyt saataisiin ilman keskeytyksiä näillä kalvoilla reilusti eteenpäin.
Jälkikäteen asiaa analysoituani kaduin vähän möläytystäni - kuitenkin mieluummin toivon, että jos hoito menee vikateille eli hammas ei liiku käytetyillä metodeilla, saan uusintakuvauksen ja uudet kalvot kuin toimimattomat kalvot turhaan vuoden ajaksi.
Hankalan hampaan vuoksi vaihdan kalvoja toistaiseksi 10 vrk välein, nyt menossa yläkalvo (18)+4.
Influenssan tai muun ylähengitysinfektion jälkeen en ole osannut tehdä kalvoille sen enempää kuin normaalistikaan: liotan ne Retainer britessa kerran vuorokaudessa ja harjaan muut kerrat vedellä ja hammasharjalla ja toivon sen riittävän. Nämä kalvot saa kuitenkin 10 vuorokauden välein vaihtaa uusiin. Mutta entä kun/jos samaa kalvoa tai ylläpitokalvoa joutuu pitämään kuukausia? Jääkö siihen muhimaan virus jos toinenkin? Tai, pahin skenaarioni, jos saa talviajan ratoksi noroviruksen? Tätä erityisesti pohdin kaikialle oksentelevaa 1-veetäni hoitaessani. Yritänkö sitten itse sairastuessani napata kalvot aina pikapikaa pois ennen omaa yrjöämistäni vai miten..? Muistaakseni siinä hommassa tulee aika kiire, eikä taida aina onnistua ennakointi, jos olo on paha ihan jatkuvasti. Mutta oksuntuoksuisten kalvojen käyttö ei sekään tod. houkuttele. Hyviä ideoita otetaan vastaan?
Ajattelin itse, että jos tällainen skenaario tulisi vastaan, kalvoja tulisi sitten varmaan käytettyä tuona vuorokautena vain ylläpitoon niinä turvallisina hyvän olon hetkinä, kun suu on puhdas. Tai/ja jos kalvon vaihto on lähellä, vaihtaisin uuteen kalvoon taudin loputtua, etten sairastuttaisi itseäni kalvoista uudelleen. Jos taas tuntisin taudin olevan tulossa, pitäisin vanhaa kalvoa ekstrapäivän, jotta ym. vaihto tervehdyttyä olisi mahdollinen.
Hoitoni edistyy taas mielestäni ihan kivasti, uudet kalvot tuntuvat istuvammilta ja huomaamattomimmilta, vaikken kyllä yhtään tykkääkään ylähampaiden kiiltävistä power ridge-reunoista. Itsepähän niitä ehdotin. Huonona uutisena hankalin kulmahampaani on taas hitusen kalvoista jäljessä, mutta otepinta napsahtaa kuitenkin koloonsa kivasti ja hammas on kuvavertailun perusteella selvästi kuitenkin tällä kertaa liikkunut.
Kontrolleja on nyt tiheämmin, kun hammaslääkärini ei tuntunut itsekään osaavan päättää, jatketaanko ensi kerran jälkeen kuminauhavetoa ja minkä suuntaisia, vai poistetaanko vedot kokonaan (jippii!) ja koitetaan ehjillä kalvoilla jonkin aikaa. Hän mainitsi sivulauseessa, että tarvitaan varmaan vielä 1-2 uusintakuvausta... MITÄ? Toivonpa todella, ettei tarvita ja tämän toiveeni ääneen ilmaisinkin. Siis todellakin toivon, että hoitoa nyt saataisiin ilman keskeytyksiä näillä kalvoilla reilusti eteenpäin.
Jälkikäteen asiaa analysoituani kaduin vähän möläytystäni - kuitenkin mieluummin toivon, että jos hoito menee vikateille eli hammas ei liiku käytetyillä metodeilla, saan uusintakuvauksen ja uudet kalvot kuin toimimattomat kalvot turhaan vuoden ajaksi.
Hankalan hampaan vuoksi vaihdan kalvoja toistaiseksi 10 vrk välein, nyt menossa yläkalvo (18)+4.
maanantai 15. joulukuuta 2014
Uusi alkuni
Jippii! Kipu on kivaa, tavallaan. :)
Olen nyt saanut uudet kalvoni ja uudet (vain!) 11 otepintaani. Kaikki sujui tällä kertaa nopeasti ja sujuvasti, ja aikaa jäi vanhojen tahmojen poistoon ja hampaiden kiillotukseenkin. Olen tyytyväinen.
Samalla tuntui myös vähän kuin olisin palannut taas alkupisteeseen - uudet hampaiden taakse tulevat otepinnat aiheuttivat parin tunnin ajaksi lievän sössötyksen ja aijai sitä puristusta ja kipua, kun pitää vääntää taas istuvia kalvoja kalvoja irti vinoimmasta kulmahampaastani. Jouduin kehittelemään itselleni uuden irroitustekniikan, jossa irroitan kalvot nyt kaikkialta muualta paitsi kulmahampaasta ensin. Työlästä, hidasta ja epäesteettisen näköistä, eikä taida onnistua huomaamattomasti esim. leffateatterissa tai ravintolassa "muka" laukkua kaivellessa... Ei tee myöskään mieli syödä enää usein eikä pitkään ja kovan ruuan pureskelun voin myös jättää vähäksi ajaksi toisille.
Olin jotenkin unohtanut millaista tämä on, viimeiset pari kuukautta olen napsautellut puristamattomia retentiokalvoja rennolla otteella sekunnissa päälle ja pois, eikä pitempi käyttötaukonaan ole tuntunut miltään. Lieneekö jatko retentiokoje Viveran kanssa samanlaista..? Ei itse asiassa hassumpaa.
Kuten alussa, nämä uudet otepinnat ovat terävän tuntuiset ja hankaavat poskia jos kalvot ovat poissa, mutta tällä kertaa olen kuitenkin säästynyt suuhaavoilta - lienen jo parkkiintunut tarpeeksi.
Mutta silti - onpa ihanaa, tämä prosessi etenee taas! Kalvot istuvat hyvin, ovat puhtaat ja olisivat vallan huomaamattomatkin, ellen olisi itse toivonut "power ridge"-hirvityksiä yläetuhampaisiini - toivoin lisää eteenpäin kallistusta keskimmäisiin etuhampaisiini ja ajattelin, että sellaiset olisivat ehkä tarpeen 5-10 kalvossa, nyt vähän huolettaa, että ne taitavat olla kaikissa lopuissa kalvoissa. Mutta parempi lopputulos lienee tilapäisesti heikennetyn ulkonäön arvoinen.
Uusista kalvoistani viimeiset ovat ns ylikorjauskalvoja, eli alle 38 kalvoa edessä, jos ei tule toista uusintakuvausta. Jes! Vaikka toivoin, että tässä vaiheessa vuotta lukema olisi ollut 15...
Ai niin! Sain mukaani ensimmäiset viisitoista kalvoa, ja nrossa 15 oli veikeä kiemura pikkukolo kalvon edessä. Mahtaisiko olla eteen tulevan kuminauhan kiinnityspiste? Onko jollain teistä ollut tuollainen?
Olen nyt saanut uudet kalvoni ja uudet (vain!) 11 otepintaani. Kaikki sujui tällä kertaa nopeasti ja sujuvasti, ja aikaa jäi vanhojen tahmojen poistoon ja hampaiden kiillotukseenkin. Olen tyytyväinen.
Samalla tuntui myös vähän kuin olisin palannut taas alkupisteeseen - uudet hampaiden taakse tulevat otepinnat aiheuttivat parin tunnin ajaksi lievän sössötyksen ja aijai sitä puristusta ja kipua, kun pitää vääntää taas istuvia kalvoja kalvoja irti vinoimmasta kulmahampaastani. Jouduin kehittelemään itselleni uuden irroitustekniikan, jossa irroitan kalvot nyt kaikkialta muualta paitsi kulmahampaasta ensin. Työlästä, hidasta ja epäesteettisen näköistä, eikä taida onnistua huomaamattomasti esim. leffateatterissa tai ravintolassa "muka" laukkua kaivellessa... Ei tee myöskään mieli syödä enää usein eikä pitkään ja kovan ruuan pureskelun voin myös jättää vähäksi ajaksi toisille.
Olin jotenkin unohtanut millaista tämä on, viimeiset pari kuukautta olen napsautellut puristamattomia retentiokalvoja rennolla otteella sekunnissa päälle ja pois, eikä pitempi käyttötaukonaan ole tuntunut miltään. Lieneekö jatko retentiokoje Viveran kanssa samanlaista..? Ei itse asiassa hassumpaa.
Kuten alussa, nämä uudet otepinnat ovat terävän tuntuiset ja hankaavat poskia jos kalvot ovat poissa, mutta tällä kertaa olen kuitenkin säästynyt suuhaavoilta - lienen jo parkkiintunut tarpeeksi.
Mutta silti - onpa ihanaa, tämä prosessi etenee taas! Kalvot istuvat hyvin, ovat puhtaat ja olisivat vallan huomaamattomatkin, ellen olisi itse toivonut "power ridge"-hirvityksiä yläetuhampaisiini - toivoin lisää eteenpäin kallistusta keskimmäisiin etuhampaisiini ja ajattelin, että sellaiset olisivat ehkä tarpeen 5-10 kalvossa, nyt vähän huolettaa, että ne taitavat olla kaikissa lopuissa kalvoissa. Mutta parempi lopputulos lienee tilapäisesti heikennetyn ulkonäön arvoinen.
Uusista kalvoistani viimeiset ovat ns ylikorjauskalvoja, eli alle 38 kalvoa edessä, jos ei tule toista uusintakuvausta. Jes! Vaikka toivoin, että tässä vaiheessa vuotta lukema olisi ollut 15...
Ai niin! Sain mukaani ensimmäiset viisitoista kalvoa, ja nrossa 15 oli veikeä kiemura pikkukolo kalvon edessä. Mahtaisiko olla eteen tulevan kuminauhan kiinnityspiste? Onko jollain teistä ollut tuollainen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)