tiistai 21. lokakuuta 2014

Näkymättömyydestä ja hammasfiksaatiosta

Olen tässä koonnut perhekuviani valokuvakirjaksi ja havainnut seuraavaa: invisalign ei näy tavallisissa kuvissa, joissa hymyilen tai olen muuten luonnollisesti suu vähän auki tms. Sen sijaan olen selvästi poikkeavan näköinen niissä kuvissa, joissa yritän peitellä invisalign-hoitoani pitämällä väkisin suutani kiinni. Siis sekä niissä kuvissa, joissa olen vakavana (olen nykyään usein seurassakin vakavana, koska se on huulille rentouttavin asento kalvojen kera..), että erityisesti niissä kuvissa, joissa yritän hymyillä suu kiinni.

Yrgh. Koska huulet ainakin minulla (etenkin hymyillessä) vähän tarttuvat otepintoihin, power ridge- reunaan ja koska kalvo kaikkinensa törröttää suustani vähän ulospäin, on koko suuni seutu hieman pullottava ja kummallisen näköinen etenkin, jos minua hymyilyttäisi, mutta yritän olla hymyilemättä suu auki. Estetiikkaa ei ainakaan yhtään paranna se, että vasen ulompi etuhampaani on tässä vaiheessa hoitoa reilusti ulospäin törröllään, ja näkyy huulteni välistä suu kiinni hymyillessäni. Tulee mieleen jokin epäsymmetrinen lisko tai lohikäärme...

Tarinan opetus: invisalignin peittely on näkyvämpää, kuin luonnollinen oleminen invisalignin kera.

Hammasfiksaatiosta sitten, olen muuttunut hoitoni myötä myös muiden hampaiden tarkkailijaksi. En tajunnutkaan, miten monella suomalaisella, minusta kauniin hymyn omaavalla henkilöllä on itse asiassa vinot, osittain päällekkäiset tai ristikkäiset tai muuten vain epäsymmetriset hampaat. En vaan koskaan aiemmin huomannut asiaa. Ei se tietenkään vähennä heidän hymyjensä kauneutta, ehkä tekee sen vain persoonallisemmaksi.

Täällä kun lasten ja nuorten oikomishoito ilman terveydellisiä syitä ei ole rutiinia, ihmisiä ei (mallit ja vastaavat poislukien) taida oikeasti täydellisen suorat hampaat tai hampaat ylipäätään niin paljon kiinnostaa. Ja ei minuakaan ennen, ei todellakaan, kun nyt katselen ennen-otoksista millaisilla hampailla olen koko aikuisikäni esiintynyt. Puistatus.

torstai 16. lokakuuta 2014

Iloisia uutisia kontrollista

Jesh. Kävin tänään kontrollissa ja hoitoni on edistynyt hyvin. :)

Muut hampaani ovat liikkuneet aivan kuten kuuluukin, vain se murheenkryyni vasen kulmahammas on yhä hieman kalvoa jäljessä, mutta sekin on petrannut - uusi otepinta on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, kun kuminauhavedon suunnan muutoksille tai muille elämänhankaloittajille ei ollutkaan tarvetta. Ihanaa!

Saan myös taas kuulema alkaa vaihtaa kalvojani viikon välein, joten homma nopeutuu mukavasti. Tänään paikalleen meni kalvo nro 17. Ehkä sittenkin ehdin alkaa näyttää ihmiseltä enkä enää tiedeprojektilta kuminauhoineni ja muoviosineni, kun keväällä palaan hoitovapaalta töihin.

Ystävällisesti hammaslääkärini muotoili myös kuumapuhaltimen avulla ortovahan paremmin AcceleDentin suukappaleen ympärille ja hampaistooni istuvaksi. Otin koko härvelin mukaani, kun en oikein tiennyt oliko oma vahamakkaratekeleeni sellainen, mitä haettiin. En ole suoraan sanoen varma, auttaako vaha oikeastaan, se paremminkin tuntuu vähentävän värinän tunnetta ja paljaskin suukappale istui suuhuni mielestäni riittävän hyvin. Mutta kokeillaan nyt ainakin.

Seuraavaa aikaa en taaskaan valitettavasti saanut siihen ajankohtaan kun olin toivonut, olisi näet ollut kätevä käydä noin viiden eikä seitsemän viikon kohdalla, koska otepinnan siirron takia joudun käymään vastaanotolla joka tapauksessa siinä kymmenen viikon kohdalla. Oh well, omaseurantaa sitten vaan taas.

Ja senkin tajusin vasta oven ulkopuolella, etten älynnyt kysyä, voinko varata jo nyt suuhygienistin ajan alaleuan otepintojen poistoon - kalvosta 22 eteenpäin alakalvoni ovat passiivisia eikä minulla ole alhaalla otepintoja, eli joudun pitämään kalvoa 21 niin kauan, että joku poistaa nystermäni. Ja huomioiden kalvojen  likaantumisen, ajatus kahden kuukauden samasta kalvosta suussani ei kauheasti houkuta. Ja tietty haluaisin myös kaikki turhat nystermät aina suustani mäkeen aina niin pian kuin mahdollista.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Eteenpäin!

Nyt olen taas sitkeästi edennyt hoidossani. Kalvoa 13 pidin 3 viikkoa plus pari AcceleDent onnettomuuspäivää päälle, kalvoja 14 ja 15 kumpaakin reilut 10 päivää ja nyt olen kalvossa 16, vihdoin. Toivoin olevani tähän aikaan vuodesta jo lähempänä hoitoni puoliväliä, mutta nykyinen hankala hoitovaihe ei etene niin vauhdikkaasti kuin hoidon alkuosa antoi olettaa.

Odotan kyllä innolla toiselle kalvokymmenykselle pääsyä. Kalvosta 22 (vai oliko se 24?) eteenpäin kaikki alakalvoni ovat passiivisia. Alahammaskaaren valmistuminen olisi minusta varsin optimi aika tehdä väliaikakuvaus ja tilata loppuhoidoksi ylös paremmin nykytilannetta vastaavat, kulmahampaisiini kunnolla istuvat kalvot... Ilman noita hölmöjä, syviä precicion cutseja.

Mutta päättäköön hoitava ortodontistini, joka tämän alan huomattavasti minua paremmin hallitsee, uusintakuvaukselle sopivan ajankohdan. :) On hyvä luottaa ammattilaiseen - havaitsin tämän kun mielestäni liian tiukassa olleet, toisiinsa törmäävät etuhampaani muuttuivat seuraavalla kalvolla kuudessa tunnissa (!) kauniisti vierekkäin oleviksi kaveruksiksi, joiden väliin sai taas koko matkalta hammaslangan. Onneksi en saanut käsiini sitä hiekkapaperia, olisin turhaan nirhannut terveitä hampaita.

 Seuraava kontrolli lipsahti hieman pidemmäksi kuin toivotun 5-7 viikon päähän hidasteluni vuoksi, kaikki ajat olivatkin jo pitkälle varattuja. Täytyy olla ensi kerralla tehokkaampi ja varata aika heti vastaanotolta poistuessa. Toivottavasti kaikki etenee niin kuin kuuluukin.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Säikähdys ja helpotus

Viikko sitten se sitten viimein tapahtui. Läheltä piti - tilanteita oli ollut vaikka kuinka, olin monta kertaa ollut vähällä pestä AcceleDent-laitteeni suukappaleen irroittamatta sitä ensin väristäjäosasta. Laitteessa kerrotaan hyvin selkeästi, ettei se ole vesisuojattu, mutta univelka tekee hajamieliseksi. Ajattelin kyllä mielessäni, että tuskin noin simppeli laite olisi parista pisarasta vettä särkynyt.

No, sitten pesin taas jälleen kerran isoksi venähtänyttä ja sätkivää jälkeläistäni lavuaarin alla. Hän keksi ensimmäistä kertaa yltävänsä avaamaan kylppärin yläkaappin ja vetäisi saman tien koko hyllyn sisällön altaaseen. Acceledent käväisi sitten hanan alla kaiken muun muassa. Kuivasin sen nopeasti  ja toivoin parasta. Turhaan. Se alkoi hetken päästä väristä itsekseen kuin riivatttuna, on/off  nappula ei toiminut ja akun loputtua laite mykistyi. Oh noooh!!

Tapahtuneen merkitys alkoi aueta hitaasti. 650+ euroa ja postikulut. En ollut varma, oliko hammaslääkärilläni uusia laitteita tai edes aikeita hankkia niitä. Tai saisiko hän ylipäätään hankittua niitä. Nykyisen laitteeni hän oli ostanut USA:n konferenssissa käydessään. Ulkomailta ei-hammaslääkärinä en saisi millään ilveellä tilattua uutta lääkintälaitetteeksi luokiteltua kojetta itselleni, sen ymmärsin yritettyäni turhaan saada tilattua edes kertakäyttöisiä hammasharjoja tai Retainer britea netin kautta Suomeen. Ebayssakaan ei myyty enää käytettyjä Acceledent-laitteita, kun nykylaitteet on ohjelmoitu kestämään vain 1,5 v päivittäisten käyttöjen verran. Joutuisinko siis kärsimään lähes täydet kaksi vuotta hankalaa hoitoani? Eiiiih! Siinä ei mahdolliset kotivakuutuksen pienet kompensaatiot mieltäni lämmittäisi.

Laitoin paniikissa rehellisen tapahtumakuvauksen orthoaccelille ja hanmaslääkärilleni ja kyselin pikaista neuvoa. Olin valmis maksamaan pikarahteja, mitä vain. Olin varma, ettei tapahtunut olisi laitteen takuun piiriissä. Mutta mikä ihme tapahtuikaan! OrthoAccel-asiakaspalvelija vastasi seuraavana arkipäivänä UPS-lähetyslapun kera ja uusi klaite saapui minulle kotiovelle ilman mitään kuluja kaksi päivää oman laitteen palauttamisen jälkeen.

Erinomaista asiakaspalvelua, en voi muuta sanoa.

Nyt voinkin taas hengähtää ja keskittyä huolehtimaan paljon pienemmistä murheistani:

Suupieli. Toinen suupieleni on ollut pari viikkoa kroonisesti rikki ja kirvelee ikävästi. Pikaisella googlettelulla opin, että oikomishoidossa tämä angular cheilitis on varsin yleinen vaiva. Veikkaisin, että oirepuoli (oikea) liittyy siihen, että irroitan ja laitan kalvot aina oikealta, ja käteni ehkeivät aina ole täysin puhtaat? Ja osatekijä voi olla myös se, että pidän nyt näitä samoja kalvoja extrapitkään,  kolmatta viikkoa. Yöks, täytyypä liottaa astianpesuaine-vesi coctailissa sekä kalvot että Acceledentin suukappale, jos vaikka niissä on bakteeri/hiivakantaa, joka ongelman aiheuttaa. Suupieltä rasvaan sibicortilla, joka tuntuu helpottavan.

Hammasväli. Vasenta yläetuhammastani pitää hoitoni aikana kääntää vertikaalisesti myötäpäivään, jotta se olisi suorassa ja yhtä pitkän näköinen kuin oikea hammas. Nyt tuntuu, että nykyinen kalvoni auttaisi kyllä tämän hampaan liikkumaan, jos vain tilaa olisi - etuhampaat törmäävät tällä hetkellä keskellä niin, että hammaslankain jää väliin kiinni. Jos tietäisin millä "hiekkapaperilla" hammaslääkäri IPR:n tekee, olisi kova kiusaus hiukan itse pyyhkäistä tätä hammasväliä - luulen että liike on nyt tästä hampaiden välisestä kitkasta kiinni ja seuraavaan suositeltuun kontrollikäyntiin vielä kaksi kalvoa aikaa.


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Jumissa kalvossa 13

Huokaus. Kalvon 9 kohdalla kalvoista jälkeenjääneen kulmahampaan avuksi aloitettiin siis kuminauhaveto. Kuminauhojen kiinnitysnupit eivät enää suuremmin paina tai hankaa, mutta nuppien, kuminauhan ja huonommin istuvan kalvon kanssa puheeni on ollut taas hetkittäin sössöttävää ja olen ollut ikävän tietoinen hoidostani vieraampien ihmisten kanssa puhuessani. Lisäksi kotoa liikkeelle lähtiessä on taas yksi mukaanotettava ja muistettava asia lisää (kuminauhapussi). Mutta elämä on, ja edelleen tämä invisalign-elämä on paaaaljon helpompaa ja miellyttävämpää kuin teininä taannoin kokemani hoito kiinteillä kojeilla.

Valitettavasti kuminauhaveto nyt kokeiltuun suuntaan (vasemmasta yläkulmahampaasta vasempaan alaposkihampaaseen) ei ole vielä tuottanut tarpeeksi lisäliikettä kulmahampaaseen. Kalvon 12 kohdalla vasempaan yläkulmahampaaseen oli tarkoitus lisätä otepinta ja vaikka hammas olikin kalvon 12 kohdalla  jäljessä, saatiin otepinta onneksi viime käynnillä lisättyä ja hampaan kontaktia kalvoon samalla parannettua. Tämä onnistui siten, että otepinnasta tehtiin tuplapaksu. Samalla uusi otepinta on varsin näkyvä, mutta näkymättömyys alkaa olla samantekevää - pääasia on, että saadaan hoito onnistumaan ja hankalimmatkin hampaat tottelemaan kalvoja.

Yllätyksekseni ja harmikseni sain ohjeen pitää nykyistä kalvoani nro 13 peräti kolmen viikon ajan. (AcceleDent laite ei nopeuta nyt alkavaa kulmahampaan rotaatioliikettä kuin n. 30 prosenttia hammaslääkärini mukaan). AcceleDent laitteeni suukappaletta myös tuunattiin vahalla paremmin suuhuni istuvaksi varmuuden vuoksi. Vähän tämä hoidon hidastuminen harmittaa, vaikka ymmärrän perustelujen järkevyyden - tahtoisin vain hoidon edistyvän mahdollisimman ripeästi etten joutuisi keväällä töihin palatessani enää sössöttämään tällä tavalla.

Tein myös realself.com sivulle hoidostani review-jutun tai sen alun, saa nähdä ehdinkö ikinä sitä päivittää kun tämänkin kanssa on näin kiirettä. Parempi harvoin kun ei milloinkaan. :)

lauantai 9. elokuuta 2014

Jälkeenjäänyt hammas

Kesäloman postausyritykset kännykästä eivät onnistuneet, pahoittelen pitkää taukoa.

Elämä AcceleDentin kanssa on sujunut hyvin ja olen jo varsin rutinoitunut viettämään iltaisin 20 min värisevä laite suussani. Viikottaiset kalvojen vaihdot ovat tuntuneet samalta kuin aiemmin kahden viikon välein tapahtuneet, eli viimeiset käyttöpäivät vanha kalvo on löysemmän tuntuinen ja huomaan mutristelevani suutani ja imeväni kalvoihin kerääntyvää sylkeä (yh!) pois päivän mittan. On ilo vaihtaa viikottain tiukasti istuvaan, puhtaaseen kalvoon, jonka kanssa vastaavaa ongelmaa ei ole. Acceledent siis vaikuttaa toimivan.

Mutta huonojakin uutisia on: vasen kulmahampaani ei tahdo ko-operoida invisalignin kanssa vaan jää jälkeen joka kalvosta ts. kalvon etureunan ja hampaan väliin jää lisääntyvästi tyhjää tilaa. Tämä oli sinänsä odotettavissa, koska tähän vaikeimpaan hampaaseen oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus laittaa kuminauhaveto kalvosta 5 alkaen liikettä tehostamaan, mutta hammaslääkärini päätti ensin kokeilla pelkillä kalvoilla. Kalvon 9 kohdalla alkoi lopulta näyttää siltä, että pelkkä kalvo ei riitä. Hammaslääkärini mukaan hampaan asento ja muoto on sellainen, ettei kalvo saa siihen tarpeeksi kontaktia. Asiaa ei ainakaan auttanut se, että kalvosta 5 eteenpäin kalvoihin oli jo tehtaalla valmiiksi leikattu kulmahampaiden taakse koloset (precicion cuts) mahdollista kuminauhahoitoa varten, ja leikkaus vähensi kalvon ja hampaan kontaktipintaa ennestään.

Laitan nyt jälkeenjääneestä hampaastani kuvan, pahoittelen katsojille yököttävää lähiotosta. Jos olet vasta harkitsemassa hoitoasi, kuvasta näet myös miltä otepinnat kalvojen kanssa näyttävät. Ja jos kauhistut kalvojen näkyvyyttä, huomaa, että näin läheltä suutasi tarkkailet vain sinä itse ja kenties puolisosi, sinua kauempaa katsovat ulkopuoliset eivät todennäköisesti hoitoasi tule koskaan huomaamaan.

.

                                                My poorly tracking left canine tooth. 

Huonolla mäihällä tällainen hampaan seuraamattomuus voisi johtaa uusintakuvaukseen ja hoidon uudelleen aloittamiseen. Mutta yksityispuolella hommat hoituvat onneksi heinäkuussakin: otin kuvan kanssa sähköpostitse yhteyttä lomalla olevaan hammaslääkäriini ja sain parin päivän kuluttua ohjeen pureskella chewieta enemmän, aikaistetun kontrolliajan ja suosituksen pidentää kalvojen vaihtovälin 10 päivään kontrolliin asti.

Pari viikkoa sitten kontrollissa vasempaan yläkulmahampaaseeni liimattiin metallitappi ja toinen tappi vasempaan poskihampaaseeni. Väliin pujotettiin kuminauha, jonka otan pois ruokailujen ajaksi ja vaihdan päivittäin. Kuminauhat tuovat vähän eteenpäin suuntautuvaa vetoa kulmahampaaseen ja samalla korjaavat purentaani (vetävät vasenta yläleukaani taaksepäin).

En voi valehdella olevani suuresti iloinen tästä lisähärvelistä. Terävän tuntuiset tapit ovat tehneet suuhuni ja kieleeni pienet haavat ja tapit tuntuvat edelleen teräviltä ja epämiellyttäviltä syödessä. Toisaalta ajattelen, että tavallisia rautoja käyttämällä olisin joutunut sietämään vielä paljon suurempaa epämukavuutta (ja useampaan suuntaan viritettyjä kuminauhoja). Kuminauha ei normaalisti puhuessa tai hymyillessä näy, mutta rajoittaa suun suurelleen avaamista ja vaikuttaa vähän puheeseeni.

Kaikenkaikkiaan en enää koe hoitoani mitenkään huomaamattomaksi, kun nyt kuminauhan lisäksi kymmenenteen kalvooni on uutena tullut mukaan "power ridge" oikean yläetuhampaan kohdalle, eli vako josta kalvo törröttää rumasti vähän irti ikenestä. Tämä ominaisuus kääntää sisäänpäin kallistunutta hammasta juuresta alkaen eteenpäin, eli on varmasti tarpeellinen mutta ikävän näkyvä. Mutta edelleenkään kukaan ei ole kysynyt tai kommentoinut hoitoani mitenkään. Ehkä ihmiset eivät vaan tosiaan tarkkaile keskustelukumppaniensa hampaita tai sitten kaikki ovat vaan liian hienotunteisia ottaakseen asian puheeksi.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Vinkkejä kalvoelämään

Sain ensimmäisen kommenttini ja siitä ilahtuneena päätin kokeilla, onnistuuko iphonella bloggailu.

Olen kuluneen kahden kuukauden aikana oppinut hampaiden harjauksesta kaikenlaista uutta. Sähköhammasharjan merkitys on kasvanut - sen käyttö säästää rasitusvammoilta ja toisella kädellä voi edelleen tehdä samalla jotain muuta. Vaikka tyhjentää tiskikoneen tai kanniskella itkuista vauvaa. Nopea ei-hapan välipala ja nopea sähköhammasharjaus perään pelastaa nälkäkiukulta, jos on jo käyttänyt ns. kalvovapaat tuntinsa vuorokaudesta. Suosin itse fazerin sinistä.

Jos hampaita on pakko harjata ei-vesipisteellisessä tilassa kuten autossa (pelkääjän paikalla, toivon), vaahtoamattomat hammastahnat (esim elmex sensitive) ovat helpoimpia, niiden kanssa ei tarvitse varastoida autossa sylkykupiksi pahvikuppia tms eikä tukehdu vaahtoon kotiin pääsyä odotellessa. :) Harmi kun colgate wisp- tai muita kertakäyttöhammasharjoja ei myydä Suomessa.

Hammaslääkärini vinkkasi joidenkin potilaidensa käyttävän chewie-muoviputkien sijasta kalvojen paikalleen pureskeluun pyyhkeen kulmaa. Olen todennut matkaolosuhteissa myös vauvan pehmeän purulelun ja puhtaan (!) vaipan toimivat hyvin, jos chewiet eivät ole messissä.

Ja jos onnistuu rikkomaan invisalign-kotelonsa kuten minä, tupperwaren kolmen säilytysrasian setin pienin boksi sopii hyvin kalvokoteloksi. Toisaalta myös suljettavat muovipussit (kuten ne, joissa invisalign-kalvot toimitetaan) käyvät yhtä hyvin.