En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, ehkä enemmän jälkimmäistä.
Kontrollissa tehtiin jatkosuunnitelmia ja siihen kuuluu nyt hankalan, pitkäjuurisen kulmahampaani liikuttamiseen kalvojen lisäksi vaikuttava kuminauha-arsenaali: käytän nyt samanaikaisesti kettuja, karhuja ja jäniksiä.
Aluksi olin eri suuntaan kohdistuvisa vedoista keskustellessamme sisäisesti kauhuissani, ei kai taas uusia nuppeja, haavoja, sössötystä, yrityksiä viritellä ja poistaa kumppareita huomaamattomasti, näkyviä piuhoja sinne ja tänne.
Mutta ei. Kyse onkin vain jo olemassaolevien nuppieni tehokäytöstä - rotaation tehostamiseksi viritän tästedes poskihampaan ja kulmahampaan väliin kettukiminauhan vasemmalle noin 12 h ajaksi vuorokaudessa (yö kelpaa!) ja muulloin saan olla ilman kuminauhaa (!) tai voin laittaa sen viimeksi saamani hankalan jäniskuminauhan kulmahampaan ympäri, jos kulmahammas alkaisi taas jäädä kalvoista jälkeen. Karhukuninauhat tulevat oikealle poskihampaisiin yöksi avopurentaa sulkemaan, niin kuin aiemminkin. Ja koska tuo rotaatiokuminauha tehostaa liikettä ja käytän yhä hoitoa nopeuttavaa Acceledentiä, saan vaihtaa jopa 3-4 päivän välein näitä uusia kalvojani. Olin vaihtamut tähän asti näitä uusimpia 5 päivän välein.
Eli oikeastaan kaikki on erinomaisesti, pääsin eroon päiväkuminauhoista, saan vaihtaa nopeammin ja lisäksi minulla on nyt omassa hallinnassani oleva tehostekeino (jäniskuminauha), jolla pitää huolta, ettei hammas taas jää kalvoista jälkeen. Uusi kuminauha on jänistä helpompi virittää ja varsin huomaamattoman tuntuinen suussa. Näkyvä se kyllä on, mutta kukaan ei katso suuhuni yöllä.
Uusi kalvosetti muuten on ollut laadullinen pettymys ensimmäisen sileän ja ihanan "honeymoon"-kalvon jälkeen. Nuppileikkaukset olikin tehty tehtaalla valmiiksi, mutta vain joka toiseen kalvoon, eli joka toisessa on valtavat kolot ja joka toisen saan leikellä kynsisaksilla ihan omin kätösin. Power ridge- reunat palasivat. Myös kalvojen yläreunan viimeistely oli jäänyt kesken parissa kalvossa - kalvot jatkuivat todella huomiota herättävinä ja suorareunaisina korkealle ylähampaiden ikenen päälle. Ensin järkytyin ja ajattelin etten voin näyttäytyä noin huomiota kiinnittävän ja ruman virityksen kanssa. Sitten vertasin noita virheellisiä kalvoja muihin, totesin että kyseessä täytyy olla fiba ja tyynesti leikkasin kalvon reunasta ylimääräiset osat pois. Sitten ne kalvot näyttivät taas samalta kuin muutkin.
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
perjantai 25. joulukuuta 2015
Iloista joulua!
Toivottavasti vietätte parhaillaan mukavia pyhiä keskittyen vallan muihin asioihin kuin hammasprojekteihinne. ;) On varmaan kiva kuitenkin havaita hymykuvissa muutos viime jouluun verrattuna - näin vanhemmiten kun tulee harvoin otettua aikuiskuvia muuten kuin pyhä/juhlapäivinä.
Oma projektini etenee oletetun verkkaasti, mutta onneksi kuitenkin etenee. Tässä viime hetken tilanteeni plussia ja miinuksia.
Miinusta: Uusintakuvaus oli taas tarpeen kalvon 17-18 kohdalla, mutta:
Plussaa (mahtavaa palvelua): uusintakuvaus järjestyi tällä kertaa samalle päivälle. Sain pikana suunnitellut ja tilatut kalvot käyttööni kolmen viikon sisään kuvauspäivästä ja jatkoin siihen asti etenemistä vanhoilla kalvoilla uuden kuminauhaboosterin kera, eli lisäviivettä ei tullut.
Miinusta: Kalvoja tuli tälläkin kertaa vähän lisää jäljellä olevaan määrään verrattuna, mutta ei yhtä pahaa lisäystä kuin viimeksi. Tässää setissä on myös tarkoitus vaihtaa kalvot normaalia nopeammin, eli suunnilleen entinen valmistumistavoite pysyy voimassa.
Plussaa: Uudet kalvot istuvat taas kuin valetut eli ovat kauniimmat kuin vanhat, kulmahampaan kohdalta huomattavan rumasti istuneet. Etuhampaan power ridge-uurteet ovat myös poissa, eli huomaamattomuus ja käyttömukavuus on siltäkin osin parantunut. Jippii!
Miinusta: Uusi boosterini, kulmahammasta kalvoon tiukemmin painava ja kulmahammasta kääntävä (? en ihan ymmärrä millä momentilla se hammasta kääntää, mutta uskon asiantuntijaa) kulmahampaan ympäri kalvon ulkopuolelta kulkeva jäniskuminauha ei ole nuppeineen varsinaisesti kaunistus, mutta ei onneksi niin huomiota herättävä, kuin mitä sen laittamiseen suostuessani pelkäsin. Se on lähinnä erittäin ärsyttävä, koska sen paikalleen laittaminen ja poistaminen ei onnistu nopeasti eikä ilman peiliä. Hammaslääkärini kertoi, että monet syövät tuo kuminauha ja kalvo suussaan (!) ja vain purkuttelevat suun sen jälkeen, koska tuo kuminauha on niin vaikea irroittaa. Syöminen kalvot suussa on kuulema invisalignin mukaan ihan sallittua, he ovat muuttamassa ohjeitaan tuohon syömisen sallivaan suuntaan muutenkin, jotta ihmiset (etenkin teinit) pitäisivät kalvoja suussaan tarpeeksi monta tuntia päivässä. Öh, ok. Yritin tätä vaihtoehtoa, mutta valitettavasti en voi/aio syödä joka päivä pelkkää sosekeittoa ja kahvia, sillä pureskeltavaa ruokaa en kyllä osannut kalvot suussa jauhaa. Täytyy vain olla nopea ja päästä peillliseen vessaan aina heti ruuan jälkeen.
Plussaa: Hampaiden estetiikka paranee yhä ja kulmahammaskin liikkuu muiden mukana, hitaasti mutta liikkuu.
Miinusta: Hanpaiden toiminnallisuus saisi makuuni parantua nopeammin: avopurenta aiemmin "terveellä" oikealla puolellani on edelleen varsin iso ja minusta näyttäisi, kuin hammaskaari alahampaissa olisi yläkaarta liian paljon kapeampi ts ihmettelen, miten hampaat edes koskaan voisivat ottaa taas yhteen, kun alakaaren alignerit ovat mallia "passiivinen" eli alakaarta ei aiota enää enempää levittää?
Lisää taas ensi vuonna, on aina kiva kuulla teidän etenemisestänne!
Oma projektini etenee oletetun verkkaasti, mutta onneksi kuitenkin etenee. Tässä viime hetken tilanteeni plussia ja miinuksia.
Miinusta: Uusintakuvaus oli taas tarpeen kalvon 17-18 kohdalla, mutta:
Plussaa (mahtavaa palvelua): uusintakuvaus järjestyi tällä kertaa samalle päivälle. Sain pikana suunnitellut ja tilatut kalvot käyttööni kolmen viikon sisään kuvauspäivästä ja jatkoin siihen asti etenemistä vanhoilla kalvoilla uuden kuminauhaboosterin kera, eli lisäviivettä ei tullut.
Miinusta: Kalvoja tuli tälläkin kertaa vähän lisää jäljellä olevaan määrään verrattuna, mutta ei yhtä pahaa lisäystä kuin viimeksi. Tässää setissä on myös tarkoitus vaihtaa kalvot normaalia nopeammin, eli suunnilleen entinen valmistumistavoite pysyy voimassa.
Plussaa: Uudet kalvot istuvat taas kuin valetut eli ovat kauniimmat kuin vanhat, kulmahampaan kohdalta huomattavan rumasti istuneet. Etuhampaan power ridge-uurteet ovat myös poissa, eli huomaamattomuus ja käyttömukavuus on siltäkin osin parantunut. Jippii!
Miinusta: Uusi boosterini, kulmahammasta kalvoon tiukemmin painava ja kulmahammasta kääntävä (? en ihan ymmärrä millä momentilla se hammasta kääntää, mutta uskon asiantuntijaa) kulmahampaan ympäri kalvon ulkopuolelta kulkeva jäniskuminauha ei ole nuppeineen varsinaisesti kaunistus, mutta ei onneksi niin huomiota herättävä, kuin mitä sen laittamiseen suostuessani pelkäsin. Se on lähinnä erittäin ärsyttävä, koska sen paikalleen laittaminen ja poistaminen ei onnistu nopeasti eikä ilman peiliä. Hammaslääkärini kertoi, että monet syövät tuo kuminauha ja kalvo suussaan (!) ja vain purkuttelevat suun sen jälkeen, koska tuo kuminauha on niin vaikea irroittaa. Syöminen kalvot suussa on kuulema invisalignin mukaan ihan sallittua, he ovat muuttamassa ohjeitaan tuohon syömisen sallivaan suuntaan muutenkin, jotta ihmiset (etenkin teinit) pitäisivät kalvoja suussaan tarpeeksi monta tuntia päivässä. Öh, ok. Yritin tätä vaihtoehtoa, mutta valitettavasti en voi/aio syödä joka päivä pelkkää sosekeittoa ja kahvia, sillä pureskeltavaa ruokaa en kyllä osannut kalvot suussa jauhaa. Täytyy vain olla nopea ja päästä peillliseen vessaan aina heti ruuan jälkeen.
Plussaa: Hampaiden estetiikka paranee yhä ja kulmahammaskin liikkuu muiden mukana, hitaasti mutta liikkuu.
Miinusta: Hanpaiden toiminnallisuus saisi makuuni parantua nopeammin: avopurenta aiemmin "terveellä" oikealla puolellani on edelleen varsin iso ja minusta näyttäisi, kuin hammaskaari alahampaissa olisi yläkaarta liian paljon kapeampi ts ihmettelen, miten hampaat edes koskaan voisivat ottaa taas yhteen, kun alakaaren alignerit ovat mallia "passiivinen" eli alakaarta ei aiota enää enempää levittää?
Lisää taas ensi vuonna, on aina kiva kuulla teidän etenemisestänne!
lauantai 17. lokakuuta 2015
Lehdet putoavat ja kalvot karkaavat
Hei taas! Uuden lukijan viestin myötä muistin, että tätä blogia pitäisi täydentää pitkästä aikaa. Miten teillä menee, oletteko tyytyväisiä edistymiseenne tai peräti jo valmiita uusien hampaittenne kanssa?
Minulla oli yksi kummallinen kalvo, joka pitkästä aikaa hankasi terävästi ja sai aikaan kielen taakse haavan. Koko päivän ajattelin puhuessani sitä haavaa (koska kielen liikuttelu sattui) ja huomasin olevani äreä (koska silloin minulle puhuttiin vähemmän). Sympatiani kaikille hoitoa aloittavalle, se viikko sai minut muistamaan miten tuskallinen tämän hoidon aloitusvaihe oli. Onneksi viilaaminen auttoi ja muut kalvot ovat olleet taas tavallisia, eli elämä jatkuu helppoja.
Hammaslääkärini kertoi viimeksi, että tämä parisen vuotta käytössä ollut invisalign-kalvojen uusi materiaali ei ole kovin hyvä saamaan otetta kulmahampaista. Olen onnellinen, että olen könttäsumman piirissä (eli en maksa hoidostani enempää hoidon kestosta riippumatta, kontrollit ovat ilmaisia) ja myös siitä, että tämä seikka ei ollut hammaslääkärilleni ilmeisesti yhtä selvä vielä siinä vaiheessa, kun hän tarjosi minulle tätä hoitomuotoa. Olen sen verran hankala, pitkähoitoinen ja jatkuvine uusintakuvauksineni kalliiksi käyvä tapaus että en todellakaan ole hyvää bisnestä.
Näyttäisi siltä, että tällainen hurjasti kiertynyt kulmahammas ei kerta kaikkiaan mene sinne, minne kalvot ohjaavat, ainakaan niin nopeasti kuin invisalign-ohjelma luulee. Kalvo kalvolta kulmahmapaan ympärille jäävä tyhjä kalvo on taas kasvanut ja epäilen, että uusintakuvaus on taas ennen joulua edessä. Menee jo vanhalla rutiinilla.
Avopurenta on vähitellen sulkeutumassa, ainakin kuminauhoitettujen poskihampaiden osalta. Epäilen että syy tämän ongelman kehittymiseen on osaltaan minussa - huomaan muuttuneeni öisin hampaiden yhteen puristelijaksi (en siis narskuta, mutta puren tiiviisti yhteen hampaita), ehkä invisalign-kalvot jotenkin altistavat tälle? Tämä voi altistaa poskihampaiden painumiselle "syvemmälle" ts että ikman kalvoja poskihampaiden väliin jää kalvojen paskuinen rako. Tämä tapa lienee huonompi juttu jatkoon toivomaani vivera-ylläpitokalvoa ajatellen? Täytyy kysyä ensi kontrollilla.
Minulla oli yksi kummallinen kalvo, joka pitkästä aikaa hankasi terävästi ja sai aikaan kielen taakse haavan. Koko päivän ajattelin puhuessani sitä haavaa (koska kielen liikuttelu sattui) ja huomasin olevani äreä (koska silloin minulle puhuttiin vähemmän). Sympatiani kaikille hoitoa aloittavalle, se viikko sai minut muistamaan miten tuskallinen tämän hoidon aloitusvaihe oli. Onneksi viilaaminen auttoi ja muut kalvot ovat olleet taas tavallisia, eli elämä jatkuu helppoja.
Hammaslääkärini kertoi viimeksi, että tämä parisen vuotta käytössä ollut invisalign-kalvojen uusi materiaali ei ole kovin hyvä saamaan otetta kulmahampaista. Olen onnellinen, että olen könttäsumman piirissä (eli en maksa hoidostani enempää hoidon kestosta riippumatta, kontrollit ovat ilmaisia) ja myös siitä, että tämä seikka ei ollut hammaslääkärilleni ilmeisesti yhtä selvä vielä siinä vaiheessa, kun hän tarjosi minulle tätä hoitomuotoa. Olen sen verran hankala, pitkähoitoinen ja jatkuvine uusintakuvauksineni kalliiksi käyvä tapaus että en todellakaan ole hyvää bisnestä.
Näyttäisi siltä, että tällainen hurjasti kiertynyt kulmahammas ei kerta kaikkiaan mene sinne, minne kalvot ohjaavat, ainakaan niin nopeasti kuin invisalign-ohjelma luulee. Kalvo kalvolta kulmahmapaan ympärille jäävä tyhjä kalvo on taas kasvanut ja epäilen, että uusintakuvaus on taas ennen joulua edessä. Menee jo vanhalla rutiinilla.
Avopurenta on vähitellen sulkeutumassa, ainakin kuminauhoitettujen poskihampaiden osalta. Epäilen että syy tämän ongelman kehittymiseen on osaltaan minussa - huomaan muuttuneeni öisin hampaiden yhteen puristelijaksi (en siis narskuta, mutta puren tiiviisti yhteen hampaita), ehkä invisalign-kalvot jotenkin altistavat tälle? Tämä voi altistaa poskihampaiden painumiselle "syvemmälle" ts että ikman kalvoja poskihampaiden väliin jää kalvojen paskuinen rako. Tämä tapa lienee huonompi juttu jatkoon toivomaani vivera-ylläpitokalvoa ajatellen? Täytyy kysyä ensi kontrollilla.
tiistai 18. elokuuta 2015
Edistystä!
Hyvänen aika! Huomasin juuri, että kaikessa hiljaisuudessa oikea (siis se helpompi, vähemmän kiertynyt) yläkulmahampaani on matkannut kokonaan pois ristipurennasta! Enää on siis vain yksi tottelematon hammas poissa asianmukaiselta purentapaikaltaan. :)
Olen selvästi laiskistunut itseni tarkkailussa ja kuvaamisessa, kun asia pääsi näin yllättämään. Pitääkin napata pari tuoretta kuvaa massiiviseen hammaskuva-arkistooni.
Muutenkin täytyy nyt välillä kehua invisalignia - yhtä hammasta lukuun ottamatta kaikki hampaani ovat totelleet näitä kalvoja (kaikkia kolmea settiä) upeasti ja menneet juuri siihen suuntaan kun on haluttu. Nyt olen tähän kolmanteen kalvosettiin siksikin tosi tyytyväinen, koska tällä kertaa kalvoissa ei ole mitään leikkauksia (precicion cut) kulmahampaiden takana, ei niitä ensimmäisen kierroksen isoja tehdasvalmisteisia eikä niitä toisen kierroksen pieniä, itse leikkaamiani. Ja nyt homma vaikuttaisi toimivan! Seitsemän kalvoa n 8 päivän vaihtovälillä, ja uusi kalvo istuu aina ensimmäisen tiukan yön jälkeen kauniisti oikealla paikallaan. Hyvä fiilis.
Tsemppiä hoitoihin!
Olen selvästi laiskistunut itseni tarkkailussa ja kuvaamisessa, kun asia pääsi näin yllättämään. Pitääkin napata pari tuoretta kuvaa massiiviseen hammaskuva-arkistooni.
Muutenkin täytyy nyt välillä kehua invisalignia - yhtä hammasta lukuun ottamatta kaikki hampaani ovat totelleet näitä kalvoja (kaikkia kolmea settiä) upeasti ja menneet juuri siihen suuntaan kun on haluttu. Nyt olen tähän kolmanteen kalvosettiin siksikin tosi tyytyväinen, koska tällä kertaa kalvoissa ei ole mitään leikkauksia (precicion cut) kulmahampaiden takana, ei niitä ensimmäisen kierroksen isoja tehdasvalmisteisia eikä niitä toisen kierroksen pieniä, itse leikkaamiani. Ja nyt homma vaikuttaisi toimivan! Seitsemän kalvoa n 8 päivän vaihtovälillä, ja uusi kalvo istuu aina ensimmäisen tiukan yön jälkeen kauniisti oikealla paikallaan. Hyvä fiilis.
Tsemppiä hoitoihin!
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Yökuminauhat
Heippa!
Ihmettelen itsekin miten optimistisena olen tämän venyvän ja mutkistuvan hoidon suhteen ollut. Ehkä olen vain jo niin tottunut. Kaikki menee rutiinilla. Toinen syy on parantunut yleisestetiikka - vaikka inhoankin uusia etuhammasotepintojani, takahammaskuminauhanuppeja ja valossa kimmeltävien, otepintoja vilisevien kalvojeni estetiikkaa noin ylipäätänsä, lähempänä tavoiteasemaansa olevat hampaat ovat kuitenkin jo niin paremmat kuin alkutilanne, että kyllä näillä voi vielä hetken mennä. Meninhän lähes 20-v niillä vampyyrihampaillakin, vaikka niitä inhosin vielä enemmän.
Oletteko te muuten päässeet jo katsomaan omia ennen - kuvianne eli lähtötilannettanne kauhistelevin silmin? Mitä muutoksia olette itse havainneet, entä ovatko läheisenne huomanneet jotain?
Omassa suussani tärkein muutos on hymyn leventyminen ja rotaation ja ristipurennan vähenemisen myötä tullut hammasrivin "aukkojen" katoaminen. En enää näytä siltä, että minulta puuttuisi hampaita, vain siltä, että hampaani ovat hiukan vinksallaan. Puoliso tai muut eivät ole huomanneet tai sanoneet huomaavansa muutoksia, mutta minun on sanottu pari kertaa näyttävän nykyään jotenkin tyytyväisemmältä. Hymyily on (varsinkin lounaiden yhteydessä) mukavampaa nykyisin.
Mutta varsinaiseen asiaan, tai ensimmäiseen niistä. Gallup - oletteko joutuneet uudelleen liimauttamaan otepintojanne? Minulle kävi nyt ensi kertaa niin, toinen etuhampaan kahdesta otepinnasta irtosi heti ensipuraisulla. Loman vuoksi pääsin suuhygienistille uudelleenliimautukseen vasta kolme kalvoa myöhemmin, onneksi katkaistulla muotilla otepinnan sai silloinkin vielä ongelmitta laitettua paikoilleen. En pitänyt suurta kiirettä, koska oikojani mukaan näiden etuhampaan otepintojen merkitys ylipäätään oli vähäinen, lähinnä hampaan juuren liikkumisen hienosäätöä.
Toinen odottamani peliliike viime käynnillä olivat uudet kuminauhavedot - kysyin itse milloin avopurentaa aletaan korjaamaan ja vastaukseksi hätäilevään kysymykseeni sain jo nyt ylä- ja alaposkihampaan ulkopinnoille molemmille puolille suuta taas ne inhan terävät pienet metallinupit. Niiden väliin ylhäältä alas on tarkoitus viritellä yöksi kuminauhat (ketut tai karhut) lievää hoidon aikana tullutta avopurentaani sulkemaan.
Yöksi! Vain yön ajaksi! Täydellistä, ajattelin. Ei aiheuta ongelmia puhumiseen tai estetiikkaan. Tämän minä handlaan aivan rutiinilla. Tällainen hoitolisäys ei haittaa minua ollenkaan. Mutta kuinka kävikään. Nupit hinkkaavat poskien limakalvoa kovin ikävästi haavoille, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se etenkin suun kuivuessa on. Kuminauhapussit hukkuvat ja tyhjenevät vääriin paikkoihin uteliaissa pikkukäsissä. Mutta mikä minut eniten yllätti on se miten todella, TODELLA vaikea minun on muistaa laittaa niitä hemmetin pyörylöitä iltaisin paikoilleen. Olen aikuinen, minun pitäisi hallita tällaiset asiat. Ei tämä voi olla näin vaikeaa, ajattelin, ja sirottelin kuminauhapusseja iltatoimieni suorituspaikoille näkyviksi muistutteiksi. Ei auttanut. Aikaistin iltapalaani. Ei auttanut.
Jatkuvassa köytössä olevia kumppareita en unohtanut ikinä, nämä yöhärvelit olen unohtanut jo ainakin viisi kertaa tänä kolmen viikon jaksona. Argh! Tällainen hoito on hyödytöntä.
Jotenkin en saa tähän iltapala-harjaus-(chewie)-Acceledent-sängyssä-ohjelmia-padiltä-katsellen rutiiniini sitä lisäliikettä, että muistaisin hakea kuminauhat ennen kuin sammahdan Accedentin yöpöydälle heivattuani. Tässä pitää ehdottomasti terästäytyä, muuten päiväkuminauhoja voi tuskin jatkossa välttää. Ehkä minun täytyy vain luopua ohjelmien töllötyksestä, tai aloittaa se vasta kuminauhat suuhun saatuani. Onneksi nyt sentään kalvojen pitoajassa olen kyennyt töihin palattuani skarppaamaan ja pääsen 22 h tavoitteeseen.
Ihmettelen itsekin miten optimistisena olen tämän venyvän ja mutkistuvan hoidon suhteen ollut. Ehkä olen vain jo niin tottunut. Kaikki menee rutiinilla. Toinen syy on parantunut yleisestetiikka - vaikka inhoankin uusia etuhammasotepintojani, takahammaskuminauhanuppeja ja valossa kimmeltävien, otepintoja vilisevien kalvojeni estetiikkaa noin ylipäätänsä, lähempänä tavoiteasemaansa olevat hampaat ovat kuitenkin jo niin paremmat kuin alkutilanne, että kyllä näillä voi vielä hetken mennä. Meninhän lähes 20-v niillä vampyyrihampaillakin, vaikka niitä inhosin vielä enemmän.
Oletteko te muuten päässeet jo katsomaan omia ennen - kuvianne eli lähtötilannettanne kauhistelevin silmin? Mitä muutoksia olette itse havainneet, entä ovatko läheisenne huomanneet jotain?
Omassa suussani tärkein muutos on hymyn leventyminen ja rotaation ja ristipurennan vähenemisen myötä tullut hammasrivin "aukkojen" katoaminen. En enää näytä siltä, että minulta puuttuisi hampaita, vain siltä, että hampaani ovat hiukan vinksallaan. Puoliso tai muut eivät ole huomanneet tai sanoneet huomaavansa muutoksia, mutta minun on sanottu pari kertaa näyttävän nykyään jotenkin tyytyväisemmältä. Hymyily on (varsinkin lounaiden yhteydessä) mukavampaa nykyisin.
Mutta varsinaiseen asiaan, tai ensimmäiseen niistä. Gallup - oletteko joutuneet uudelleen liimauttamaan otepintojanne? Minulle kävi nyt ensi kertaa niin, toinen etuhampaan kahdesta otepinnasta irtosi heti ensipuraisulla. Loman vuoksi pääsin suuhygienistille uudelleenliimautukseen vasta kolme kalvoa myöhemmin, onneksi katkaistulla muotilla otepinnan sai silloinkin vielä ongelmitta laitettua paikoilleen. En pitänyt suurta kiirettä, koska oikojani mukaan näiden etuhampaan otepintojen merkitys ylipäätään oli vähäinen, lähinnä hampaan juuren liikkumisen hienosäätöä.
Toinen odottamani peliliike viime käynnillä olivat uudet kuminauhavedot - kysyin itse milloin avopurentaa aletaan korjaamaan ja vastaukseksi hätäilevään kysymykseeni sain jo nyt ylä- ja alaposkihampaan ulkopinnoille molemmille puolille suuta taas ne inhan terävät pienet metallinupit. Niiden väliin ylhäältä alas on tarkoitus viritellä yöksi kuminauhat (ketut tai karhut) lievää hoidon aikana tullutta avopurentaani sulkemaan.
Yöksi! Vain yön ajaksi! Täydellistä, ajattelin. Ei aiheuta ongelmia puhumiseen tai estetiikkaan. Tämän minä handlaan aivan rutiinilla. Tällainen hoitolisäys ei haittaa minua ollenkaan. Mutta kuinka kävikään. Nupit hinkkaavat poskien limakalvoa kovin ikävästi haavoille, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se etenkin suun kuivuessa on. Kuminauhapussit hukkuvat ja tyhjenevät vääriin paikkoihin uteliaissa pikkukäsissä. Mutta mikä minut eniten yllätti on se miten todella, TODELLA vaikea minun on muistaa laittaa niitä hemmetin pyörylöitä iltaisin paikoilleen. Olen aikuinen, minun pitäisi hallita tällaiset asiat. Ei tämä voi olla näin vaikeaa, ajattelin, ja sirottelin kuminauhapusseja iltatoimieni suorituspaikoille näkyviksi muistutteiksi. Ei auttanut. Aikaistin iltapalaani. Ei auttanut.
Jatkuvassa köytössä olevia kumppareita en unohtanut ikinä, nämä yöhärvelit olen unohtanut jo ainakin viisi kertaa tänä kolmen viikon jaksona. Argh! Tällainen hoito on hyödytöntä.
Jotenkin en saa tähän iltapala-harjaus-(chewie)-Acceledent-sängyssä-ohjelmia-padiltä-katsellen rutiiniini sitä lisäliikettä, että muistaisin hakea kuminauhat ennen kuin sammahdan Accedentin yöpöydälle heivattuani. Tässä pitää ehdottomasti terästäytyä, muuten päiväkuminauhoja voi tuskin jatkossa välttää. Ehkä minun täytyy vain luopua ohjelmien töllötyksestä, tai aloittaa se vasta kuminauhat suuhun saatuani. Onneksi nyt sentään kalvojen pitoajassa olen kyennyt töihin palattuani skarppaamaan ja pääsen 22 h tavoitteeseen.
lauantai 4. heinäkuuta 2015
Kesäpäivitys
Pahoittelen taukoa - en ole ehtinyt/viitsinyt näin kesällä viettää aikaa kotona pädiä näpytellen, vaikka kaikenlaista kerrottavaakin olisi. Pitkiksi venähtävien työpäivien ja -viikonloppujen jälken on aina päivitystä harkitessa tuntunut, että sen päivän näpyttelykiintiö on jo täynnä.
Mutta nyt uuden lukijan myötä inspiroiduin ja jatkan vihdoin saagaani. Ja jotta en säikäyttäisi oman hoitonsa alkuvaiheessa olevia: minun hoitoni ei ole tyyppitapaus, ja vähäisemmän (pelkästään kosmeettisen) korjauksen tarpeessa olevat varmastikin selviävät hoidostaan ihan sillä ensimmäisellä kalvosetillä ja alun perin ennustetulla hoidon kestolla.
Minun hoitoni piti tosiaan olla alunperin 48 kalvon mittainen. Acceledentillä hoitoa nopeuttaen se olisi parhaimmillaan voinut tarkoittaa noin vuoden hoitoa, mutta olin kyllä informoitu siitä, että todellisuudessa hoitoaika olisi vähintään 1,5 vuotta.
No, viime kontrollikäynnillä sitten sovittiin toisesta uusintakuvauksesta, niin kuin olin arvellutkin. Olin siinä vaiheessa ollut hoidossa yli vuoden, käyttänyt 18 kalvoa alkuperäisestä 48:sta kalvosta ja 18 kalvoa ensimmäistä 39:stä mid-correction setistäni ja suhtaduin jo varsin lungisti esitettyyn ajatukseen, että tämä uusikin kalvosetti olisi vain välivaihe ja vielä tarvittaisiin yksi uusintakuvaus 6 kk kuluttua. Puoliksi puhjenneen, hankalan mallisen ja hankalasti kiertyneen kulmahampaani liikkumista kalvoilla kun on ilmeisen vaikea ennustaa, ja kalvojen on vaikea siitä saada otetta. Noin kahdeksantoista kalvon verran siis kukin setti vaikutti pelittävän ja sitten tuli stoppi, kun kulmuri ei enää ollut siellä päinkään, missä kalvot ennustivat.
Kaikki sujui tällä kertaa ilman turhautumista ja pitkää odottelua - sain uusintakuvauksen heti kontrolliani seuraavalle päivälle, suunnitelma tuli viikossa ja kalvot olivat noudettavissa siitä n. 10
päivän kuluessa (hammaslääkärini on priority-asiakas invisalignille) eli vain kolme viikkoa meni
likaisia kalvoja suussa hölskytellen hukkaan. Tai "vain", miten sen nyt haluaa nähdä. Olin itse ihan tyytyväinen.
Mutta siihen en kyllä ollut varautunut, että tällä kertaa kalvoja ei tullut jäljellä oleviin 21:een lisää muutamaa ekstraa, kuten viimeksi, vaan mid-course correction kalvojen lukumääräksi oli merkitty 49. = O
Niin, siis yksi ENEMMÄN kuin hoitoa aloittaessani. Ja tässä on jo vuosi hoitoa takana.
No, hyväksyin suunnitelman silti, ja kalvot valmistettiin. Mitä muutakaan tässä voisi tehdä - tilaa tarvitaan enemmän, jotta kulmahampaasta saisi pitävämmän otteen ja se mahtuisi kääntymään, joten levennyskalvoja tarvitaan enemmän. Hammas kääntyy nihkeästi, joten kääntökalvoja tarvitaan paljon. Ja poskihampaisiin taakse tarvitaan "varmaankin" kuminauhoja hoidon lopuksi - voi %#}*, mutta sopii sekin, joo, en todellakaan halua jättää tätä avopurentaa lopuksi elämääni, ihan sama mikä
esteettinen lopputulos tai hoidon aikainen estetiikka sitten onkaan.
Siitä olin perin hämmästynyt, että sain suunnitelmassa toiseen etuhampaaseeni taas ensimmäisen 12 kalvon ajaksi kaksi otepintaa. En otepinnoista niinkään - ajattelin niillä hienokorjattavan vielä snadisti vinoon jäänyttä toista hammastani, joka olisi omasta puolestani saanut oikeastaan jäädä näinkin, vaan siitä, että ne olivatkin siinä mielstäni ainoassa ei-korjauksen tarpeessa olevassa etuhampaassani. Mitähän sille mahdetaan tehdä tai miksi? Kysyn ensi kontrollilla ennen kuin otepinnat liimataan.
En kuitenkaan ole tuohtunut, vaikka voisin ajatella olevani. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan olisi voinut tehdä kohdallani mitään paremmin. Minulla on kokemusta perinteisenkin oikomishoidon epäonnistumisesta, ja se voi pojat oli kyllä paljon rankempaa hoidon epämukavuuden, rumuuden ja teiniaikaisen ulkonäköahdistukseni vuoksi. Nyt olen edelleen luottavainen, ja uskon että hoitoni lopputulos tulee kaikesta huolimatta olemaan hyvä.
Se lämmittää erityisesti mieltä, että kun esitin konkreettisen huolenaiheeni Acceledentin hyytymisestä ennen tuon hurjan kalvomäärän valmistumista (laite on ohjelmoitu kestämään vain 1,5 vuotta), hammaslääkärini kertoi heti antavansa minulle uuden moottoriosan ilmaiseksi, jos näin käy. Wau. Olen siis kalliiksi tuleva, mutta tyytyväinen tapaus. Ja kun nyt vaihdan kalvoja n. 8 päivän välein, kalvojen 20-30 välillä voin kuulema vaihtaa nopeamminkin, olen ehkä jo vuoden kuluttua valmis tapaus. Kaksi vuotta oli henkilökohtainen deadlineni aloittaessani eli vielä melkein pysytään siinä. Jos halutaan olla optimisteja.
Mutta nyt uuden lukijan myötä inspiroiduin ja jatkan vihdoin saagaani. Ja jotta en säikäyttäisi oman hoitonsa alkuvaiheessa olevia: minun hoitoni ei ole tyyppitapaus, ja vähäisemmän (pelkästään kosmeettisen) korjauksen tarpeessa olevat varmastikin selviävät hoidostaan ihan sillä ensimmäisellä kalvosetillä ja alun perin ennustetulla hoidon kestolla.
Minun hoitoni piti tosiaan olla alunperin 48 kalvon mittainen. Acceledentillä hoitoa nopeuttaen se olisi parhaimmillaan voinut tarkoittaa noin vuoden hoitoa, mutta olin kyllä informoitu siitä, että todellisuudessa hoitoaika olisi vähintään 1,5 vuotta.
No, viime kontrollikäynnillä sitten sovittiin toisesta uusintakuvauksesta, niin kuin olin arvellutkin. Olin siinä vaiheessa ollut hoidossa yli vuoden, käyttänyt 18 kalvoa alkuperäisestä 48:sta kalvosta ja 18 kalvoa ensimmäistä 39:stä mid-correction setistäni ja suhtaduin jo varsin lungisti esitettyyn ajatukseen, että tämä uusikin kalvosetti olisi vain välivaihe ja vielä tarvittaisiin yksi uusintakuvaus 6 kk kuluttua. Puoliksi puhjenneen, hankalan mallisen ja hankalasti kiertyneen kulmahampaani liikkumista kalvoilla kun on ilmeisen vaikea ennustaa, ja kalvojen on vaikea siitä saada otetta. Noin kahdeksantoista kalvon verran siis kukin setti vaikutti pelittävän ja sitten tuli stoppi, kun kulmuri ei enää ollut siellä päinkään, missä kalvot ennustivat.
Kaikki sujui tällä kertaa ilman turhautumista ja pitkää odottelua - sain uusintakuvauksen heti kontrolliani seuraavalle päivälle, suunnitelma tuli viikossa ja kalvot olivat noudettavissa siitä n. 10
päivän kuluessa (hammaslääkärini on priority-asiakas invisalignille) eli vain kolme viikkoa meni
likaisia kalvoja suussa hölskytellen hukkaan. Tai "vain", miten sen nyt haluaa nähdä. Olin itse ihan tyytyväinen.
Mutta siihen en kyllä ollut varautunut, että tällä kertaa kalvoja ei tullut jäljellä oleviin 21:een lisää muutamaa ekstraa, kuten viimeksi, vaan mid-course correction kalvojen lukumääräksi oli merkitty 49. = O
Niin, siis yksi ENEMMÄN kuin hoitoa aloittaessani. Ja tässä on jo vuosi hoitoa takana.
No, hyväksyin suunnitelman silti, ja kalvot valmistettiin. Mitä muutakaan tässä voisi tehdä - tilaa tarvitaan enemmän, jotta kulmahampaasta saisi pitävämmän otteen ja se mahtuisi kääntymään, joten levennyskalvoja tarvitaan enemmän. Hammas kääntyy nihkeästi, joten kääntökalvoja tarvitaan paljon. Ja poskihampaisiin taakse tarvitaan "varmaankin" kuminauhoja hoidon lopuksi - voi %#}*, mutta sopii sekin, joo, en todellakaan halua jättää tätä avopurentaa lopuksi elämääni, ihan sama mikä
esteettinen lopputulos tai hoidon aikainen estetiikka sitten onkaan.
Siitä olin perin hämmästynyt, että sain suunnitelmassa toiseen etuhampaaseeni taas ensimmäisen 12 kalvon ajaksi kaksi otepintaa. En otepinnoista niinkään - ajattelin niillä hienokorjattavan vielä snadisti vinoon jäänyttä toista hammastani, joka olisi omasta puolestani saanut oikeastaan jäädä näinkin, vaan siitä, että ne olivatkin siinä mielstäni ainoassa ei-korjauksen tarpeessa olevassa etuhampaassani. Mitähän sille mahdetaan tehdä tai miksi? Kysyn ensi kontrollilla ennen kuin otepinnat liimataan.
En kuitenkaan ole tuohtunut, vaikka voisin ajatella olevani. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan olisi voinut tehdä kohdallani mitään paremmin. Minulla on kokemusta perinteisenkin oikomishoidon epäonnistumisesta, ja se voi pojat oli kyllä paljon rankempaa hoidon epämukavuuden, rumuuden ja teiniaikaisen ulkonäköahdistukseni vuoksi. Nyt olen edelleen luottavainen, ja uskon että hoitoni lopputulos tulee kaikesta huolimatta olemaan hyvä.
Se lämmittää erityisesti mieltä, että kun esitin konkreettisen huolenaiheeni Acceledentin hyytymisestä ennen tuon hurjan kalvomäärän valmistumista (laite on ohjelmoitu kestämään vain 1,5 vuotta), hammaslääkärini kertoi heti antavansa minulle uuden moottoriosan ilmaiseksi, jos näin käy. Wau. Olen siis kalliiksi tuleva, mutta tyytyväinen tapaus. Ja kun nyt vaihdan kalvoja n. 8 päivän välein, kalvojen 20-30 välillä voin kuulema vaihtaa nopeamminkin, olen ehkä jo vuoden kuluttua valmis tapaus. Kaksi vuotta oli henkilökohtainen deadlineni aloittaessani eli vielä melkein pysytään siinä. Jos halutaan olla optimisteja.
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Sivuvaikutuksia
Alan olla aika kyllästynyt näihin pieniin oikomishoidon sivuvaikutuksiin.
Hoidon alussa minulla oli epäesteettinen, mutta kuitenkin täysin hyvin toimiva purenta, jonka kanssa en hetkeäkään joutunut ajattelemaan syömistäni. Poskihampaat kohtasivat toisensa ja hoitivat hommansa. Nyt kun hampaiden siirron takia keskiviivani on missä sattuu eivätkä poskihampaat vasemmalla lainkaan kohtaa, meinasin tukehtua brunssilla rucolaan. Äärimmäisen noloa kiskoa kymmensenttistä kokonaista ruohoa pois kurkusta keskellä äitienpäiväseuruetta. Luulin pureskelleeni sen ihan tavallisesti, mutta kun poskihampaat eivät kohtaa, ehjäksihän se jäi. Täytyypä vähentää salaatin syömistä hetkeksi.
Toinen purnausasia, nyt kun vauhtiin pääsin, on erinomaisen hammaslääkärini kovin lyhyet ajat kontrolleissaan. Hänellä kun on aina niin kiire, ettei hän ei tunnu ehtivän kertaamaan hoitosuunnitelmaani ennen kuin saavun ovesta sisään. Joudun tämän tavallista monimutkaisemman tapaukseni takia yleensä sitten vähän tarkentamaan tai korjaamaan tyyliin, että edellisellä kerralla kyllä puhuit, että seuraavalla kerralla toimittaisiin näin, tai että täytyisiköhän minun kuitenkin varata aika jo tuohon vaiheeseen hoitoa, kun kalvoissani vaihtuu tuon otepinnan paikka (ts en voi laittaa seuraavaa kalvoa suuhuni lainkaan ellei vanhaa tiellä olevaa otepintaa ensin poisteta).
Mikä on ihan fine, tottakai minä olen ainoa, jota tämä hoitoni kiinnostaa niin paljon, että osaan suunnitelmani unissanikin ulkoa, ;) mutta jäin viimeksi vähän sellaiseen käsitykseen, että hän oli vähän ihmeissään näistä kuminauhoistani. Että ovatko ne ne vieläkin siellä ja ovatko sittenkään tarpeen, vai ovatko vain (turhaan?) aiheuttaneet tämän keskiviivasiirtymäni. Näitä kuminauhoja kun ei virallisesti tähän mid course correction -suunnitelmaani ole merkittykään.
Että ei h-vetti. Olenko näitä poskia hajoittavia ja mieltä masentavia rinkuloita pitänyt kohta puoli vuotta turhaan ja aiheuttanut vaan hampaistooni lisää korjattavaa.
No, jospa ymmärsin jotenkin väärin ja näilläkin oli joku tärkeä osa hoidossani. Toivottavasti (ymmärtääkseni) ensi kerralla kuminauhojen paikka kuitenkin vaihtuu, ellen sitten päädy jo seuraavaan mid course correction -kuvaukseeni. Oikeastaan en pistäisi pahakseni, jos siirtyisin jo tähän (viimeiseen?) uuteen kalvosettiini ja siihen ei turhia kuminauhoja eikä kuminauhaleikkauksia sisältyisi. Minulla kun on nyt mm. täysin käyttämättömät kiemuraleikkaukset kalvojen ulkosivuilla, joihin saisi kuminauhat, mutta joihin sellaisia ei tällä hetkellä tarvita. Niihin jää varsin ikävästi poski kiinni, jos suu pääsee yhtään kuivumaan, eikä hymyily houkuta sitäkään vähää mitä yleensä.
Hoidon alussa minulla oli epäesteettinen, mutta kuitenkin täysin hyvin toimiva purenta, jonka kanssa en hetkeäkään joutunut ajattelemaan syömistäni. Poskihampaat kohtasivat toisensa ja hoitivat hommansa. Nyt kun hampaiden siirron takia keskiviivani on missä sattuu eivätkä poskihampaat vasemmalla lainkaan kohtaa, meinasin tukehtua brunssilla rucolaan. Äärimmäisen noloa kiskoa kymmensenttistä kokonaista ruohoa pois kurkusta keskellä äitienpäiväseuruetta. Luulin pureskelleeni sen ihan tavallisesti, mutta kun poskihampaat eivät kohtaa, ehjäksihän se jäi. Täytyypä vähentää salaatin syömistä hetkeksi.
Toinen purnausasia, nyt kun vauhtiin pääsin, on erinomaisen hammaslääkärini kovin lyhyet ajat kontrolleissaan. Hänellä kun on aina niin kiire, ettei hän ei tunnu ehtivän kertaamaan hoitosuunnitelmaani ennen kuin saavun ovesta sisään. Joudun tämän tavallista monimutkaisemman tapaukseni takia yleensä sitten vähän tarkentamaan tai korjaamaan tyyliin, että edellisellä kerralla kyllä puhuit, että seuraavalla kerralla toimittaisiin näin, tai että täytyisiköhän minun kuitenkin varata aika jo tuohon vaiheeseen hoitoa, kun kalvoissani vaihtuu tuon otepinnan paikka (ts en voi laittaa seuraavaa kalvoa suuhuni lainkaan ellei vanhaa tiellä olevaa otepintaa ensin poisteta).
Mikä on ihan fine, tottakai minä olen ainoa, jota tämä hoitoni kiinnostaa niin paljon, että osaan suunnitelmani unissanikin ulkoa, ;) mutta jäin viimeksi vähän sellaiseen käsitykseen, että hän oli vähän ihmeissään näistä kuminauhoistani. Että ovatko ne ne vieläkin siellä ja ovatko sittenkään tarpeen, vai ovatko vain (turhaan?) aiheuttaneet tämän keskiviivasiirtymäni. Näitä kuminauhoja kun ei virallisesti tähän mid course correction -suunnitelmaani ole merkittykään.
Että ei h-vetti. Olenko näitä poskia hajoittavia ja mieltä masentavia rinkuloita pitänyt kohta puoli vuotta turhaan ja aiheuttanut vaan hampaistooni lisää korjattavaa.
No, jospa ymmärsin jotenkin väärin ja näilläkin oli joku tärkeä osa hoidossani. Toivottavasti (ymmärtääkseni) ensi kerralla kuminauhojen paikka kuitenkin vaihtuu, ellen sitten päädy jo seuraavaan mid course correction -kuvaukseeni. Oikeastaan en pistäisi pahakseni, jos siirtyisin jo tähän (viimeiseen?) uuteen kalvosettiini ja siihen ei turhia kuminauhoja eikä kuminauhaleikkauksia sisältyisi. Minulla kun on nyt mm. täysin käyttämättömät kiemuraleikkaukset kalvojen ulkosivuilla, joihin saisi kuminauhat, mutta joihin sellaisia ei tällä hetkellä tarvita. Niihin jää varsin ikävästi poski kiinni, jos suu pääsee yhtään kuivumaan, eikä hymyily houkuta sitäkään vähää mitä yleensä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)