Toivottavasti vietätte parhaillaan mukavia pyhiä keskittyen vallan muihin asioihin kuin hammasprojekteihinne. ;) On varmaan kiva kuitenkin havaita hymykuvissa muutos viime jouluun verrattuna - näin vanhemmiten kun tulee harvoin otettua aikuiskuvia muuten kuin pyhä/juhlapäivinä.
Oma projektini etenee oletetun verkkaasti, mutta onneksi kuitenkin etenee. Tässä viime hetken tilanteeni plussia ja miinuksia.
Miinusta: Uusintakuvaus oli taas tarpeen kalvon 17-18 kohdalla, mutta:
Plussaa (mahtavaa palvelua): uusintakuvaus järjestyi tällä kertaa samalle päivälle. Sain pikana suunnitellut ja tilatut kalvot käyttööni kolmen viikon sisään kuvauspäivästä ja jatkoin siihen asti etenemistä vanhoilla kalvoilla uuden kuminauhaboosterin kera, eli lisäviivettä ei tullut.
Miinusta: Kalvoja tuli tälläkin kertaa vähän lisää jäljellä olevaan määrään verrattuna, mutta ei yhtä pahaa lisäystä kuin viimeksi. Tässää setissä on myös tarkoitus vaihtaa kalvot normaalia nopeammin, eli suunnilleen entinen valmistumistavoite pysyy voimassa.
Plussaa: Uudet kalvot istuvat taas kuin valetut eli ovat kauniimmat kuin vanhat, kulmahampaan kohdalta huomattavan rumasti istuneet. Etuhampaan power ridge-uurteet ovat myös poissa, eli huomaamattomuus ja käyttömukavuus on siltäkin osin parantunut. Jippii!
Miinusta: Uusi boosterini, kulmahammasta kalvoon tiukemmin painava ja kulmahammasta kääntävä (? en ihan ymmärrä millä momentilla se hammasta kääntää, mutta uskon asiantuntijaa) kulmahampaan ympäri kalvon ulkopuolelta kulkeva jäniskuminauha ei ole nuppeineen varsinaisesti kaunistus, mutta ei onneksi niin huomiota herättävä, kuin mitä sen laittamiseen suostuessani pelkäsin. Se on lähinnä erittäin ärsyttävä, koska sen paikalleen laittaminen ja poistaminen ei onnistu nopeasti eikä ilman peiliä. Hammaslääkärini kertoi, että monet syövät tuo kuminauha ja kalvo suussaan (!) ja vain purkuttelevat suun sen jälkeen, koska tuo kuminauha on niin vaikea irroittaa. Syöminen kalvot suussa on kuulema invisalignin mukaan ihan sallittua, he ovat muuttamassa ohjeitaan tuohon syömisen sallivaan suuntaan muutenkin, jotta ihmiset (etenkin teinit) pitäisivät kalvoja suussaan tarpeeksi monta tuntia päivässä. Öh, ok. Yritin tätä vaihtoehtoa, mutta valitettavasti en voi/aio syödä joka päivä pelkkää sosekeittoa ja kahvia, sillä pureskeltavaa ruokaa en kyllä osannut kalvot suussa jauhaa. Täytyy vain olla nopea ja päästä peillliseen vessaan aina heti ruuan jälkeen.
Plussaa: Hampaiden estetiikka paranee yhä ja kulmahammaskin liikkuu muiden mukana, hitaasti mutta liikkuu.
Miinusta: Hanpaiden toiminnallisuus saisi makuuni parantua nopeammin: avopurenta aiemmin "terveellä" oikealla puolellani on edelleen varsin iso ja minusta näyttäisi, kuin hammaskaari alahampaissa olisi yläkaarta liian paljon kapeampi ts ihmettelen, miten hampaat edes koskaan voisivat ottaa taas yhteen, kun alakaaren alignerit ovat mallia "passiivinen" eli alakaarta ei aiota enää enempää levittää?
Lisää taas ensi vuonna, on aina kiva kuulla teidän etenemisestänne!
perjantai 25. joulukuuta 2015
lauantai 17. lokakuuta 2015
Lehdet putoavat ja kalvot karkaavat
Hei taas! Uuden lukijan viestin myötä muistin, että tätä blogia pitäisi täydentää pitkästä aikaa. Miten teillä menee, oletteko tyytyväisiä edistymiseenne tai peräti jo valmiita uusien hampaittenne kanssa?
Minulla oli yksi kummallinen kalvo, joka pitkästä aikaa hankasi terävästi ja sai aikaan kielen taakse haavan. Koko päivän ajattelin puhuessani sitä haavaa (koska kielen liikuttelu sattui) ja huomasin olevani äreä (koska silloin minulle puhuttiin vähemmän). Sympatiani kaikille hoitoa aloittavalle, se viikko sai minut muistamaan miten tuskallinen tämän hoidon aloitusvaihe oli. Onneksi viilaaminen auttoi ja muut kalvot ovat olleet taas tavallisia, eli elämä jatkuu helppoja.
Hammaslääkärini kertoi viimeksi, että tämä parisen vuotta käytössä ollut invisalign-kalvojen uusi materiaali ei ole kovin hyvä saamaan otetta kulmahampaista. Olen onnellinen, että olen könttäsumman piirissä (eli en maksa hoidostani enempää hoidon kestosta riippumatta, kontrollit ovat ilmaisia) ja myös siitä, että tämä seikka ei ollut hammaslääkärilleni ilmeisesti yhtä selvä vielä siinä vaiheessa, kun hän tarjosi minulle tätä hoitomuotoa. Olen sen verran hankala, pitkähoitoinen ja jatkuvine uusintakuvauksineni kalliiksi käyvä tapaus että en todellakaan ole hyvää bisnestä.
Näyttäisi siltä, että tällainen hurjasti kiertynyt kulmahammas ei kerta kaikkiaan mene sinne, minne kalvot ohjaavat, ainakaan niin nopeasti kuin invisalign-ohjelma luulee. Kalvo kalvolta kulmahmapaan ympärille jäävä tyhjä kalvo on taas kasvanut ja epäilen, että uusintakuvaus on taas ennen joulua edessä. Menee jo vanhalla rutiinilla.
Avopurenta on vähitellen sulkeutumassa, ainakin kuminauhoitettujen poskihampaiden osalta. Epäilen että syy tämän ongelman kehittymiseen on osaltaan minussa - huomaan muuttuneeni öisin hampaiden yhteen puristelijaksi (en siis narskuta, mutta puren tiiviisti yhteen hampaita), ehkä invisalign-kalvot jotenkin altistavat tälle? Tämä voi altistaa poskihampaiden painumiselle "syvemmälle" ts että ikman kalvoja poskihampaiden väliin jää kalvojen paskuinen rako. Tämä tapa lienee huonompi juttu jatkoon toivomaani vivera-ylläpitokalvoa ajatellen? Täytyy kysyä ensi kontrollilla.
Minulla oli yksi kummallinen kalvo, joka pitkästä aikaa hankasi terävästi ja sai aikaan kielen taakse haavan. Koko päivän ajattelin puhuessani sitä haavaa (koska kielen liikuttelu sattui) ja huomasin olevani äreä (koska silloin minulle puhuttiin vähemmän). Sympatiani kaikille hoitoa aloittavalle, se viikko sai minut muistamaan miten tuskallinen tämän hoidon aloitusvaihe oli. Onneksi viilaaminen auttoi ja muut kalvot ovat olleet taas tavallisia, eli elämä jatkuu helppoja.
Hammaslääkärini kertoi viimeksi, että tämä parisen vuotta käytössä ollut invisalign-kalvojen uusi materiaali ei ole kovin hyvä saamaan otetta kulmahampaista. Olen onnellinen, että olen könttäsumman piirissä (eli en maksa hoidostani enempää hoidon kestosta riippumatta, kontrollit ovat ilmaisia) ja myös siitä, että tämä seikka ei ollut hammaslääkärilleni ilmeisesti yhtä selvä vielä siinä vaiheessa, kun hän tarjosi minulle tätä hoitomuotoa. Olen sen verran hankala, pitkähoitoinen ja jatkuvine uusintakuvauksineni kalliiksi käyvä tapaus että en todellakaan ole hyvää bisnestä.
Näyttäisi siltä, että tällainen hurjasti kiertynyt kulmahammas ei kerta kaikkiaan mene sinne, minne kalvot ohjaavat, ainakaan niin nopeasti kuin invisalign-ohjelma luulee. Kalvo kalvolta kulmahmapaan ympärille jäävä tyhjä kalvo on taas kasvanut ja epäilen, että uusintakuvaus on taas ennen joulua edessä. Menee jo vanhalla rutiinilla.
Avopurenta on vähitellen sulkeutumassa, ainakin kuminauhoitettujen poskihampaiden osalta. Epäilen että syy tämän ongelman kehittymiseen on osaltaan minussa - huomaan muuttuneeni öisin hampaiden yhteen puristelijaksi (en siis narskuta, mutta puren tiiviisti yhteen hampaita), ehkä invisalign-kalvot jotenkin altistavat tälle? Tämä voi altistaa poskihampaiden painumiselle "syvemmälle" ts että ikman kalvoja poskihampaiden väliin jää kalvojen paskuinen rako. Tämä tapa lienee huonompi juttu jatkoon toivomaani vivera-ylläpitokalvoa ajatellen? Täytyy kysyä ensi kontrollilla.
tiistai 18. elokuuta 2015
Edistystä!
Hyvänen aika! Huomasin juuri, että kaikessa hiljaisuudessa oikea (siis se helpompi, vähemmän kiertynyt) yläkulmahampaani on matkannut kokonaan pois ristipurennasta! Enää on siis vain yksi tottelematon hammas poissa asianmukaiselta purentapaikaltaan. :)
Olen selvästi laiskistunut itseni tarkkailussa ja kuvaamisessa, kun asia pääsi näin yllättämään. Pitääkin napata pari tuoretta kuvaa massiiviseen hammaskuva-arkistooni.
Muutenkin täytyy nyt välillä kehua invisalignia - yhtä hammasta lukuun ottamatta kaikki hampaani ovat totelleet näitä kalvoja (kaikkia kolmea settiä) upeasti ja menneet juuri siihen suuntaan kun on haluttu. Nyt olen tähän kolmanteen kalvosettiin siksikin tosi tyytyväinen, koska tällä kertaa kalvoissa ei ole mitään leikkauksia (precicion cut) kulmahampaiden takana, ei niitä ensimmäisen kierroksen isoja tehdasvalmisteisia eikä niitä toisen kierroksen pieniä, itse leikkaamiani. Ja nyt homma vaikuttaisi toimivan! Seitsemän kalvoa n 8 päivän vaihtovälillä, ja uusi kalvo istuu aina ensimmäisen tiukan yön jälkeen kauniisti oikealla paikallaan. Hyvä fiilis.
Tsemppiä hoitoihin!
Olen selvästi laiskistunut itseni tarkkailussa ja kuvaamisessa, kun asia pääsi näin yllättämään. Pitääkin napata pari tuoretta kuvaa massiiviseen hammaskuva-arkistooni.
Muutenkin täytyy nyt välillä kehua invisalignia - yhtä hammasta lukuun ottamatta kaikki hampaani ovat totelleet näitä kalvoja (kaikkia kolmea settiä) upeasti ja menneet juuri siihen suuntaan kun on haluttu. Nyt olen tähän kolmanteen kalvosettiin siksikin tosi tyytyväinen, koska tällä kertaa kalvoissa ei ole mitään leikkauksia (precicion cut) kulmahampaiden takana, ei niitä ensimmäisen kierroksen isoja tehdasvalmisteisia eikä niitä toisen kierroksen pieniä, itse leikkaamiani. Ja nyt homma vaikuttaisi toimivan! Seitsemän kalvoa n 8 päivän vaihtovälillä, ja uusi kalvo istuu aina ensimmäisen tiukan yön jälkeen kauniisti oikealla paikallaan. Hyvä fiilis.
Tsemppiä hoitoihin!
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Yökuminauhat
Heippa!
Ihmettelen itsekin miten optimistisena olen tämän venyvän ja mutkistuvan hoidon suhteen ollut. Ehkä olen vain jo niin tottunut. Kaikki menee rutiinilla. Toinen syy on parantunut yleisestetiikka - vaikka inhoankin uusia etuhammasotepintojani, takahammaskuminauhanuppeja ja valossa kimmeltävien, otepintoja vilisevien kalvojeni estetiikkaa noin ylipäätänsä, lähempänä tavoiteasemaansa olevat hampaat ovat kuitenkin jo niin paremmat kuin alkutilanne, että kyllä näillä voi vielä hetken mennä. Meninhän lähes 20-v niillä vampyyrihampaillakin, vaikka niitä inhosin vielä enemmän.
Oletteko te muuten päässeet jo katsomaan omia ennen - kuvianne eli lähtötilannettanne kauhistelevin silmin? Mitä muutoksia olette itse havainneet, entä ovatko läheisenne huomanneet jotain?
Omassa suussani tärkein muutos on hymyn leventyminen ja rotaation ja ristipurennan vähenemisen myötä tullut hammasrivin "aukkojen" katoaminen. En enää näytä siltä, että minulta puuttuisi hampaita, vain siltä, että hampaani ovat hiukan vinksallaan. Puoliso tai muut eivät ole huomanneet tai sanoneet huomaavansa muutoksia, mutta minun on sanottu pari kertaa näyttävän nykyään jotenkin tyytyväisemmältä. Hymyily on (varsinkin lounaiden yhteydessä) mukavampaa nykyisin.
Mutta varsinaiseen asiaan, tai ensimmäiseen niistä. Gallup - oletteko joutuneet uudelleen liimauttamaan otepintojanne? Minulle kävi nyt ensi kertaa niin, toinen etuhampaan kahdesta otepinnasta irtosi heti ensipuraisulla. Loman vuoksi pääsin suuhygienistille uudelleenliimautukseen vasta kolme kalvoa myöhemmin, onneksi katkaistulla muotilla otepinnan sai silloinkin vielä ongelmitta laitettua paikoilleen. En pitänyt suurta kiirettä, koska oikojani mukaan näiden etuhampaan otepintojen merkitys ylipäätään oli vähäinen, lähinnä hampaan juuren liikkumisen hienosäätöä.
Toinen odottamani peliliike viime käynnillä olivat uudet kuminauhavedot - kysyin itse milloin avopurentaa aletaan korjaamaan ja vastaukseksi hätäilevään kysymykseeni sain jo nyt ylä- ja alaposkihampaan ulkopinnoille molemmille puolille suuta taas ne inhan terävät pienet metallinupit. Niiden väliin ylhäältä alas on tarkoitus viritellä yöksi kuminauhat (ketut tai karhut) lievää hoidon aikana tullutta avopurentaani sulkemaan.
Yöksi! Vain yön ajaksi! Täydellistä, ajattelin. Ei aiheuta ongelmia puhumiseen tai estetiikkaan. Tämän minä handlaan aivan rutiinilla. Tällainen hoitolisäys ei haittaa minua ollenkaan. Mutta kuinka kävikään. Nupit hinkkaavat poskien limakalvoa kovin ikävästi haavoille, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se etenkin suun kuivuessa on. Kuminauhapussit hukkuvat ja tyhjenevät vääriin paikkoihin uteliaissa pikkukäsissä. Mutta mikä minut eniten yllätti on se miten todella, TODELLA vaikea minun on muistaa laittaa niitä hemmetin pyörylöitä iltaisin paikoilleen. Olen aikuinen, minun pitäisi hallita tällaiset asiat. Ei tämä voi olla näin vaikeaa, ajattelin, ja sirottelin kuminauhapusseja iltatoimieni suorituspaikoille näkyviksi muistutteiksi. Ei auttanut. Aikaistin iltapalaani. Ei auttanut.
Jatkuvassa köytössä olevia kumppareita en unohtanut ikinä, nämä yöhärvelit olen unohtanut jo ainakin viisi kertaa tänä kolmen viikon jaksona. Argh! Tällainen hoito on hyödytöntä.
Jotenkin en saa tähän iltapala-harjaus-(chewie)-Acceledent-sängyssä-ohjelmia-padiltä-katsellen rutiiniini sitä lisäliikettä, että muistaisin hakea kuminauhat ennen kuin sammahdan Accedentin yöpöydälle heivattuani. Tässä pitää ehdottomasti terästäytyä, muuten päiväkuminauhoja voi tuskin jatkossa välttää. Ehkä minun täytyy vain luopua ohjelmien töllötyksestä, tai aloittaa se vasta kuminauhat suuhun saatuani. Onneksi nyt sentään kalvojen pitoajassa olen kyennyt töihin palattuani skarppaamaan ja pääsen 22 h tavoitteeseen.
Ihmettelen itsekin miten optimistisena olen tämän venyvän ja mutkistuvan hoidon suhteen ollut. Ehkä olen vain jo niin tottunut. Kaikki menee rutiinilla. Toinen syy on parantunut yleisestetiikka - vaikka inhoankin uusia etuhammasotepintojani, takahammaskuminauhanuppeja ja valossa kimmeltävien, otepintoja vilisevien kalvojeni estetiikkaa noin ylipäätänsä, lähempänä tavoiteasemaansa olevat hampaat ovat kuitenkin jo niin paremmat kuin alkutilanne, että kyllä näillä voi vielä hetken mennä. Meninhän lähes 20-v niillä vampyyrihampaillakin, vaikka niitä inhosin vielä enemmän.
Oletteko te muuten päässeet jo katsomaan omia ennen - kuvianne eli lähtötilannettanne kauhistelevin silmin? Mitä muutoksia olette itse havainneet, entä ovatko läheisenne huomanneet jotain?
Omassa suussani tärkein muutos on hymyn leventyminen ja rotaation ja ristipurennan vähenemisen myötä tullut hammasrivin "aukkojen" katoaminen. En enää näytä siltä, että minulta puuttuisi hampaita, vain siltä, että hampaani ovat hiukan vinksallaan. Puoliso tai muut eivät ole huomanneet tai sanoneet huomaavansa muutoksia, mutta minun on sanottu pari kertaa näyttävän nykyään jotenkin tyytyväisemmältä. Hymyily on (varsinkin lounaiden yhteydessä) mukavampaa nykyisin.
Mutta varsinaiseen asiaan, tai ensimmäiseen niistä. Gallup - oletteko joutuneet uudelleen liimauttamaan otepintojanne? Minulle kävi nyt ensi kertaa niin, toinen etuhampaan kahdesta otepinnasta irtosi heti ensipuraisulla. Loman vuoksi pääsin suuhygienistille uudelleenliimautukseen vasta kolme kalvoa myöhemmin, onneksi katkaistulla muotilla otepinnan sai silloinkin vielä ongelmitta laitettua paikoilleen. En pitänyt suurta kiirettä, koska oikojani mukaan näiden etuhampaan otepintojen merkitys ylipäätään oli vähäinen, lähinnä hampaan juuren liikkumisen hienosäätöä.
Toinen odottamani peliliike viime käynnillä olivat uudet kuminauhavedot - kysyin itse milloin avopurentaa aletaan korjaamaan ja vastaukseksi hätäilevään kysymykseeni sain jo nyt ylä- ja alaposkihampaan ulkopinnoille molemmille puolille suuta taas ne inhan terävät pienet metallinupit. Niiden väliin ylhäältä alas on tarkoitus viritellä yöksi kuminauhat (ketut tai karhut) lievää hoidon aikana tullutta avopurentaani sulkemaan.
Yöksi! Vain yön ajaksi! Täydellistä, ajattelin. Ei aiheuta ongelmia puhumiseen tai estetiikkaan. Tämän minä handlaan aivan rutiinilla. Tällainen hoitolisäys ei haittaa minua ollenkaan. Mutta kuinka kävikään. Nupit hinkkaavat poskien limakalvoa kovin ikävästi haavoille, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se etenkin suun kuivuessa on. Kuminauhapussit hukkuvat ja tyhjenevät vääriin paikkoihin uteliaissa pikkukäsissä. Mutta mikä minut eniten yllätti on se miten todella, TODELLA vaikea minun on muistaa laittaa niitä hemmetin pyörylöitä iltaisin paikoilleen. Olen aikuinen, minun pitäisi hallita tällaiset asiat. Ei tämä voi olla näin vaikeaa, ajattelin, ja sirottelin kuminauhapusseja iltatoimieni suorituspaikoille näkyviksi muistutteiksi. Ei auttanut. Aikaistin iltapalaani. Ei auttanut.
Jatkuvassa köytössä olevia kumppareita en unohtanut ikinä, nämä yöhärvelit olen unohtanut jo ainakin viisi kertaa tänä kolmen viikon jaksona. Argh! Tällainen hoito on hyödytöntä.
Jotenkin en saa tähän iltapala-harjaus-(chewie)-Acceledent-sängyssä-ohjelmia-padiltä-katsellen rutiiniini sitä lisäliikettä, että muistaisin hakea kuminauhat ennen kuin sammahdan Accedentin yöpöydälle heivattuani. Tässä pitää ehdottomasti terästäytyä, muuten päiväkuminauhoja voi tuskin jatkossa välttää. Ehkä minun täytyy vain luopua ohjelmien töllötyksestä, tai aloittaa se vasta kuminauhat suuhun saatuani. Onneksi nyt sentään kalvojen pitoajassa olen kyennyt töihin palattuani skarppaamaan ja pääsen 22 h tavoitteeseen.
lauantai 4. heinäkuuta 2015
Kesäpäivitys
Pahoittelen taukoa - en ole ehtinyt/viitsinyt näin kesällä viettää aikaa kotona pädiä näpytellen, vaikka kaikenlaista kerrottavaakin olisi. Pitkiksi venähtävien työpäivien ja -viikonloppujen jälken on aina päivitystä harkitessa tuntunut, että sen päivän näpyttelykiintiö on jo täynnä.
Mutta nyt uuden lukijan myötä inspiroiduin ja jatkan vihdoin saagaani. Ja jotta en säikäyttäisi oman hoitonsa alkuvaiheessa olevia: minun hoitoni ei ole tyyppitapaus, ja vähäisemmän (pelkästään kosmeettisen) korjauksen tarpeessa olevat varmastikin selviävät hoidostaan ihan sillä ensimmäisellä kalvosetillä ja alun perin ennustetulla hoidon kestolla.
Minun hoitoni piti tosiaan olla alunperin 48 kalvon mittainen. Acceledentillä hoitoa nopeuttaen se olisi parhaimmillaan voinut tarkoittaa noin vuoden hoitoa, mutta olin kyllä informoitu siitä, että todellisuudessa hoitoaika olisi vähintään 1,5 vuotta.
No, viime kontrollikäynnillä sitten sovittiin toisesta uusintakuvauksesta, niin kuin olin arvellutkin. Olin siinä vaiheessa ollut hoidossa yli vuoden, käyttänyt 18 kalvoa alkuperäisestä 48:sta kalvosta ja 18 kalvoa ensimmäistä 39:stä mid-correction setistäni ja suhtaduin jo varsin lungisti esitettyyn ajatukseen, että tämä uusikin kalvosetti olisi vain välivaihe ja vielä tarvittaisiin yksi uusintakuvaus 6 kk kuluttua. Puoliksi puhjenneen, hankalan mallisen ja hankalasti kiertyneen kulmahampaani liikkumista kalvoilla kun on ilmeisen vaikea ennustaa, ja kalvojen on vaikea siitä saada otetta. Noin kahdeksantoista kalvon verran siis kukin setti vaikutti pelittävän ja sitten tuli stoppi, kun kulmuri ei enää ollut siellä päinkään, missä kalvot ennustivat.
Kaikki sujui tällä kertaa ilman turhautumista ja pitkää odottelua - sain uusintakuvauksen heti kontrolliani seuraavalle päivälle, suunnitelma tuli viikossa ja kalvot olivat noudettavissa siitä n. 10
päivän kuluessa (hammaslääkärini on priority-asiakas invisalignille) eli vain kolme viikkoa meni
likaisia kalvoja suussa hölskytellen hukkaan. Tai "vain", miten sen nyt haluaa nähdä. Olin itse ihan tyytyväinen.
Mutta siihen en kyllä ollut varautunut, että tällä kertaa kalvoja ei tullut jäljellä oleviin 21:een lisää muutamaa ekstraa, kuten viimeksi, vaan mid-course correction kalvojen lukumääräksi oli merkitty 49. = O
Niin, siis yksi ENEMMÄN kuin hoitoa aloittaessani. Ja tässä on jo vuosi hoitoa takana.
No, hyväksyin suunnitelman silti, ja kalvot valmistettiin. Mitä muutakaan tässä voisi tehdä - tilaa tarvitaan enemmän, jotta kulmahampaasta saisi pitävämmän otteen ja se mahtuisi kääntymään, joten levennyskalvoja tarvitaan enemmän. Hammas kääntyy nihkeästi, joten kääntökalvoja tarvitaan paljon. Ja poskihampaisiin taakse tarvitaan "varmaankin" kuminauhoja hoidon lopuksi - voi %#}*, mutta sopii sekin, joo, en todellakaan halua jättää tätä avopurentaa lopuksi elämääni, ihan sama mikä
esteettinen lopputulos tai hoidon aikainen estetiikka sitten onkaan.
Siitä olin perin hämmästynyt, että sain suunnitelmassa toiseen etuhampaaseeni taas ensimmäisen 12 kalvon ajaksi kaksi otepintaa. En otepinnoista niinkään - ajattelin niillä hienokorjattavan vielä snadisti vinoon jäänyttä toista hammastani, joka olisi omasta puolestani saanut oikeastaan jäädä näinkin, vaan siitä, että ne olivatkin siinä mielstäni ainoassa ei-korjauksen tarpeessa olevassa etuhampaassani. Mitähän sille mahdetaan tehdä tai miksi? Kysyn ensi kontrollilla ennen kuin otepinnat liimataan.
En kuitenkaan ole tuohtunut, vaikka voisin ajatella olevani. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan olisi voinut tehdä kohdallani mitään paremmin. Minulla on kokemusta perinteisenkin oikomishoidon epäonnistumisesta, ja se voi pojat oli kyllä paljon rankempaa hoidon epämukavuuden, rumuuden ja teiniaikaisen ulkonäköahdistukseni vuoksi. Nyt olen edelleen luottavainen, ja uskon että hoitoni lopputulos tulee kaikesta huolimatta olemaan hyvä.
Se lämmittää erityisesti mieltä, että kun esitin konkreettisen huolenaiheeni Acceledentin hyytymisestä ennen tuon hurjan kalvomäärän valmistumista (laite on ohjelmoitu kestämään vain 1,5 vuotta), hammaslääkärini kertoi heti antavansa minulle uuden moottoriosan ilmaiseksi, jos näin käy. Wau. Olen siis kalliiksi tuleva, mutta tyytyväinen tapaus. Ja kun nyt vaihdan kalvoja n. 8 päivän välein, kalvojen 20-30 välillä voin kuulema vaihtaa nopeamminkin, olen ehkä jo vuoden kuluttua valmis tapaus. Kaksi vuotta oli henkilökohtainen deadlineni aloittaessani eli vielä melkein pysytään siinä. Jos halutaan olla optimisteja.
Mutta nyt uuden lukijan myötä inspiroiduin ja jatkan vihdoin saagaani. Ja jotta en säikäyttäisi oman hoitonsa alkuvaiheessa olevia: minun hoitoni ei ole tyyppitapaus, ja vähäisemmän (pelkästään kosmeettisen) korjauksen tarpeessa olevat varmastikin selviävät hoidostaan ihan sillä ensimmäisellä kalvosetillä ja alun perin ennustetulla hoidon kestolla.
Minun hoitoni piti tosiaan olla alunperin 48 kalvon mittainen. Acceledentillä hoitoa nopeuttaen se olisi parhaimmillaan voinut tarkoittaa noin vuoden hoitoa, mutta olin kyllä informoitu siitä, että todellisuudessa hoitoaika olisi vähintään 1,5 vuotta.
No, viime kontrollikäynnillä sitten sovittiin toisesta uusintakuvauksesta, niin kuin olin arvellutkin. Olin siinä vaiheessa ollut hoidossa yli vuoden, käyttänyt 18 kalvoa alkuperäisestä 48:sta kalvosta ja 18 kalvoa ensimmäistä 39:stä mid-correction setistäni ja suhtaduin jo varsin lungisti esitettyyn ajatukseen, että tämä uusikin kalvosetti olisi vain välivaihe ja vielä tarvittaisiin yksi uusintakuvaus 6 kk kuluttua. Puoliksi puhjenneen, hankalan mallisen ja hankalasti kiertyneen kulmahampaani liikkumista kalvoilla kun on ilmeisen vaikea ennustaa, ja kalvojen on vaikea siitä saada otetta. Noin kahdeksantoista kalvon verran siis kukin setti vaikutti pelittävän ja sitten tuli stoppi, kun kulmuri ei enää ollut siellä päinkään, missä kalvot ennustivat.
Kaikki sujui tällä kertaa ilman turhautumista ja pitkää odottelua - sain uusintakuvauksen heti kontrolliani seuraavalle päivälle, suunnitelma tuli viikossa ja kalvot olivat noudettavissa siitä n. 10
päivän kuluessa (hammaslääkärini on priority-asiakas invisalignille) eli vain kolme viikkoa meni
likaisia kalvoja suussa hölskytellen hukkaan. Tai "vain", miten sen nyt haluaa nähdä. Olin itse ihan tyytyväinen.
Mutta siihen en kyllä ollut varautunut, että tällä kertaa kalvoja ei tullut jäljellä oleviin 21:een lisää muutamaa ekstraa, kuten viimeksi, vaan mid-course correction kalvojen lukumääräksi oli merkitty 49. = O
Niin, siis yksi ENEMMÄN kuin hoitoa aloittaessani. Ja tässä on jo vuosi hoitoa takana.
No, hyväksyin suunnitelman silti, ja kalvot valmistettiin. Mitä muutakaan tässä voisi tehdä - tilaa tarvitaan enemmän, jotta kulmahampaasta saisi pitävämmän otteen ja se mahtuisi kääntymään, joten levennyskalvoja tarvitaan enemmän. Hammas kääntyy nihkeästi, joten kääntökalvoja tarvitaan paljon. Ja poskihampaisiin taakse tarvitaan "varmaankin" kuminauhoja hoidon lopuksi - voi %#}*, mutta sopii sekin, joo, en todellakaan halua jättää tätä avopurentaa lopuksi elämääni, ihan sama mikä
esteettinen lopputulos tai hoidon aikainen estetiikka sitten onkaan.
Siitä olin perin hämmästynyt, että sain suunnitelmassa toiseen etuhampaaseeni taas ensimmäisen 12 kalvon ajaksi kaksi otepintaa. En otepinnoista niinkään - ajattelin niillä hienokorjattavan vielä snadisti vinoon jäänyttä toista hammastani, joka olisi omasta puolestani saanut oikeastaan jäädä näinkin, vaan siitä, että ne olivatkin siinä mielstäni ainoassa ei-korjauksen tarpeessa olevassa etuhampaassani. Mitähän sille mahdetaan tehdä tai miksi? Kysyn ensi kontrollilla ennen kuin otepinnat liimataan.
En kuitenkaan ole tuohtunut, vaikka voisin ajatella olevani. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan olisi voinut tehdä kohdallani mitään paremmin. Minulla on kokemusta perinteisenkin oikomishoidon epäonnistumisesta, ja se voi pojat oli kyllä paljon rankempaa hoidon epämukavuuden, rumuuden ja teiniaikaisen ulkonäköahdistukseni vuoksi. Nyt olen edelleen luottavainen, ja uskon että hoitoni lopputulos tulee kaikesta huolimatta olemaan hyvä.
Se lämmittää erityisesti mieltä, että kun esitin konkreettisen huolenaiheeni Acceledentin hyytymisestä ennen tuon hurjan kalvomäärän valmistumista (laite on ohjelmoitu kestämään vain 1,5 vuotta), hammaslääkärini kertoi heti antavansa minulle uuden moottoriosan ilmaiseksi, jos näin käy. Wau. Olen siis kalliiksi tuleva, mutta tyytyväinen tapaus. Ja kun nyt vaihdan kalvoja n. 8 päivän välein, kalvojen 20-30 välillä voin kuulema vaihtaa nopeamminkin, olen ehkä jo vuoden kuluttua valmis tapaus. Kaksi vuotta oli henkilökohtainen deadlineni aloittaessani eli vielä melkein pysytään siinä. Jos halutaan olla optimisteja.
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Sivuvaikutuksia
Alan olla aika kyllästynyt näihin pieniin oikomishoidon sivuvaikutuksiin.
Hoidon alussa minulla oli epäesteettinen, mutta kuitenkin täysin hyvin toimiva purenta, jonka kanssa en hetkeäkään joutunut ajattelemaan syömistäni. Poskihampaat kohtasivat toisensa ja hoitivat hommansa. Nyt kun hampaiden siirron takia keskiviivani on missä sattuu eivätkä poskihampaat vasemmalla lainkaan kohtaa, meinasin tukehtua brunssilla rucolaan. Äärimmäisen noloa kiskoa kymmensenttistä kokonaista ruohoa pois kurkusta keskellä äitienpäiväseuruetta. Luulin pureskelleeni sen ihan tavallisesti, mutta kun poskihampaat eivät kohtaa, ehjäksihän se jäi. Täytyypä vähentää salaatin syömistä hetkeksi.
Toinen purnausasia, nyt kun vauhtiin pääsin, on erinomaisen hammaslääkärini kovin lyhyet ajat kontrolleissaan. Hänellä kun on aina niin kiire, ettei hän ei tunnu ehtivän kertaamaan hoitosuunnitelmaani ennen kuin saavun ovesta sisään. Joudun tämän tavallista monimutkaisemman tapaukseni takia yleensä sitten vähän tarkentamaan tai korjaamaan tyyliin, että edellisellä kerralla kyllä puhuit, että seuraavalla kerralla toimittaisiin näin, tai että täytyisiköhän minun kuitenkin varata aika jo tuohon vaiheeseen hoitoa, kun kalvoissani vaihtuu tuon otepinnan paikka (ts en voi laittaa seuraavaa kalvoa suuhuni lainkaan ellei vanhaa tiellä olevaa otepintaa ensin poisteta).
Mikä on ihan fine, tottakai minä olen ainoa, jota tämä hoitoni kiinnostaa niin paljon, että osaan suunnitelmani unissanikin ulkoa, ;) mutta jäin viimeksi vähän sellaiseen käsitykseen, että hän oli vähän ihmeissään näistä kuminauhoistani. Että ovatko ne ne vieläkin siellä ja ovatko sittenkään tarpeen, vai ovatko vain (turhaan?) aiheuttaneet tämän keskiviivasiirtymäni. Näitä kuminauhoja kun ei virallisesti tähän mid course correction -suunnitelmaani ole merkittykään.
Että ei h-vetti. Olenko näitä poskia hajoittavia ja mieltä masentavia rinkuloita pitänyt kohta puoli vuotta turhaan ja aiheuttanut vaan hampaistooni lisää korjattavaa.
No, jospa ymmärsin jotenkin väärin ja näilläkin oli joku tärkeä osa hoidossani. Toivottavasti (ymmärtääkseni) ensi kerralla kuminauhojen paikka kuitenkin vaihtuu, ellen sitten päädy jo seuraavaan mid course correction -kuvaukseeni. Oikeastaan en pistäisi pahakseni, jos siirtyisin jo tähän (viimeiseen?) uuteen kalvosettiini ja siihen ei turhia kuminauhoja eikä kuminauhaleikkauksia sisältyisi. Minulla kun on nyt mm. täysin käyttämättömät kiemuraleikkaukset kalvojen ulkosivuilla, joihin saisi kuminauhat, mutta joihin sellaisia ei tällä hetkellä tarvita. Niihin jää varsin ikävästi poski kiinni, jos suu pääsee yhtään kuivumaan, eikä hymyily houkuta sitäkään vähää mitä yleensä.
Hoidon alussa minulla oli epäesteettinen, mutta kuitenkin täysin hyvin toimiva purenta, jonka kanssa en hetkeäkään joutunut ajattelemaan syömistäni. Poskihampaat kohtasivat toisensa ja hoitivat hommansa. Nyt kun hampaiden siirron takia keskiviivani on missä sattuu eivätkä poskihampaat vasemmalla lainkaan kohtaa, meinasin tukehtua brunssilla rucolaan. Äärimmäisen noloa kiskoa kymmensenttistä kokonaista ruohoa pois kurkusta keskellä äitienpäiväseuruetta. Luulin pureskelleeni sen ihan tavallisesti, mutta kun poskihampaat eivät kohtaa, ehjäksihän se jäi. Täytyypä vähentää salaatin syömistä hetkeksi.
Toinen purnausasia, nyt kun vauhtiin pääsin, on erinomaisen hammaslääkärini kovin lyhyet ajat kontrolleissaan. Hänellä kun on aina niin kiire, ettei hän ei tunnu ehtivän kertaamaan hoitosuunnitelmaani ennen kuin saavun ovesta sisään. Joudun tämän tavallista monimutkaisemman tapaukseni takia yleensä sitten vähän tarkentamaan tai korjaamaan tyyliin, että edellisellä kerralla kyllä puhuit, että seuraavalla kerralla toimittaisiin näin, tai että täytyisiköhän minun kuitenkin varata aika jo tuohon vaiheeseen hoitoa, kun kalvoissani vaihtuu tuon otepinnan paikka (ts en voi laittaa seuraavaa kalvoa suuhuni lainkaan ellei vanhaa tiellä olevaa otepintaa ensin poisteta).
Mikä on ihan fine, tottakai minä olen ainoa, jota tämä hoitoni kiinnostaa niin paljon, että osaan suunnitelmani unissanikin ulkoa, ;) mutta jäin viimeksi vähän sellaiseen käsitykseen, että hän oli vähän ihmeissään näistä kuminauhoistani. Että ovatko ne ne vieläkin siellä ja ovatko sittenkään tarpeen, vai ovatko vain (turhaan?) aiheuttaneet tämän keskiviivasiirtymäni. Näitä kuminauhoja kun ei virallisesti tähän mid course correction -suunnitelmaani ole merkittykään.
Että ei h-vetti. Olenko näitä poskia hajoittavia ja mieltä masentavia rinkuloita pitänyt kohta puoli vuotta turhaan ja aiheuttanut vaan hampaistooni lisää korjattavaa.
No, jospa ymmärsin jotenkin väärin ja näilläkin oli joku tärkeä osa hoidossani. Toivottavasti (ymmärtääkseni) ensi kerralla kuminauhojen paikka kuitenkin vaihtuu, ellen sitten päädy jo seuraavaan mid course correction -kuvaukseeni. Oikeastaan en pistäisi pahakseni, jos siirtyisin jo tähän (viimeiseen?) uuteen kalvosettiini ja siihen ei turhia kuminauhoja eikä kuminauhaleikkauksia sisältyisi. Minulla kun on nyt mm. täysin käyttämättömät kiemuraleikkaukset kalvojen ulkosivuilla, joihin saisi kuminauhat, mutta joihin sellaisia ei tällä hetkellä tarvita. Niihin jää varsin ikävästi poski kiinni, jos suu pääsee yhtään kuivumaan, eikä hymyily houkuta sitäkään vähää mitä yleensä.
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Vuosipäivä lähenee
Miten teillä sujuu, kohtalotoverini?
Kuun lopussa voisin juhlia invisalign-vuosipäivääni jos haluaisin. Aloittaessani tämän hoidon hullun toiveikkaana ajattelin, että olisin ehkä jo vuodessa valmis, mutta eihän tämä nyt ihan niin mennyt. Jos selvästi alle kahdessa vuodessa olisin done (kaikki mahdolliset refinemet-kierrokset mukaanlukien), voisin olla tyytyväinen. Olisin silloin silti valmis nopeammin, kuin mitä perinteisillä raudoilla olisin ollut.
Aloitin taas työt. Kotona ollessani stressailin kovasti, mitähän muut töissä näistä kalvoistani ajattelisivat ja jopa kuvailin itsestäni muutamia kännykkävideoita nähdäkseni ja kuullakseni miltä muiden silmiin nyt eri tavoilla puhuessani ja hymyillessäni vaikutan... Joopa joo. Töissä on ollut niin hektistä ja oman työnkuvan uudelleenopettelu hoitovapaan jälkeen niin kuormittavaa, etten kyllä kalvoja ehdi edes ajatella ja tuskinpa muutkaan. Hyvä, kun muistan poistaa ne suusta ennen ruokailua. Se kyllä harmittaa, ettei kuumaa kahvia voi enää ryystää nämä kalvot suussa. Kahvikuppi oli ennen vakikaverini tietokoneen vieressä, nyt hörpin vain vettä. Luulevat varmaan minun olevan myös dieetillä, kun kieltäydyn myös kaikista herkuista, mikä ei myöskään ole entisten tapojeni mukaista. :)
Kuun lopussa voisin juhlia invisalign-vuosipäivääni jos haluaisin. Aloittaessani tämän hoidon hullun toiveikkaana ajattelin, että olisin ehkä jo vuodessa valmis, mutta eihän tämä nyt ihan niin mennyt. Jos selvästi alle kahdessa vuodessa olisin done (kaikki mahdolliset refinemet-kierrokset mukaanlukien), voisin olla tyytyväinen. Olisin silloin silti valmis nopeammin, kuin mitä perinteisillä raudoilla olisin ollut.
Aloitin taas työt. Kotona ollessani stressailin kovasti, mitähän muut töissä näistä kalvoistani ajattelisivat ja jopa kuvailin itsestäni muutamia kännykkävideoita nähdäkseni ja kuullakseni miltä muiden silmiin nyt eri tavoilla puhuessani ja hymyillessäni vaikutan... Joopa joo. Töissä on ollut niin hektistä ja oman työnkuvan uudelleenopettelu hoitovapaan jälkeen niin kuormittavaa, etten kyllä kalvoja ehdi edes ajatella ja tuskinpa muutkaan. Hyvä, kun muistan poistaa ne suusta ennen ruokailua. Se kyllä harmittaa, ettei kuumaa kahvia voi enää ryystää nämä kalvot suussa. Kahvikuppi oli ennen vakikaverini tietokoneen vieressä, nyt hörpin vain vettä. Luulevat varmaan minun olevan myös dieetillä, kun kieltäydyn myös kaikista herkuista, mikä ei myöskään ole entisten tapojeni mukaista. :)
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Slow going
Heippa taas! Päivitän lyhyesti, vaikkei mitään mullistavaa olekaan tapahtunut. Kävin taas kontrollissa ja tämä mid-course correction kalvoni 10 (tai 28:s kalvo, jos lasketaan mukaan myös ensimmäisen setin 18 kalvoa), todettiin ihan hyvin istuvaksi. Jatkan edelleen kalvojen vaihtoa 10 päivän välein Acceledentin kanssa, koska kulmahampaan kääntöliike on kesken. Edistys on hidasta, vain kuvia vertaamalla uskon, että jotain ylipäätään tapahtuu. Hankala yläkulmahampaani on yhä hiukan rotaatiosta jäljessä ja toisen uusintakuvauksen tarve häilyy ilmassa, mutta vielä sitä ei tarvita.
Hampaani olivat edelliskerrasta siirtyneet reippaasti, koskapa IPR tarvetta oli taas. Välit olivat tällä kertaa jopa niin tiukat, että"hiekkapaperi" jäi ikävän tuntuisesti kiinni muutaman kerran ja ikeneeni tuli pieni haava. Veri värjää muuten hampaat vinkeiksi kalvoihin valuessaan.
Yleisesti ottaen olen koti- ja ystäväpiireissä ollessani kalvoihini jo varsin hyvin tottunut (kuten tässä vaiheessa kai kuuluisi ollakin), enkä koe niiden asettamaa ruokailurumbaakaan enää kovin hankalaksi. Useimmiten puhun ja nauran varsin vapautuneesti ja normaalisti kalvojen olemassaoloa ajattelematta. Mutta nyt, ehkä lähestyvän töihinpaluun myötä, on alkanut tulla myös näitä kiusallisen olon päiviä, jolloin koen yhtäkkiä kalvot kauhean näkyviksi ja rumiksi, ja huomaan etenkin vieraampien ihmisten kanssa puhuessani vältteleväni asennoillani ja puhetekniikallani kalvojen käytön paljastamista. En myöskään halua hymyillä suuresti varsinkaan hyvässä valaistuksessa, ja valoahan kevätpäivinä riittää.
Osa tästä uudelleen alkaneesta ujoudesta voi johtua siitäkin, että alkuaikoina kalvot tekivät hampaistani tavallaan kauniimmat, eli levensivät hymyäni ja "pullistivat" sisään kallistuneita etuhampaitani. Nyt etuhampaani ovat mielestäni ihan kivat ilman kalvoja, kun taas kalvojen kanssa hampaat näyttävät jo turhankin "paksuilta", eivätkä enää minulta. Ja tämä oma identiteetin muutos lienee se toinen avainsana - hampaat näyttävät kullä koko ajan paremmilta kuvissa, mutta en ole ihan varma, näyttääkö peilikuvani kokonaisuudessaan. Jotenkin kasvojen muut virheet korostuvat nyt eri tavalla, kun hampaat eivät vie huomiota samalla tavalla. Tai ehkä ilmeeni ovat erilaisia erilaisilla hampailla. Joka tapauksessa, kaikki muutos vaatii näemmä oman totuttelunsa, vaikka muutos olisi hyvääkin.
Hampaani olivat edelliskerrasta siirtyneet reippaasti, koskapa IPR tarvetta oli taas. Välit olivat tällä kertaa jopa niin tiukat, että"hiekkapaperi" jäi ikävän tuntuisesti kiinni muutaman kerran ja ikeneeni tuli pieni haava. Veri värjää muuten hampaat vinkeiksi kalvoihin valuessaan.
Yleisesti ottaen olen koti- ja ystäväpiireissä ollessani kalvoihini jo varsin hyvin tottunut (kuten tässä vaiheessa kai kuuluisi ollakin), enkä koe niiden asettamaa ruokailurumbaakaan enää kovin hankalaksi. Useimmiten puhun ja nauran varsin vapautuneesti ja normaalisti kalvojen olemassaoloa ajattelematta. Mutta nyt, ehkä lähestyvän töihinpaluun myötä, on alkanut tulla myös näitä kiusallisen olon päiviä, jolloin koen yhtäkkiä kalvot kauhean näkyviksi ja rumiksi, ja huomaan etenkin vieraampien ihmisten kanssa puhuessani vältteleväni asennoillani ja puhetekniikallani kalvojen käytön paljastamista. En myöskään halua hymyillä suuresti varsinkaan hyvässä valaistuksessa, ja valoahan kevätpäivinä riittää.
Osa tästä uudelleen alkaneesta ujoudesta voi johtua siitäkin, että alkuaikoina kalvot tekivät hampaistani tavallaan kauniimmat, eli levensivät hymyäni ja "pullistivat" sisään kallistuneita etuhampaitani. Nyt etuhampaani ovat mielestäni ihan kivat ilman kalvoja, kun taas kalvojen kanssa hampaat näyttävät jo turhankin "paksuilta", eivätkä enää minulta. Ja tämä oma identiteetin muutos lienee se toinen avainsana - hampaat näyttävät kullä koko ajan paremmilta kuvissa, mutta en ole ihan varma, näyttääkö peilikuvani kokonaisuudessaan. Jotenkin kasvojen muut virheet korostuvat nyt eri tavalla, kun hampaat eivät vie huomiota samalla tavalla. Tai ehkä ilmeeni ovat erilaisia erilaisilla hampailla. Joka tapauksessa, kaikki muutos vaatii näemmä oman totuttelunsa, vaikka muutos olisi hyvääkin.
tiistai 10. helmikuuta 2015
IPR
Autsista. Onpa kiva, kun taas sattuu. :) Edistystä tapahtuu ja olen mukana pelissä jälleen. Pureskelen chewieita, vertailen eri kulmista peräkkäsillä viikoilla otettuja kuvia hampaistani.
Minäkin olen ollut hoitooni varsin leipääntynyt ja laiskistunut viime aikoina. Chewieita olen muistanut käyttää ehkä päivän-pari uusien kalvojen kanssa ja sitten ne ovat unohtuneet. Kalvojen käyttötunnitkin ovat lepsuneet ja olen syönyt usein neljäkin kertaa päivässä (jolloin 22 h käyttötavoitteeni ei tosiaankaan täyty). Hammaslankaimiakaan en ole jaksanut aina lounaan jälkeen käyttää, kun en ole saanut ostettua käsilaukkuuni uutta pussillista tyhjentyneen tilalle. Whatever.
Miksi? Tämä hoito on kestänyt jo varsin kauan ja junnannut viime ajat paikallaan. Vertailukuvissa ei ole näkynyt oikein mitään muutosta hampaiden asennossa, kalvojen vaihdot ovat olleet vähän liiankin helppoja ja kivuttomia. Kalvosta hieman jäljessä olevat hampaat ovat pysyneet hieman jäljessä. Olen miettynyt, mahtaako tämäkään kalvosetti pystyä kääntämään hankalaa kulmahammastani.
Joillakin tätä hoitoa läpikäyvillä on alussa simppeli tavoite esim. korjata parin häiritsevän hampaansa asento ja kun se saavutetaan, he ovat tyytyväisiä. Osa taas muuttuu hoidon edetessä hammasperfektionisteiksi, ja sen täydellisen lopputuloksen saadakseen he ovat valmiita käymään alkuperäisen hoidon loputtua läpi vielä jopa täydet kolme kierrosta refinement-kalvoja ja muitakin hoitoja olematta ehkä siltikään koskaan täysin tyytyväisiä hymyynsä (esim loistavan Another invisalign blogin kirjoittaja). Jotkut taas ovat valmiit tinkimään alkuperäisistä tavoitteistaan ja tyytymään vähän heikompaankin lopputulokseen, kunhan vaan pääsevät mahdollisimman pian eroon kalvoistaan. Olen välillä miettinyt, että taidan olla siirtymässä luokasta yksi luokkaan kolme. Nyt olen taas toiveikkaampi.
Kävin eilen kontrollissa ja kysyin mid-course correction paperisuunnitelmassani olevasta IPR:stä - sitä oli merkattu tehtäväksi muutamaan hampaaseen jo ennen kalvoa 1 ja nyt olin jo kalvossa 6. Kävi ilmi, että suunnitelma ei ole orjallinen ohjenuora, lääkäri tsekkaa ja hioo "hiekkapaperilla" aina kun tarvetta ilmenee sen verran kun tarvitaan. Nyt sitä sitten oli, ei hankalassa kulmahampaassani juurikaan, mutta muut välit olivatkin tosi ahtaita. Hionnan seurauksena jo 12 päivää käyttämäni kalvo nro 6 on nyt puristanut kuin ihkauusi tiukemman vaihdon kalvo oikeita etuhampaitani ja ne ovat kahdessa päivässä näkyvästi siirtyneet! Ehkä vähän liiankin nopeasti, mietin - eivät ole varmaan viime kalvojen aikana mahtuneet liikkumaan ja nyt ottavat kalvoja kiinni. Sain myös suunnitelman mukaisesti uuden otepinnan kulmahampaaseeni ja siinäkin tuntuu lupaavasti painetta. Taidan siis jatkaa tämän kalvon pitoa vielä jonkun päivän, että hampaat asettuvat paikoilleen.
Aah - ja nyt muistin myös kysyä mitä tarkoittaa ohjeistettu "melko runsaasti" chewie-pureskelua: noin 10 min iltaisin ts. ennen pitkää yhtäjaksoista kalvojen pitoa.
Minäkin olen ollut hoitooni varsin leipääntynyt ja laiskistunut viime aikoina. Chewieita olen muistanut käyttää ehkä päivän-pari uusien kalvojen kanssa ja sitten ne ovat unohtuneet. Kalvojen käyttötunnitkin ovat lepsuneet ja olen syönyt usein neljäkin kertaa päivässä (jolloin 22 h käyttötavoitteeni ei tosiaankaan täyty). Hammaslankaimiakaan en ole jaksanut aina lounaan jälkeen käyttää, kun en ole saanut ostettua käsilaukkuuni uutta pussillista tyhjentyneen tilalle. Whatever.
Miksi? Tämä hoito on kestänyt jo varsin kauan ja junnannut viime ajat paikallaan. Vertailukuvissa ei ole näkynyt oikein mitään muutosta hampaiden asennossa, kalvojen vaihdot ovat olleet vähän liiankin helppoja ja kivuttomia. Kalvosta hieman jäljessä olevat hampaat ovat pysyneet hieman jäljessä. Olen miettynyt, mahtaako tämäkään kalvosetti pystyä kääntämään hankalaa kulmahammastani.
Joillakin tätä hoitoa läpikäyvillä on alussa simppeli tavoite esim. korjata parin häiritsevän hampaansa asento ja kun se saavutetaan, he ovat tyytyväisiä. Osa taas muuttuu hoidon edetessä hammasperfektionisteiksi, ja sen täydellisen lopputuloksen saadakseen he ovat valmiita käymään alkuperäisen hoidon loputtua läpi vielä jopa täydet kolme kierrosta refinement-kalvoja ja muitakin hoitoja olematta ehkä siltikään koskaan täysin tyytyväisiä hymyynsä (esim loistavan Another invisalign blogin kirjoittaja). Jotkut taas ovat valmiit tinkimään alkuperäisistä tavoitteistaan ja tyytymään vähän heikompaankin lopputulokseen, kunhan vaan pääsevät mahdollisimman pian eroon kalvoistaan. Olen välillä miettinyt, että taidan olla siirtymässä luokasta yksi luokkaan kolme. Nyt olen taas toiveikkaampi.
Kävin eilen kontrollissa ja kysyin mid-course correction paperisuunnitelmassani olevasta IPR:stä - sitä oli merkattu tehtäväksi muutamaan hampaaseen jo ennen kalvoa 1 ja nyt olin jo kalvossa 6. Kävi ilmi, että suunnitelma ei ole orjallinen ohjenuora, lääkäri tsekkaa ja hioo "hiekkapaperilla" aina kun tarvetta ilmenee sen verran kun tarvitaan. Nyt sitä sitten oli, ei hankalassa kulmahampaassani juurikaan, mutta muut välit olivatkin tosi ahtaita. Hionnan seurauksena jo 12 päivää käyttämäni kalvo nro 6 on nyt puristanut kuin ihkauusi tiukemman vaihdon kalvo oikeita etuhampaitani ja ne ovat kahdessa päivässä näkyvästi siirtyneet! Ehkä vähän liiankin nopeasti, mietin - eivät ole varmaan viime kalvojen aikana mahtuneet liikkumaan ja nyt ottavat kalvoja kiinni. Sain myös suunnitelman mukaisesti uuden otepinnan kulmahampaaseeni ja siinäkin tuntuu lupaavasti painetta. Taidan siis jatkaa tämän kalvon pitoa vielä jonkun päivän, että hampaat asettuvat paikoilleen.
Aah - ja nyt muistin myös kysyä mitä tarkoittaa ohjeistettu "melko runsaasti" chewie-pureskelua: noin 10 min iltaisin ts. ennen pitkää yhtäjaksoista kalvojen pitoa.
torstai 29. tammikuuta 2015
Tyhmästä päästä kärsii..?
Voi ei.
Minun oli tarkoitus vielä tässä vaiheessa vaihtaa 10 vrk välein kalvoja, jotta kulmahampaan kiertoliike varmasti toteutuisi. Nyt tajusin eilen vaihtaneeni 6 >7 kalvoon vanhasta muistista jo viikon, enkä kymmenen päivän kohdalla. Kalvo tuntui jo niin löysältä ja uusi napsahti kivutta paikalleen, että tuntui jo ihan vaihtopäivältä.
En nyt vuorokauden käytön jälkeen aio palata enää edelliseen kalvoon. Se tuntuisi hölmöltä, kun hampaat ovat jo selvästi liikkuneet uuteen asemaansa. Pidän tätä nykyistä kalvoa vaikka sitten vähän pidenpään, seuraavaan kontrolliini asti. Toivon vaan, ettei tästä seuraa nyt ongelmia - ratkaiseva hampaan jälkeenjääminen tapahtui viime kalvoillakin kun vaihtoväli lyhennettiin hyvältä vaikuttaneessa tilanteessa kymmenestä päivästä viikkoon.
Olen yrittänyt kuvistani nähdä jotain kehitystä hankalassa kulmahampaassani - ehkä sitä onkin tapahtunut, mutta paljon vähäisemmässä määrin kuin muissa hampaissani. Jokainen uusi kalvo kuitenkin tuo siihen pientä paineen tunnetta, joten jospa siinä jotain juuren kääntymistä tms olisi meneillään. Haluaisin vain nähdä jo selkeän liikkeen itse hammaskruunussakin.
Ihan asian vierestä - olen keksinyt uuden hätäsäilytyspaikan kalvoille, kun lähden ilman laukkua matkaan ja tukee yllättävä ruokailutilanne (kuten spontaani elokuvasaliin pistäytyminen popcornien kera) - xylitolpurkkapussini. :) Se on minulla aina taskussa, enkä tarjoa niitä enää muille. Eikä tuohon paikkaan liit vaaraa vahingossa roskiin heittämisestä, kuten nenäliinoihin säilömisessä, ja riisuminen/pukeminen käy kätevästi "purkkaa kavellessa".
Minun oli tarkoitus vielä tässä vaiheessa vaihtaa 10 vrk välein kalvoja, jotta kulmahampaan kiertoliike varmasti toteutuisi. Nyt tajusin eilen vaihtaneeni 6 >7 kalvoon vanhasta muistista jo viikon, enkä kymmenen päivän kohdalla. Kalvo tuntui jo niin löysältä ja uusi napsahti kivutta paikalleen, että tuntui jo ihan vaihtopäivältä.
En nyt vuorokauden käytön jälkeen aio palata enää edelliseen kalvoon. Se tuntuisi hölmöltä, kun hampaat ovat jo selvästi liikkuneet uuteen asemaansa. Pidän tätä nykyistä kalvoa vaikka sitten vähän pidenpään, seuraavaan kontrolliini asti. Toivon vaan, ettei tästä seuraa nyt ongelmia - ratkaiseva hampaan jälkeenjääminen tapahtui viime kalvoillakin kun vaihtoväli lyhennettiin hyvältä vaikuttaneessa tilanteessa kymmenestä päivästä viikkoon.
Olen yrittänyt kuvistani nähdä jotain kehitystä hankalassa kulmahampaassani - ehkä sitä onkin tapahtunut, mutta paljon vähäisemmässä määrin kuin muissa hampaissani. Jokainen uusi kalvo kuitenkin tuo siihen pientä paineen tunnetta, joten jospa siinä jotain juuren kääntymistä tms olisi meneillään. Haluaisin vain nähdä jo selkeän liikkeen itse hammaskruunussakin.
Ihan asian vierestä - olen keksinyt uuden hätäsäilytyspaikan kalvoille, kun lähden ilman laukkua matkaan ja tukee yllättävä ruokailutilanne (kuten spontaani elokuvasaliin pistäytyminen popcornien kera) - xylitolpurkkapussini. :) Se on minulla aina taskussa, enkä tarjoa niitä enää muille. Eikä tuohon paikkaan liit vaaraa vahingossa roskiin heittämisestä, kuten nenäliinoihin säilömisessä, ja riisuminen/pukeminen käy kätevästi "purkkaa kavellessa".
maanantai 19. tammikuuta 2015
Purenta
Huh, norovirus ei tullutkaan, vaikka olo oli tosi öklö päivän verran. En siis osaa vieläkään kertoa, miten kalvojen kanssa oksennellaan. Onneksi.
Toiseen aiheeseen: näin hoidon ollessa kesken ja ristipurennassa olevia hampaitani siirrellessä purentani on (luonnollisesti?) varsin kaukana normaalista. Ilmeisesti on tarkoitus, että vasemmalla en tässä vaiheessa pure poskihampaita lainkaan yhteen, koska en pystykään, vaan koko yläleukani on vähän kuin kallellaan ja purenta onnistuu normaalisti vain oikealla. Myös ylä-ala keskiviivani on poissa paikoiltaan, kuten näkyy Realself-sivuston Canines-profiiliini tuoreimmasta etukuvasta.
Clincheck-suunnitelmani mukaan lopputuloksessa leuakani ovat onneksi normaalisti paikoillaan, kuten keskiviivakin. Oletan, että jonkinlaisia kuminauhoja tarvitaan tuon ihmeen saavuttamiseksi. Olen hyvin vakuuttunut hammaslääkärini taidoista, mutta aina joskus väliaikaistulosta katsoessa hirvittää: mitä jos lopussa hampaat suoristuvat, mutta minulle jäisikin tällainen avopurenta, tai keskiviivapoikkeama? Siitä eivät leukanivelet tykkäisi. No, toivottavasti tätä skenaariota ei tarvitse tosissaan pelätä.
Toiseen aiheeseen: näin hoidon ollessa kesken ja ristipurennassa olevia hampaitani siirrellessä purentani on (luonnollisesti?) varsin kaukana normaalista. Ilmeisesti on tarkoitus, että vasemmalla en tässä vaiheessa pure poskihampaita lainkaan yhteen, koska en pystykään, vaan koko yläleukani on vähän kuin kallellaan ja purenta onnistuu normaalisti vain oikealla. Myös ylä-ala keskiviivani on poissa paikoiltaan, kuten näkyy Realself-sivuston Canines-profiiliini tuoreimmasta etukuvasta.
Clincheck-suunnitelmani mukaan lopputuloksessa leuakani ovat onneksi normaalisti paikoillaan, kuten keskiviivakin. Oletan, että jonkinlaisia kuminauhoja tarvitaan tuon ihmeen saavuttamiseksi. Olen hyvin vakuuttunut hammaslääkärini taidoista, mutta aina joskus väliaikaistulosta katsoessa hirvittää: mitä jos lopussa hampaat suoristuvat, mutta minulle jäisikin tällainen avopurenta, tai keskiviivapoikkeama? Siitä eivät leukanivelet tykkäisi. No, toivottavasti tätä skenaariota ei tarvitse tosissaan pelätä.
torstai 15. tammikuuta 2015
Sairastupa
Hei pitkästä aikaa! Vuorotellen ahkerasti sairastaneet perheenjäseneni ovat harmillisesti estäneet bloggailuni. Mistä pidemmittä johdannoitta kysymykseeni: löytyykö hyviä vinkkejä miten näiden kalvojen kanssa sairastetaan?
Influenssan tai muun ylähengitysinfektion jälkeen en ole osannut tehdä kalvoille sen enempää kuin normaalistikaan: liotan ne Retainer britessa kerran vuorokaudessa ja harjaan muut kerrat vedellä ja hammasharjalla ja toivon sen riittävän. Nämä kalvot saa kuitenkin 10 vuorokauden välein vaihtaa uusiin. Mutta entä kun/jos samaa kalvoa tai ylläpitokalvoa joutuu pitämään kuukausia? Jääkö siihen muhimaan virus jos toinenkin? Tai, pahin skenaarioni, jos saa talviajan ratoksi noroviruksen? Tätä erityisesti pohdin kaikialle oksentelevaa 1-veetäni hoitaessani. Yritänkö sitten itse sairastuessani napata kalvot aina pikapikaa pois ennen omaa yrjöämistäni vai miten..? Muistaakseni siinä hommassa tulee aika kiire, eikä taida aina onnistua ennakointi, jos olo on paha ihan jatkuvasti. Mutta oksuntuoksuisten kalvojen käyttö ei sekään tod. houkuttele. Hyviä ideoita otetaan vastaan?
Ajattelin itse, että jos tällainen skenaario tulisi vastaan, kalvoja tulisi sitten varmaan käytettyä tuona vuorokautena vain ylläpitoon niinä turvallisina hyvän olon hetkinä, kun suu on puhdas. Tai/ja jos kalvon vaihto on lähellä, vaihtaisin uuteen kalvoon taudin loputtua, etten sairastuttaisi itseäni kalvoista uudelleen. Jos taas tuntisin taudin olevan tulossa, pitäisin vanhaa kalvoa ekstrapäivän, jotta ym. vaihto tervehdyttyä olisi mahdollinen.
Hoitoni edistyy taas mielestäni ihan kivasti, uudet kalvot tuntuvat istuvammilta ja huomaamattomimmilta, vaikken kyllä yhtään tykkääkään ylähampaiden kiiltävistä power ridge-reunoista. Itsepähän niitä ehdotin. Huonona uutisena hankalin kulmahampaani on taas hitusen kalvoista jäljessä, mutta otepinta napsahtaa kuitenkin koloonsa kivasti ja hammas on kuvavertailun perusteella selvästi kuitenkin tällä kertaa liikkunut.
Kontrolleja on nyt tiheämmin, kun hammaslääkärini ei tuntunut itsekään osaavan päättää, jatketaanko ensi kerran jälkeen kuminauhavetoa ja minkä suuntaisia, vai poistetaanko vedot kokonaan (jippii!) ja koitetaan ehjillä kalvoilla jonkin aikaa. Hän mainitsi sivulauseessa, että tarvitaan varmaan vielä 1-2 uusintakuvausta... MITÄ? Toivonpa todella, ettei tarvita ja tämän toiveeni ääneen ilmaisinkin. Siis todellakin toivon, että hoitoa nyt saataisiin ilman keskeytyksiä näillä kalvoilla reilusti eteenpäin.
Jälkikäteen asiaa analysoituani kaduin vähän möläytystäni - kuitenkin mieluummin toivon, että jos hoito menee vikateille eli hammas ei liiku käytetyillä metodeilla, saan uusintakuvauksen ja uudet kalvot kuin toimimattomat kalvot turhaan vuoden ajaksi.
Hankalan hampaan vuoksi vaihdan kalvoja toistaiseksi 10 vrk välein, nyt menossa yläkalvo (18)+4.
Influenssan tai muun ylähengitysinfektion jälkeen en ole osannut tehdä kalvoille sen enempää kuin normaalistikaan: liotan ne Retainer britessa kerran vuorokaudessa ja harjaan muut kerrat vedellä ja hammasharjalla ja toivon sen riittävän. Nämä kalvot saa kuitenkin 10 vuorokauden välein vaihtaa uusiin. Mutta entä kun/jos samaa kalvoa tai ylläpitokalvoa joutuu pitämään kuukausia? Jääkö siihen muhimaan virus jos toinenkin? Tai, pahin skenaarioni, jos saa talviajan ratoksi noroviruksen? Tätä erityisesti pohdin kaikialle oksentelevaa 1-veetäni hoitaessani. Yritänkö sitten itse sairastuessani napata kalvot aina pikapikaa pois ennen omaa yrjöämistäni vai miten..? Muistaakseni siinä hommassa tulee aika kiire, eikä taida aina onnistua ennakointi, jos olo on paha ihan jatkuvasti. Mutta oksuntuoksuisten kalvojen käyttö ei sekään tod. houkuttele. Hyviä ideoita otetaan vastaan?
Ajattelin itse, että jos tällainen skenaario tulisi vastaan, kalvoja tulisi sitten varmaan käytettyä tuona vuorokautena vain ylläpitoon niinä turvallisina hyvän olon hetkinä, kun suu on puhdas. Tai/ja jos kalvon vaihto on lähellä, vaihtaisin uuteen kalvoon taudin loputtua, etten sairastuttaisi itseäni kalvoista uudelleen. Jos taas tuntisin taudin olevan tulossa, pitäisin vanhaa kalvoa ekstrapäivän, jotta ym. vaihto tervehdyttyä olisi mahdollinen.
Hoitoni edistyy taas mielestäni ihan kivasti, uudet kalvot tuntuvat istuvammilta ja huomaamattomimmilta, vaikken kyllä yhtään tykkääkään ylähampaiden kiiltävistä power ridge-reunoista. Itsepähän niitä ehdotin. Huonona uutisena hankalin kulmahampaani on taas hitusen kalvoista jäljessä, mutta otepinta napsahtaa kuitenkin koloonsa kivasti ja hammas on kuvavertailun perusteella selvästi kuitenkin tällä kertaa liikkunut.
Kontrolleja on nyt tiheämmin, kun hammaslääkärini ei tuntunut itsekään osaavan päättää, jatketaanko ensi kerran jälkeen kuminauhavetoa ja minkä suuntaisia, vai poistetaanko vedot kokonaan (jippii!) ja koitetaan ehjillä kalvoilla jonkin aikaa. Hän mainitsi sivulauseessa, että tarvitaan varmaan vielä 1-2 uusintakuvausta... MITÄ? Toivonpa todella, ettei tarvita ja tämän toiveeni ääneen ilmaisinkin. Siis todellakin toivon, että hoitoa nyt saataisiin ilman keskeytyksiä näillä kalvoilla reilusti eteenpäin.
Jälkikäteen asiaa analysoituani kaduin vähän möläytystäni - kuitenkin mieluummin toivon, että jos hoito menee vikateille eli hammas ei liiku käytetyillä metodeilla, saan uusintakuvauksen ja uudet kalvot kuin toimimattomat kalvot turhaan vuoden ajaksi.
Hankalan hampaan vuoksi vaihdan kalvoja toistaiseksi 10 vrk välein, nyt menossa yläkalvo (18)+4.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)