Tai minun tapauksessani uusia kalvoja odotellessa. Minun jouluni tulee silloin, kun saan uudet, hoitoani edistävät kalvot suuhuni joulukuun toisella viikolla. Odotan tuota omaa jouluani varmasti yhtä malttamattomasti kuin 3-v omaansa.
Siihen on vielä k a k s i v i i k k o a. P i t k ä ä viikkoa. Nämä, yhä likaisemmat ja löysemmät samat kalvot suussa. Enpä olisi uskonut, mutta on ikävä myös otepintojani. Niiden kanssa kalvot eivät pyörineet näin pahasti suussa.
Suunnitelman takaisin tuleminen kesti tällä kertaa yli tuplasti niin pitkään kuin alkuperäisellä suunnittelukerralla. Ja kuten pelkäsinkin, jäljellä olevien kalvojen määrä lisääntyi, mutta ei niin paljon kuin pahimmassa pelossani. Jäin kalvoon 18 ylhäällä, eli 30 olisi ollut jäljellä oleva kalvojen lukumäärä alkuperäisessä suunnitelmassa, kun nyt uudessa kalvoja on jäljellä 39. Valtaosa kalvoista "kuluu" tuon hankalimman, 90 astetta kiertyneen ristipurennassa olevan, hoidosta jälkeen jääneen yläkulmahampaan siirtelyyn.
Toivottavasti tällä kertaa onnistuu. Otepintoja on nyt uudessa suunnitelmassa vähemmän ja minusta mukavammissa ja fiksummissa paikoissa, kuten kulmahampaan molemmin puolin. Tällä kertaa keskimmäiset yläetuhampaat ovat otepinnattomat (jes!) ja alahampaissa ei otepintoja ole kuin muutamia - niissä ei näyttäisi tapahtuvan hoidon aikana juuri mitään muuta, kuin pieni kulmahampaan väistöliike.
Olisin kyllä nyt valmis melkein millaiseen otepinta-kuminauhasysteemiin tahansa, kunhan homma hoituisi.
Ai niin, toivoin ettei etuhampaiden väliin jätettäisi mustia kolmioita eli näitä inhottavan näköisiä ja tuntuisia aukkoja hampaiden väliin ienrajassa, ja clincheck-ohjelman mukaan näyttäisi, että viimeisissä kalvoissa hammasrivejäni tiivistetään näiden sulkemiseksi. Lienee hyvä asia, vaikka hammaskaaret eivät nyt jääkään ihan yhtä laajoiksi kuin ensimmäisessä suunnitelmassa.
Kun ehdin, laitan clincheck-videoninkuvakaappauksia ja päivityksen myös realself-sivustolleni.
torstai 27. marraskuuta 2014
maanantai 17. marraskuuta 2014
Tahmahampaat
Nyt olen uuden suunnitelman ja uusien kalvojen odotteluvaiheessa. Puuduttavaa. Tällä kertaa olen odotellut jo yli viikon videosuunnitelmani saapumista ja huolestuttaa vähän, mikä siinä nyt kestää. Ehtivätkö kalvot valmistua varattuun sovitusaikaani mennessä? Laitoinko tällä kertaa mukaan liikaa omia toiveitani? (ei tehdasvalmisteisia precicion cutseja, ei "turhaan" eli passiivisena hoidon loppuun asti mukana olevia otepintoja yläetuhampaisiin).
En odota suunnitelmani valmistumista silein hampain, niin kuin oletin, vaan tahmahampain. Miksikö? Suuhygienistin aika ei riittänyt otepintojen ja liimojen kunnolliseen poistoon. Aikaa oli varattu 75 min, mutta kun otepintoja oli lähes joka hampaassa, vieläpä molemmin puolin, ja kun tieto iTero- kuvauksesta ei ollut välittynyt hoitajlle asti, ja koneet ja ohjelmat piti vielä saada erikseen käyntiin, yliajallehan se nytkin meni. Kuvaus näytti onnistuvan hyvin, mikä tietysti on pääasia, mutta iterossakin näkyivät jäljelle jääneet otepintojeni haamut nysinä lähes joka hampaassa.
Olo on, kuin olisi syönyt paljon tahmeaa karkkia ja pessyt huonosti hampaat. Tosi inhaa. Jos alas ei tule enää jatkohoidossano otepintoja, pyydän kyllä ainakin alahampaat siistimmiksi ensi käynnilläni. Ylähampaat ehkä saavat olla tahmeat, kun niihin varmaan tulee uudet liimakerrokset ja otepinnat kuitenkin, eikä varmaan liimojen tarkka poishiominen ole 100% kiilleturvallista puuhaa(?), joten ehkä parempi antaa tehdä se vain kerran.
Tämän tarinan opetus: varmista, että hammaslääkärisi ilmoittaa suuhygienistille mitä kaikkea on tarkoitus sinulle varatulla ajalla tehdä. Se, että sinä ilmotat sen itse ajanvaraukseen, ei aina riitä..
En odota suunnitelmani valmistumista silein hampain, niin kuin oletin, vaan tahmahampain. Miksikö? Suuhygienistin aika ei riittänyt otepintojen ja liimojen kunnolliseen poistoon. Aikaa oli varattu 75 min, mutta kun otepintoja oli lähes joka hampaassa, vieläpä molemmin puolin, ja kun tieto iTero- kuvauksesta ei ollut välittynyt hoitajlle asti, ja koneet ja ohjelmat piti vielä saada erikseen käyntiin, yliajallehan se nytkin meni. Kuvaus näytti onnistuvan hyvin, mikä tietysti on pääasia, mutta iterossakin näkyivät jäljelle jääneet otepintojeni haamut nysinä lähes joka hampaassa.
Olo on, kuin olisi syönyt paljon tahmeaa karkkia ja pessyt huonosti hampaat. Tosi inhaa. Jos alas ei tule enää jatkohoidossano otepintoja, pyydän kyllä ainakin alahampaat siistimmiksi ensi käynnilläni. Ylähampaat ehkä saavat olla tahmeat, kun niihin varmaan tulee uudet liimakerrokset ja otepinnat kuitenkin, eikä varmaan liimojen tarkka poishiominen ole 100% kiilleturvallista puuhaa(?), joten ehkä parempi antaa tehdä se vain kerran.
Tämän tarinan opetus: varmista, että hammaslääkärisi ilmoittaa suuhygienistille mitä kaikkea on tarkoitus sinulle varatulla ajalla tehdä. Se, että sinä ilmotat sen itse ajanvaraukseen, ei aina riitä..
lauantai 1. marraskuuta 2014
Huokaus - uusintakuvaus
Vielä kalvossa 16 oli kaikki niin hienosti. Tai näin luulin. Kun parin viikon iloisen viikottaisen kalvojen vaihdon jälkeen tsekkasin tarkemmin peilistä kiinni napsauttamaani yläkalvoa nro 18, tajusin, että vasemman yläkulmahampaan otepinta ja otepinnan kolo eivät kohtaa. Tällöinhän kulmahampaani a) ei ole kääntynyt kalvojen mukana b) ei näillä kalvoilla käänny enää astettakaan c) kalvo otepinnan välityksellä painaa hammasta itse asiassa väärään suuntaan, takaisin kielen puolelle ristipurentaan. Not good. Palautin kalvon 17 suuhuni, ja itse asiassa jo siinä otepinta ja kolo ovat jo vähän eri kohdassa. Kokeilin kalvoa 19, siinä otepinta ja kolo ovat vielä kauempana toisistaan. Palasin kalvoon 17 ja jauhoin yhden chewien tuusannuuskaksi. Ei muutosta.
Mitä tehdä? Uusintakuvaus asap, jääminen kalvoon 17 oli spostivastaus hammaslääkäriltä, kun ylläkuvattu kalvonvaihtokikkailu oli suoritettu. Ajan odotteluun menisi 2 viikkoa, suunnitteluun ja uusien kalvojen odotteluun 4 viikkoa.
6 viikkoa. 6 viikkoa tätä ilman mitään edistystä.
No, oli alusta asti tiedossa, että ainakin yksi uusintakuvaus hoitoni aikana tulisi. Olisi ollut vaan kiva päästä edes kalvojen puoleen väliin asti ennen sitä. Näin ensin ajattelin ja lievästi sanottuna harmittelin pitkää etenemistaukoa TAAS.
Mutta kun olin ehtinyt ajatella asiaa hetken.. Sama tauko olisi ollut uusintakuvauksen yhteydessä jossain vaiheessa hoitoani kuitenkin edessä ja positiivisinä asioina a) nyt saisin paremmin istuvat ja toimivat kalvot, joissa ei olisi tarpeettomia leikkausia b) loppuhoito etenisi ehkä nopeammin, kuin sitkutellessa huonosti istuvilla kalvoilla? ja c) ehtisin sentään saada alahampaani kalvoa vaille valmiiksi ennen uusintakuvausta, joten varmaankin pääsen lopullisesti eroon alahampaiden otepinnoista uusintakuvauksen yhteydessä tehtävän otepintojen poiston myötä.
Kaikki "rakkaita" kuminauhanuppeja lukuunottamatta tosiaan poistetaan uusintakuvauksen yhteydessä, joten jännittävää olla kuukausi sileillä hampailla taas. Vähemmän innostavaa on käyttää samaa kalvoa yli kaksi kuukautta putkeen... Yöks.
Mitä tehdä? Uusintakuvaus asap, jääminen kalvoon 17 oli spostivastaus hammaslääkäriltä, kun ylläkuvattu kalvonvaihtokikkailu oli suoritettu. Ajan odotteluun menisi 2 viikkoa, suunnitteluun ja uusien kalvojen odotteluun 4 viikkoa.
6 viikkoa. 6 viikkoa tätä ilman mitään edistystä.
No, oli alusta asti tiedossa, että ainakin yksi uusintakuvaus hoitoni aikana tulisi. Olisi ollut vaan kiva päästä edes kalvojen puoleen väliin asti ennen sitä. Näin ensin ajattelin ja lievästi sanottuna harmittelin pitkää etenemistaukoa TAAS.
Mutta kun olin ehtinyt ajatella asiaa hetken.. Sama tauko olisi ollut uusintakuvauksen yhteydessä jossain vaiheessa hoitoani kuitenkin edessä ja positiivisinä asioina a) nyt saisin paremmin istuvat ja toimivat kalvot, joissa ei olisi tarpeettomia leikkausia b) loppuhoito etenisi ehkä nopeammin, kuin sitkutellessa huonosti istuvilla kalvoilla? ja c) ehtisin sentään saada alahampaani kalvoa vaille valmiiksi ennen uusintakuvausta, joten varmaankin pääsen lopullisesti eroon alahampaiden otepinnoista uusintakuvauksen yhteydessä tehtävän otepintojen poiston myötä.
Kaikki "rakkaita" kuminauhanuppeja lukuunottamatta tosiaan poistetaan uusintakuvauksen yhteydessä, joten jännittävää olla kuukausi sileillä hampailla taas. Vähemmän innostavaa on käyttää samaa kalvoa yli kaksi kuukautta putkeen... Yöks.
tiistai 21. lokakuuta 2014
Näkymättömyydestä ja hammasfiksaatiosta
Olen tässä koonnut perhekuviani valokuvakirjaksi ja havainnut seuraavaa: invisalign ei näy tavallisissa kuvissa, joissa hymyilen tai olen muuten luonnollisesti suu vähän auki tms. Sen sijaan olen selvästi poikkeavan näköinen niissä kuvissa, joissa yritän peitellä invisalign-hoitoani pitämällä väkisin suutani kiinni. Siis sekä niissä kuvissa, joissa olen vakavana (olen nykyään usein seurassakin vakavana, koska se on huulille rentouttavin asento kalvojen kera..), että erityisesti niissä kuvissa, joissa yritän hymyillä suu kiinni.
Yrgh. Koska huulet ainakin minulla (etenkin hymyillessä) vähän tarttuvat otepintoihin, power ridge- reunaan ja koska kalvo kaikkinensa törröttää suustani vähän ulospäin, on koko suuni seutu hieman pullottava ja kummallisen näköinen etenkin, jos minua hymyilyttäisi, mutta yritän olla hymyilemättä suu auki. Estetiikkaa ei ainakaan yhtään paranna se, että vasen ulompi etuhampaani on tässä vaiheessa hoitoa reilusti ulospäin törröllään, ja näkyy huulteni välistä suu kiinni hymyillessäni. Tulee mieleen jokin epäsymmetrinen lisko tai lohikäärme...
Tarinan opetus: invisalignin peittely on näkyvämpää, kuin luonnollinen oleminen invisalignin kera.
Hammasfiksaatiosta sitten, olen muuttunut hoitoni myötä myös muiden hampaiden tarkkailijaksi. En tajunnutkaan, miten monella suomalaisella, minusta kauniin hymyn omaavalla henkilöllä on itse asiassa vinot, osittain päällekkäiset tai ristikkäiset tai muuten vain epäsymmetriset hampaat. En vaan koskaan aiemmin huomannut asiaa. Ei se tietenkään vähennä heidän hymyjensä kauneutta, ehkä tekee sen vain persoonallisemmaksi.
Täällä kun lasten ja nuorten oikomishoito ilman terveydellisiä syitä ei ole rutiinia, ihmisiä ei (mallit ja vastaavat poislukien) taida oikeasti täydellisen suorat hampaat tai hampaat ylipäätään niin paljon kiinnostaa. Ja ei minuakaan ennen, ei todellakaan, kun nyt katselen ennen-otoksista millaisilla hampailla olen koko aikuisikäni esiintynyt. Puistatus.
Yrgh. Koska huulet ainakin minulla (etenkin hymyillessä) vähän tarttuvat otepintoihin, power ridge- reunaan ja koska kalvo kaikkinensa törröttää suustani vähän ulospäin, on koko suuni seutu hieman pullottava ja kummallisen näköinen etenkin, jos minua hymyilyttäisi, mutta yritän olla hymyilemättä suu auki. Estetiikkaa ei ainakaan yhtään paranna se, että vasen ulompi etuhampaani on tässä vaiheessa hoitoa reilusti ulospäin törröllään, ja näkyy huulteni välistä suu kiinni hymyillessäni. Tulee mieleen jokin epäsymmetrinen lisko tai lohikäärme...
Tarinan opetus: invisalignin peittely on näkyvämpää, kuin luonnollinen oleminen invisalignin kera.
Hammasfiksaatiosta sitten, olen muuttunut hoitoni myötä myös muiden hampaiden tarkkailijaksi. En tajunnutkaan, miten monella suomalaisella, minusta kauniin hymyn omaavalla henkilöllä on itse asiassa vinot, osittain päällekkäiset tai ristikkäiset tai muuten vain epäsymmetriset hampaat. En vaan koskaan aiemmin huomannut asiaa. Ei se tietenkään vähennä heidän hymyjensä kauneutta, ehkä tekee sen vain persoonallisemmaksi.
Täällä kun lasten ja nuorten oikomishoito ilman terveydellisiä syitä ei ole rutiinia, ihmisiä ei (mallit ja vastaavat poislukien) taida oikeasti täydellisen suorat hampaat tai hampaat ylipäätään niin paljon kiinnostaa. Ja ei minuakaan ennen, ei todellakaan, kun nyt katselen ennen-otoksista millaisilla hampailla olen koko aikuisikäni esiintynyt. Puistatus.
torstai 16. lokakuuta 2014
Iloisia uutisia kontrollista
Jesh. Kävin tänään kontrollissa ja hoitoni on edistynyt hyvin. :)
Muut hampaani ovat liikkuneet aivan kuten kuuluukin, vain se murheenkryyni vasen kulmahammas on yhä hieman kalvoa jäljessä, mutta sekin on petrannut - uusi otepinta on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, kun kuminauhavedon suunnan muutoksille tai muille elämänhankaloittajille ei ollutkaan tarvetta. Ihanaa!
Saan myös taas kuulema alkaa vaihtaa kalvojani viikon välein, joten homma nopeutuu mukavasti. Tänään paikalleen meni kalvo nro 17. Ehkä sittenkin ehdin alkaa näyttää ihmiseltä enkä enää tiedeprojektilta kuminauhoineni ja muoviosineni, kun keväällä palaan hoitovapaalta töihin.
Ystävällisesti hammaslääkärini muotoili myös kuumapuhaltimen avulla ortovahan paremmin AcceleDentin suukappaleen ympärille ja hampaistooni istuvaksi. Otin koko härvelin mukaani, kun en oikein tiennyt oliko oma vahamakkaratekeleeni sellainen, mitä haettiin. En ole suoraan sanoen varma, auttaako vaha oikeastaan, se paremminkin tuntuu vähentävän värinän tunnetta ja paljaskin suukappale istui suuhuni mielestäni riittävän hyvin. Mutta kokeillaan nyt ainakin.
Seuraavaa aikaa en taaskaan valitettavasti saanut siihen ajankohtaan kun olin toivonut, olisi näet ollut kätevä käydä noin viiden eikä seitsemän viikon kohdalla, koska otepinnan siirron takia joudun käymään vastaanotolla joka tapauksessa siinä kymmenen viikon kohdalla. Oh well, omaseurantaa sitten vaan taas.
Ja senkin tajusin vasta oven ulkopuolella, etten älynnyt kysyä, voinko varata jo nyt suuhygienistin ajan alaleuan otepintojen poistoon - kalvosta 22 eteenpäin alakalvoni ovat passiivisia eikä minulla ole alhaalla otepintoja, eli joudun pitämään kalvoa 21 niin kauan, että joku poistaa nystermäni. Ja huomioiden kalvojen likaantumisen, ajatus kahden kuukauden samasta kalvosta suussani ei kauheasti houkuta. Ja tietty haluaisin myös kaikki turhat nystermät aina suustani mäkeen aina niin pian kuin mahdollista.
Muut hampaani ovat liikkuneet aivan kuten kuuluukin, vain se murheenkryyni vasen kulmahammas on yhä hieman kalvoa jäljessä, mutta sekin on petrannut - uusi otepinta on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, kun kuminauhavedon suunnan muutoksille tai muille elämänhankaloittajille ei ollutkaan tarvetta. Ihanaa!
Saan myös taas kuulema alkaa vaihtaa kalvojani viikon välein, joten homma nopeutuu mukavasti. Tänään paikalleen meni kalvo nro 17. Ehkä sittenkin ehdin alkaa näyttää ihmiseltä enkä enää tiedeprojektilta kuminauhoineni ja muoviosineni, kun keväällä palaan hoitovapaalta töihin.
Ystävällisesti hammaslääkärini muotoili myös kuumapuhaltimen avulla ortovahan paremmin AcceleDentin suukappaleen ympärille ja hampaistooni istuvaksi. Otin koko härvelin mukaani, kun en oikein tiennyt oliko oma vahamakkaratekeleeni sellainen, mitä haettiin. En ole suoraan sanoen varma, auttaako vaha oikeastaan, se paremminkin tuntuu vähentävän värinän tunnetta ja paljaskin suukappale istui suuhuni mielestäni riittävän hyvin. Mutta kokeillaan nyt ainakin.
Seuraavaa aikaa en taaskaan valitettavasti saanut siihen ajankohtaan kun olin toivonut, olisi näet ollut kätevä käydä noin viiden eikä seitsemän viikon kohdalla, koska otepinnan siirron takia joudun käymään vastaanotolla joka tapauksessa siinä kymmenen viikon kohdalla. Oh well, omaseurantaa sitten vaan taas.
Ja senkin tajusin vasta oven ulkopuolella, etten älynnyt kysyä, voinko varata jo nyt suuhygienistin ajan alaleuan otepintojen poistoon - kalvosta 22 eteenpäin alakalvoni ovat passiivisia eikä minulla ole alhaalla otepintoja, eli joudun pitämään kalvoa 21 niin kauan, että joku poistaa nystermäni. Ja huomioiden kalvojen likaantumisen, ajatus kahden kuukauden samasta kalvosta suussani ei kauheasti houkuta. Ja tietty haluaisin myös kaikki turhat nystermät aina suustani mäkeen aina niin pian kuin mahdollista.
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Eteenpäin!
Nyt olen taas sitkeästi edennyt hoidossani. Kalvoa 13 pidin 3 viikkoa plus pari AcceleDent onnettomuuspäivää päälle, kalvoja 14 ja 15 kumpaakin reilut 10 päivää ja nyt olen kalvossa 16, vihdoin. Toivoin olevani tähän aikaan vuodesta jo lähempänä hoitoni puoliväliä, mutta nykyinen hankala hoitovaihe ei etene niin vauhdikkaasti kuin hoidon alkuosa antoi olettaa.
Odotan kyllä innolla toiselle kalvokymmenykselle pääsyä. Kalvosta 22 (vai oliko se 24?) eteenpäin kaikki alakalvoni ovat passiivisia. Alahammaskaaren valmistuminen olisi minusta varsin optimi aika tehdä väliaikakuvaus ja tilata loppuhoidoksi ylös paremmin nykytilannetta vastaavat, kulmahampaisiini kunnolla istuvat kalvot... Ilman noita hölmöjä, syviä precicion cutseja.
Mutta päättäköön hoitava ortodontistini, joka tämän alan huomattavasti minua paremmin hallitsee, uusintakuvaukselle sopivan ajankohdan. :) On hyvä luottaa ammattilaiseen - havaitsin tämän kun mielestäni liian tiukassa olleet, toisiinsa törmäävät etuhampaani muuttuivat seuraavalla kalvolla kuudessa tunnissa (!) kauniisti vierekkäin oleviksi kaveruksiksi, joiden väliin sai taas koko matkalta hammaslangan. Onneksi en saanut käsiini sitä hiekkapaperia, olisin turhaan nirhannut terveitä hampaita.
Seuraava kontrolli lipsahti hieman pidemmäksi kuin toivotun 5-7 viikon päähän hidasteluni vuoksi, kaikki ajat olivatkin jo pitkälle varattuja. Täytyy olla ensi kerralla tehokkaampi ja varata aika heti vastaanotolta poistuessa. Toivottavasti kaikki etenee niin kuin kuuluukin.
Odotan kyllä innolla toiselle kalvokymmenykselle pääsyä. Kalvosta 22 (vai oliko se 24?) eteenpäin kaikki alakalvoni ovat passiivisia. Alahammaskaaren valmistuminen olisi minusta varsin optimi aika tehdä väliaikakuvaus ja tilata loppuhoidoksi ylös paremmin nykytilannetta vastaavat, kulmahampaisiini kunnolla istuvat kalvot... Ilman noita hölmöjä, syviä precicion cutseja.
Mutta päättäköön hoitava ortodontistini, joka tämän alan huomattavasti minua paremmin hallitsee, uusintakuvaukselle sopivan ajankohdan. :) On hyvä luottaa ammattilaiseen - havaitsin tämän kun mielestäni liian tiukassa olleet, toisiinsa törmäävät etuhampaani muuttuivat seuraavalla kalvolla kuudessa tunnissa (!) kauniisti vierekkäin oleviksi kaveruksiksi, joiden väliin sai taas koko matkalta hammaslangan. Onneksi en saanut käsiini sitä hiekkapaperia, olisin turhaan nirhannut terveitä hampaita.
Seuraava kontrolli lipsahti hieman pidemmäksi kuin toivotun 5-7 viikon päähän hidasteluni vuoksi, kaikki ajat olivatkin jo pitkälle varattuja. Täytyy olla ensi kerralla tehokkaampi ja varata aika heti vastaanotolta poistuessa. Toivottavasti kaikki etenee niin kuin kuuluukin.
lauantai 13. syyskuuta 2014
Säikähdys ja helpotus
Viikko sitten se sitten viimein tapahtui. Läheltä piti - tilanteita oli ollut vaikka kuinka, olin monta kertaa ollut vähällä pestä AcceleDent-laitteeni suukappaleen irroittamatta sitä ensin väristäjäosasta. Laitteessa kerrotaan hyvin selkeästi, ettei se ole vesisuojattu, mutta univelka tekee hajamieliseksi. Ajattelin kyllä mielessäni, että tuskin noin simppeli laite olisi parista pisarasta vettä särkynyt.
No, sitten pesin taas jälleen kerran isoksi venähtänyttä ja sätkivää jälkeläistäni lavuaarin alla. Hän keksi ensimmäistä kertaa yltävänsä avaamaan kylppärin yläkaappin ja vetäisi saman tien koko hyllyn sisällön altaaseen. Acceledent käväisi sitten hanan alla kaiken muun muassa. Kuivasin sen nopeasti ja toivoin parasta. Turhaan. Se alkoi hetken päästä väristä itsekseen kuin riivatttuna, on/off nappula ei toiminut ja akun loputtua laite mykistyi. Oh noooh!!
Tapahtuneen merkitys alkoi aueta hitaasti. 650+ euroa ja postikulut. En ollut varma, oliko hammaslääkärilläni uusia laitteita tai edes aikeita hankkia niitä. Tai saisiko hän ylipäätään hankittua niitä. Nykyisen laitteeni hän oli ostanut USA:n konferenssissa käydessään. Ulkomailta ei-hammaslääkärinä en saisi millään ilveellä tilattua uutta lääkintälaitetteeksi luokiteltua kojetta itselleni, sen ymmärsin yritettyäni turhaan saada tilattua edes kertakäyttöisiä hammasharjoja tai Retainer britea netin kautta Suomeen. Ebayssakaan ei myyty enää käytettyjä Acceledent-laitteita, kun nykylaitteet on ohjelmoitu kestämään vain 1,5 v päivittäisten käyttöjen verran. Joutuisinko siis kärsimään lähes täydet kaksi vuotta hankalaa hoitoani? Eiiiih! Siinä ei mahdolliset kotivakuutuksen pienet kompensaatiot mieltäni lämmittäisi.
Laitoin paniikissa rehellisen tapahtumakuvauksen orthoaccelille ja hanmaslääkärilleni ja kyselin pikaista neuvoa. Olin valmis maksamaan pikarahteja, mitä vain. Olin varma, ettei tapahtunut olisi laitteen takuun piiriissä. Mutta mikä ihme tapahtuikaan! OrthoAccel-asiakaspalvelija vastasi seuraavana arkipäivänä UPS-lähetyslapun kera ja uusi klaite saapui minulle kotiovelle ilman mitään kuluja kaksi päivää oman laitteen palauttamisen jälkeen.
Erinomaista asiakaspalvelua, en voi muuta sanoa.
Nyt voinkin taas hengähtää ja keskittyä huolehtimaan paljon pienemmistä murheistani:
Suupieli. Toinen suupieleni on ollut pari viikkoa kroonisesti rikki ja kirvelee ikävästi. Pikaisella googlettelulla opin, että oikomishoidossa tämä angular cheilitis on varsin yleinen vaiva. Veikkaisin, että oirepuoli (oikea) liittyy siihen, että irroitan ja laitan kalvot aina oikealta, ja käteni ehkeivät aina ole täysin puhtaat? Ja osatekijä voi olla myös se, että pidän nyt näitä samoja kalvoja extrapitkään, kolmatta viikkoa. Yöks, täytyypä liottaa astianpesuaine-vesi coctailissa sekä kalvot että Acceledentin suukappale, jos vaikka niissä on bakteeri/hiivakantaa, joka ongelman aiheuttaa. Suupieltä rasvaan sibicortilla, joka tuntuu helpottavan.
Hammasväli. Vasenta yläetuhammastani pitää hoitoni aikana kääntää vertikaalisesti myötäpäivään, jotta se olisi suorassa ja yhtä pitkän näköinen kuin oikea hammas. Nyt tuntuu, että nykyinen kalvoni auttaisi kyllä tämän hampaan liikkumaan, jos vain tilaa olisi - etuhampaat törmäävät tällä hetkellä keskellä niin, että hammaslankain jää väliin kiinni. Jos tietäisin millä "hiekkapaperilla" hammaslääkäri IPR:n tekee, olisi kova kiusaus hiukan itse pyyhkäistä tätä hammasväliä - luulen että liike on nyt tästä hampaiden välisestä kitkasta kiinni ja seuraavaan suositeltuun kontrollikäyntiin vielä kaksi kalvoa aikaa.
No, sitten pesin taas jälleen kerran isoksi venähtänyttä ja sätkivää jälkeläistäni lavuaarin alla. Hän keksi ensimmäistä kertaa yltävänsä avaamaan kylppärin yläkaappin ja vetäisi saman tien koko hyllyn sisällön altaaseen. Acceledent käväisi sitten hanan alla kaiken muun muassa. Kuivasin sen nopeasti ja toivoin parasta. Turhaan. Se alkoi hetken päästä väristä itsekseen kuin riivatttuna, on/off nappula ei toiminut ja akun loputtua laite mykistyi. Oh noooh!!
Tapahtuneen merkitys alkoi aueta hitaasti. 650+ euroa ja postikulut. En ollut varma, oliko hammaslääkärilläni uusia laitteita tai edes aikeita hankkia niitä. Tai saisiko hän ylipäätään hankittua niitä. Nykyisen laitteeni hän oli ostanut USA:n konferenssissa käydessään. Ulkomailta ei-hammaslääkärinä en saisi millään ilveellä tilattua uutta lääkintälaitetteeksi luokiteltua kojetta itselleni, sen ymmärsin yritettyäni turhaan saada tilattua edes kertakäyttöisiä hammasharjoja tai Retainer britea netin kautta Suomeen. Ebayssakaan ei myyty enää käytettyjä Acceledent-laitteita, kun nykylaitteet on ohjelmoitu kestämään vain 1,5 v päivittäisten käyttöjen verran. Joutuisinko siis kärsimään lähes täydet kaksi vuotta hankalaa hoitoani? Eiiiih! Siinä ei mahdolliset kotivakuutuksen pienet kompensaatiot mieltäni lämmittäisi.
Laitoin paniikissa rehellisen tapahtumakuvauksen orthoaccelille ja hanmaslääkärilleni ja kyselin pikaista neuvoa. Olin valmis maksamaan pikarahteja, mitä vain. Olin varma, ettei tapahtunut olisi laitteen takuun piiriissä. Mutta mikä ihme tapahtuikaan! OrthoAccel-asiakaspalvelija vastasi seuraavana arkipäivänä UPS-lähetyslapun kera ja uusi klaite saapui minulle kotiovelle ilman mitään kuluja kaksi päivää oman laitteen palauttamisen jälkeen.
Erinomaista asiakaspalvelua, en voi muuta sanoa.
Nyt voinkin taas hengähtää ja keskittyä huolehtimaan paljon pienemmistä murheistani:
Suupieli. Toinen suupieleni on ollut pari viikkoa kroonisesti rikki ja kirvelee ikävästi. Pikaisella googlettelulla opin, että oikomishoidossa tämä angular cheilitis on varsin yleinen vaiva. Veikkaisin, että oirepuoli (oikea) liittyy siihen, että irroitan ja laitan kalvot aina oikealta, ja käteni ehkeivät aina ole täysin puhtaat? Ja osatekijä voi olla myös se, että pidän nyt näitä samoja kalvoja extrapitkään, kolmatta viikkoa. Yöks, täytyypä liottaa astianpesuaine-vesi coctailissa sekä kalvot että Acceledentin suukappale, jos vaikka niissä on bakteeri/hiivakantaa, joka ongelman aiheuttaa. Suupieltä rasvaan sibicortilla, joka tuntuu helpottavan.
Hammasväli. Vasenta yläetuhammastani pitää hoitoni aikana kääntää vertikaalisesti myötäpäivään, jotta se olisi suorassa ja yhtä pitkän näköinen kuin oikea hammas. Nyt tuntuu, että nykyinen kalvoni auttaisi kyllä tämän hampaan liikkumaan, jos vain tilaa olisi - etuhampaat törmäävät tällä hetkellä keskellä niin, että hammaslankain jää väliin kiinni. Jos tietäisin millä "hiekkapaperilla" hammaslääkäri IPR:n tekee, olisi kova kiusaus hiukan itse pyyhkäistä tätä hammasväliä - luulen että liike on nyt tästä hampaiden välisestä kitkasta kiinni ja seuraavaan suositeltuun kontrollikäyntiin vielä kaksi kalvoa aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)