Hei taas! Uuden lukijan viestin myötä muistin, että tätä blogia pitäisi täydentää pitkästä aikaa. Miten teillä menee, oletteko tyytyväisiä edistymiseenne tai peräti jo valmiita uusien hampaittenne kanssa?
Minulla oli yksi kummallinen kalvo, joka pitkästä aikaa hankasi terävästi ja sai aikaan kielen taakse haavan. Koko päivän ajattelin puhuessani sitä haavaa (koska kielen liikuttelu sattui) ja huomasin olevani äreä (koska silloin minulle puhuttiin vähemmän). Sympatiani kaikille hoitoa aloittavalle, se viikko sai minut muistamaan miten tuskallinen tämän hoidon aloitusvaihe oli. Onneksi viilaaminen auttoi ja muut kalvot ovat olleet taas tavallisia, eli elämä jatkuu helppoja.
Hammaslääkärini kertoi viimeksi, että tämä parisen vuotta käytössä ollut invisalign-kalvojen uusi materiaali ei ole kovin hyvä saamaan otetta kulmahampaista. Olen onnellinen, että olen könttäsumman piirissä (eli en maksa hoidostani enempää hoidon kestosta riippumatta, kontrollit ovat ilmaisia) ja myös siitä, että tämä seikka ei ollut hammaslääkärilleni ilmeisesti yhtä selvä vielä siinä vaiheessa, kun hän tarjosi minulle tätä hoitomuotoa. Olen sen verran hankala, pitkähoitoinen ja jatkuvine uusintakuvauksineni kalliiksi käyvä tapaus että en todellakaan ole hyvää bisnestä.
Näyttäisi siltä, että tällainen hurjasti kiertynyt kulmahammas ei kerta kaikkiaan mene sinne, minne kalvot ohjaavat, ainakaan niin nopeasti kuin invisalign-ohjelma luulee. Kalvo kalvolta kulmahmapaan ympärille jäävä tyhjä kalvo on taas kasvanut ja epäilen, että uusintakuvaus on taas ennen joulua edessä. Menee jo vanhalla rutiinilla.
Avopurenta on vähitellen sulkeutumassa, ainakin kuminauhoitettujen poskihampaiden osalta. Epäilen että syy tämän ongelman kehittymiseen on osaltaan minussa - huomaan muuttuneeni öisin hampaiden yhteen puristelijaksi (en siis narskuta, mutta puren tiiviisti yhteen hampaita), ehkä invisalign-kalvot jotenkin altistavat tälle? Tämä voi altistaa poskihampaiden painumiselle "syvemmälle" ts että ikman kalvoja poskihampaiden väliin jää kalvojen paskuinen rako. Tämä tapa lienee huonompi juttu jatkoon toivomaani vivera-ylläpitokalvoa ajatellen? Täytyy kysyä ensi kontrollilla.
lauantai 17. lokakuuta 2015
tiistai 18. elokuuta 2015
Edistystä!
Hyvänen aika! Huomasin juuri, että kaikessa hiljaisuudessa oikea (siis se helpompi, vähemmän kiertynyt) yläkulmahampaani on matkannut kokonaan pois ristipurennasta! Enää on siis vain yksi tottelematon hammas poissa asianmukaiselta purentapaikaltaan. :)
Olen selvästi laiskistunut itseni tarkkailussa ja kuvaamisessa, kun asia pääsi näin yllättämään. Pitääkin napata pari tuoretta kuvaa massiiviseen hammaskuva-arkistooni.
Muutenkin täytyy nyt välillä kehua invisalignia - yhtä hammasta lukuun ottamatta kaikki hampaani ovat totelleet näitä kalvoja (kaikkia kolmea settiä) upeasti ja menneet juuri siihen suuntaan kun on haluttu. Nyt olen tähän kolmanteen kalvosettiin siksikin tosi tyytyväinen, koska tällä kertaa kalvoissa ei ole mitään leikkauksia (precicion cut) kulmahampaiden takana, ei niitä ensimmäisen kierroksen isoja tehdasvalmisteisia eikä niitä toisen kierroksen pieniä, itse leikkaamiani. Ja nyt homma vaikuttaisi toimivan! Seitsemän kalvoa n 8 päivän vaihtovälillä, ja uusi kalvo istuu aina ensimmäisen tiukan yön jälkeen kauniisti oikealla paikallaan. Hyvä fiilis.
Tsemppiä hoitoihin!
Olen selvästi laiskistunut itseni tarkkailussa ja kuvaamisessa, kun asia pääsi näin yllättämään. Pitääkin napata pari tuoretta kuvaa massiiviseen hammaskuva-arkistooni.
Muutenkin täytyy nyt välillä kehua invisalignia - yhtä hammasta lukuun ottamatta kaikki hampaani ovat totelleet näitä kalvoja (kaikkia kolmea settiä) upeasti ja menneet juuri siihen suuntaan kun on haluttu. Nyt olen tähän kolmanteen kalvosettiin siksikin tosi tyytyväinen, koska tällä kertaa kalvoissa ei ole mitään leikkauksia (precicion cut) kulmahampaiden takana, ei niitä ensimmäisen kierroksen isoja tehdasvalmisteisia eikä niitä toisen kierroksen pieniä, itse leikkaamiani. Ja nyt homma vaikuttaisi toimivan! Seitsemän kalvoa n 8 päivän vaihtovälillä, ja uusi kalvo istuu aina ensimmäisen tiukan yön jälkeen kauniisti oikealla paikallaan. Hyvä fiilis.
Tsemppiä hoitoihin!
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Yökuminauhat
Heippa!
Ihmettelen itsekin miten optimistisena olen tämän venyvän ja mutkistuvan hoidon suhteen ollut. Ehkä olen vain jo niin tottunut. Kaikki menee rutiinilla. Toinen syy on parantunut yleisestetiikka - vaikka inhoankin uusia etuhammasotepintojani, takahammaskuminauhanuppeja ja valossa kimmeltävien, otepintoja vilisevien kalvojeni estetiikkaa noin ylipäätänsä, lähempänä tavoiteasemaansa olevat hampaat ovat kuitenkin jo niin paremmat kuin alkutilanne, että kyllä näillä voi vielä hetken mennä. Meninhän lähes 20-v niillä vampyyrihampaillakin, vaikka niitä inhosin vielä enemmän.
Oletteko te muuten päässeet jo katsomaan omia ennen - kuvianne eli lähtötilannettanne kauhistelevin silmin? Mitä muutoksia olette itse havainneet, entä ovatko läheisenne huomanneet jotain?
Omassa suussani tärkein muutos on hymyn leventyminen ja rotaation ja ristipurennan vähenemisen myötä tullut hammasrivin "aukkojen" katoaminen. En enää näytä siltä, että minulta puuttuisi hampaita, vain siltä, että hampaani ovat hiukan vinksallaan. Puoliso tai muut eivät ole huomanneet tai sanoneet huomaavansa muutoksia, mutta minun on sanottu pari kertaa näyttävän nykyään jotenkin tyytyväisemmältä. Hymyily on (varsinkin lounaiden yhteydessä) mukavampaa nykyisin.
Mutta varsinaiseen asiaan, tai ensimmäiseen niistä. Gallup - oletteko joutuneet uudelleen liimauttamaan otepintojanne? Minulle kävi nyt ensi kertaa niin, toinen etuhampaan kahdesta otepinnasta irtosi heti ensipuraisulla. Loman vuoksi pääsin suuhygienistille uudelleenliimautukseen vasta kolme kalvoa myöhemmin, onneksi katkaistulla muotilla otepinnan sai silloinkin vielä ongelmitta laitettua paikoilleen. En pitänyt suurta kiirettä, koska oikojani mukaan näiden etuhampaan otepintojen merkitys ylipäätään oli vähäinen, lähinnä hampaan juuren liikkumisen hienosäätöä.
Toinen odottamani peliliike viime käynnillä olivat uudet kuminauhavedot - kysyin itse milloin avopurentaa aletaan korjaamaan ja vastaukseksi hätäilevään kysymykseeni sain jo nyt ylä- ja alaposkihampaan ulkopinnoille molemmille puolille suuta taas ne inhan terävät pienet metallinupit. Niiden väliin ylhäältä alas on tarkoitus viritellä yöksi kuminauhat (ketut tai karhut) lievää hoidon aikana tullutta avopurentaani sulkemaan.
Yöksi! Vain yön ajaksi! Täydellistä, ajattelin. Ei aiheuta ongelmia puhumiseen tai estetiikkaan. Tämän minä handlaan aivan rutiinilla. Tällainen hoitolisäys ei haittaa minua ollenkaan. Mutta kuinka kävikään. Nupit hinkkaavat poskien limakalvoa kovin ikävästi haavoille, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se etenkin suun kuivuessa on. Kuminauhapussit hukkuvat ja tyhjenevät vääriin paikkoihin uteliaissa pikkukäsissä. Mutta mikä minut eniten yllätti on se miten todella, TODELLA vaikea minun on muistaa laittaa niitä hemmetin pyörylöitä iltaisin paikoilleen. Olen aikuinen, minun pitäisi hallita tällaiset asiat. Ei tämä voi olla näin vaikeaa, ajattelin, ja sirottelin kuminauhapusseja iltatoimieni suorituspaikoille näkyviksi muistutteiksi. Ei auttanut. Aikaistin iltapalaani. Ei auttanut.
Jatkuvassa köytössä olevia kumppareita en unohtanut ikinä, nämä yöhärvelit olen unohtanut jo ainakin viisi kertaa tänä kolmen viikon jaksona. Argh! Tällainen hoito on hyödytöntä.
Jotenkin en saa tähän iltapala-harjaus-(chewie)-Acceledent-sängyssä-ohjelmia-padiltä-katsellen rutiiniini sitä lisäliikettä, että muistaisin hakea kuminauhat ennen kuin sammahdan Accedentin yöpöydälle heivattuani. Tässä pitää ehdottomasti terästäytyä, muuten päiväkuminauhoja voi tuskin jatkossa välttää. Ehkä minun täytyy vain luopua ohjelmien töllötyksestä, tai aloittaa se vasta kuminauhat suuhun saatuani. Onneksi nyt sentään kalvojen pitoajassa olen kyennyt töihin palattuani skarppaamaan ja pääsen 22 h tavoitteeseen.
Ihmettelen itsekin miten optimistisena olen tämän venyvän ja mutkistuvan hoidon suhteen ollut. Ehkä olen vain jo niin tottunut. Kaikki menee rutiinilla. Toinen syy on parantunut yleisestetiikka - vaikka inhoankin uusia etuhammasotepintojani, takahammaskuminauhanuppeja ja valossa kimmeltävien, otepintoja vilisevien kalvojeni estetiikkaa noin ylipäätänsä, lähempänä tavoiteasemaansa olevat hampaat ovat kuitenkin jo niin paremmat kuin alkutilanne, että kyllä näillä voi vielä hetken mennä. Meninhän lähes 20-v niillä vampyyrihampaillakin, vaikka niitä inhosin vielä enemmän.
Oletteko te muuten päässeet jo katsomaan omia ennen - kuvianne eli lähtötilannettanne kauhistelevin silmin? Mitä muutoksia olette itse havainneet, entä ovatko läheisenne huomanneet jotain?
Omassa suussani tärkein muutos on hymyn leventyminen ja rotaation ja ristipurennan vähenemisen myötä tullut hammasrivin "aukkojen" katoaminen. En enää näytä siltä, että minulta puuttuisi hampaita, vain siltä, että hampaani ovat hiukan vinksallaan. Puoliso tai muut eivät ole huomanneet tai sanoneet huomaavansa muutoksia, mutta minun on sanottu pari kertaa näyttävän nykyään jotenkin tyytyväisemmältä. Hymyily on (varsinkin lounaiden yhteydessä) mukavampaa nykyisin.
Mutta varsinaiseen asiaan, tai ensimmäiseen niistä. Gallup - oletteko joutuneet uudelleen liimauttamaan otepintojanne? Minulle kävi nyt ensi kertaa niin, toinen etuhampaan kahdesta otepinnasta irtosi heti ensipuraisulla. Loman vuoksi pääsin suuhygienistille uudelleenliimautukseen vasta kolme kalvoa myöhemmin, onneksi katkaistulla muotilla otepinnan sai silloinkin vielä ongelmitta laitettua paikoilleen. En pitänyt suurta kiirettä, koska oikojani mukaan näiden etuhampaan otepintojen merkitys ylipäätään oli vähäinen, lähinnä hampaan juuren liikkumisen hienosäätöä.
Toinen odottamani peliliike viime käynnillä olivat uudet kuminauhavedot - kysyin itse milloin avopurentaa aletaan korjaamaan ja vastaukseksi hätäilevään kysymykseeni sain jo nyt ylä- ja alaposkihampaan ulkopinnoille molemmille puolille suuta taas ne inhan terävät pienet metallinupit. Niiden väliin ylhäältä alas on tarkoitus viritellä yöksi kuminauhat (ketut tai karhut) lievää hoidon aikana tullutta avopurentaani sulkemaan.
Yöksi! Vain yön ajaksi! Täydellistä, ajattelin. Ei aiheuta ongelmia puhumiseen tai estetiikkaan. Tämän minä handlaan aivan rutiinilla. Tällainen hoitolisäys ei haittaa minua ollenkaan. Mutta kuinka kävikään. Nupit hinkkaavat poskien limakalvoa kovin ikävästi haavoille, olinkin jo unohtanut miten ärsyttävää se etenkin suun kuivuessa on. Kuminauhapussit hukkuvat ja tyhjenevät vääriin paikkoihin uteliaissa pikkukäsissä. Mutta mikä minut eniten yllätti on se miten todella, TODELLA vaikea minun on muistaa laittaa niitä hemmetin pyörylöitä iltaisin paikoilleen. Olen aikuinen, minun pitäisi hallita tällaiset asiat. Ei tämä voi olla näin vaikeaa, ajattelin, ja sirottelin kuminauhapusseja iltatoimieni suorituspaikoille näkyviksi muistutteiksi. Ei auttanut. Aikaistin iltapalaani. Ei auttanut.
Jatkuvassa köytössä olevia kumppareita en unohtanut ikinä, nämä yöhärvelit olen unohtanut jo ainakin viisi kertaa tänä kolmen viikon jaksona. Argh! Tällainen hoito on hyödytöntä.
Jotenkin en saa tähän iltapala-harjaus-(chewie)-Acceledent-sängyssä-ohjelmia-padiltä-katsellen rutiiniini sitä lisäliikettä, että muistaisin hakea kuminauhat ennen kuin sammahdan Accedentin yöpöydälle heivattuani. Tässä pitää ehdottomasti terästäytyä, muuten päiväkuminauhoja voi tuskin jatkossa välttää. Ehkä minun täytyy vain luopua ohjelmien töllötyksestä, tai aloittaa se vasta kuminauhat suuhun saatuani. Onneksi nyt sentään kalvojen pitoajassa olen kyennyt töihin palattuani skarppaamaan ja pääsen 22 h tavoitteeseen.
lauantai 4. heinäkuuta 2015
Kesäpäivitys
Pahoittelen taukoa - en ole ehtinyt/viitsinyt näin kesällä viettää aikaa kotona pädiä näpytellen, vaikka kaikenlaista kerrottavaakin olisi. Pitkiksi venähtävien työpäivien ja -viikonloppujen jälken on aina päivitystä harkitessa tuntunut, että sen päivän näpyttelykiintiö on jo täynnä.
Mutta nyt uuden lukijan myötä inspiroiduin ja jatkan vihdoin saagaani. Ja jotta en säikäyttäisi oman hoitonsa alkuvaiheessa olevia: minun hoitoni ei ole tyyppitapaus, ja vähäisemmän (pelkästään kosmeettisen) korjauksen tarpeessa olevat varmastikin selviävät hoidostaan ihan sillä ensimmäisellä kalvosetillä ja alun perin ennustetulla hoidon kestolla.
Minun hoitoni piti tosiaan olla alunperin 48 kalvon mittainen. Acceledentillä hoitoa nopeuttaen se olisi parhaimmillaan voinut tarkoittaa noin vuoden hoitoa, mutta olin kyllä informoitu siitä, että todellisuudessa hoitoaika olisi vähintään 1,5 vuotta.
No, viime kontrollikäynnillä sitten sovittiin toisesta uusintakuvauksesta, niin kuin olin arvellutkin. Olin siinä vaiheessa ollut hoidossa yli vuoden, käyttänyt 18 kalvoa alkuperäisestä 48:sta kalvosta ja 18 kalvoa ensimmäistä 39:stä mid-correction setistäni ja suhtaduin jo varsin lungisti esitettyyn ajatukseen, että tämä uusikin kalvosetti olisi vain välivaihe ja vielä tarvittaisiin yksi uusintakuvaus 6 kk kuluttua. Puoliksi puhjenneen, hankalan mallisen ja hankalasti kiertyneen kulmahampaani liikkumista kalvoilla kun on ilmeisen vaikea ennustaa, ja kalvojen on vaikea siitä saada otetta. Noin kahdeksantoista kalvon verran siis kukin setti vaikutti pelittävän ja sitten tuli stoppi, kun kulmuri ei enää ollut siellä päinkään, missä kalvot ennustivat.
Kaikki sujui tällä kertaa ilman turhautumista ja pitkää odottelua - sain uusintakuvauksen heti kontrolliani seuraavalle päivälle, suunnitelma tuli viikossa ja kalvot olivat noudettavissa siitä n. 10
päivän kuluessa (hammaslääkärini on priority-asiakas invisalignille) eli vain kolme viikkoa meni
likaisia kalvoja suussa hölskytellen hukkaan. Tai "vain", miten sen nyt haluaa nähdä. Olin itse ihan tyytyväinen.
Mutta siihen en kyllä ollut varautunut, että tällä kertaa kalvoja ei tullut jäljellä oleviin 21:een lisää muutamaa ekstraa, kuten viimeksi, vaan mid-course correction kalvojen lukumääräksi oli merkitty 49. = O
Niin, siis yksi ENEMMÄN kuin hoitoa aloittaessani. Ja tässä on jo vuosi hoitoa takana.
No, hyväksyin suunnitelman silti, ja kalvot valmistettiin. Mitä muutakaan tässä voisi tehdä - tilaa tarvitaan enemmän, jotta kulmahampaasta saisi pitävämmän otteen ja se mahtuisi kääntymään, joten levennyskalvoja tarvitaan enemmän. Hammas kääntyy nihkeästi, joten kääntökalvoja tarvitaan paljon. Ja poskihampaisiin taakse tarvitaan "varmaankin" kuminauhoja hoidon lopuksi - voi %#}*, mutta sopii sekin, joo, en todellakaan halua jättää tätä avopurentaa lopuksi elämääni, ihan sama mikä
esteettinen lopputulos tai hoidon aikainen estetiikka sitten onkaan.
Siitä olin perin hämmästynyt, että sain suunnitelmassa toiseen etuhampaaseeni taas ensimmäisen 12 kalvon ajaksi kaksi otepintaa. En otepinnoista niinkään - ajattelin niillä hienokorjattavan vielä snadisti vinoon jäänyttä toista hammastani, joka olisi omasta puolestani saanut oikeastaan jäädä näinkin, vaan siitä, että ne olivatkin siinä mielstäni ainoassa ei-korjauksen tarpeessa olevassa etuhampaassani. Mitähän sille mahdetaan tehdä tai miksi? Kysyn ensi kontrollilla ennen kuin otepinnat liimataan.
En kuitenkaan ole tuohtunut, vaikka voisin ajatella olevani. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan olisi voinut tehdä kohdallani mitään paremmin. Minulla on kokemusta perinteisenkin oikomishoidon epäonnistumisesta, ja se voi pojat oli kyllä paljon rankempaa hoidon epämukavuuden, rumuuden ja teiniaikaisen ulkonäköahdistukseni vuoksi. Nyt olen edelleen luottavainen, ja uskon että hoitoni lopputulos tulee kaikesta huolimatta olemaan hyvä.
Se lämmittää erityisesti mieltä, että kun esitin konkreettisen huolenaiheeni Acceledentin hyytymisestä ennen tuon hurjan kalvomäärän valmistumista (laite on ohjelmoitu kestämään vain 1,5 vuotta), hammaslääkärini kertoi heti antavansa minulle uuden moottoriosan ilmaiseksi, jos näin käy. Wau. Olen siis kalliiksi tuleva, mutta tyytyväinen tapaus. Ja kun nyt vaihdan kalvoja n. 8 päivän välein, kalvojen 20-30 välillä voin kuulema vaihtaa nopeamminkin, olen ehkä jo vuoden kuluttua valmis tapaus. Kaksi vuotta oli henkilökohtainen deadlineni aloittaessani eli vielä melkein pysytään siinä. Jos halutaan olla optimisteja.
Mutta nyt uuden lukijan myötä inspiroiduin ja jatkan vihdoin saagaani. Ja jotta en säikäyttäisi oman hoitonsa alkuvaiheessa olevia: minun hoitoni ei ole tyyppitapaus, ja vähäisemmän (pelkästään kosmeettisen) korjauksen tarpeessa olevat varmastikin selviävät hoidostaan ihan sillä ensimmäisellä kalvosetillä ja alun perin ennustetulla hoidon kestolla.
Minun hoitoni piti tosiaan olla alunperin 48 kalvon mittainen. Acceledentillä hoitoa nopeuttaen se olisi parhaimmillaan voinut tarkoittaa noin vuoden hoitoa, mutta olin kyllä informoitu siitä, että todellisuudessa hoitoaika olisi vähintään 1,5 vuotta.
No, viime kontrollikäynnillä sitten sovittiin toisesta uusintakuvauksesta, niin kuin olin arvellutkin. Olin siinä vaiheessa ollut hoidossa yli vuoden, käyttänyt 18 kalvoa alkuperäisestä 48:sta kalvosta ja 18 kalvoa ensimmäistä 39:stä mid-correction setistäni ja suhtaduin jo varsin lungisti esitettyyn ajatukseen, että tämä uusikin kalvosetti olisi vain välivaihe ja vielä tarvittaisiin yksi uusintakuvaus 6 kk kuluttua. Puoliksi puhjenneen, hankalan mallisen ja hankalasti kiertyneen kulmahampaani liikkumista kalvoilla kun on ilmeisen vaikea ennustaa, ja kalvojen on vaikea siitä saada otetta. Noin kahdeksantoista kalvon verran siis kukin setti vaikutti pelittävän ja sitten tuli stoppi, kun kulmuri ei enää ollut siellä päinkään, missä kalvot ennustivat.
Kaikki sujui tällä kertaa ilman turhautumista ja pitkää odottelua - sain uusintakuvauksen heti kontrolliani seuraavalle päivälle, suunnitelma tuli viikossa ja kalvot olivat noudettavissa siitä n. 10
päivän kuluessa (hammaslääkärini on priority-asiakas invisalignille) eli vain kolme viikkoa meni
likaisia kalvoja suussa hölskytellen hukkaan. Tai "vain", miten sen nyt haluaa nähdä. Olin itse ihan tyytyväinen.
Mutta siihen en kyllä ollut varautunut, että tällä kertaa kalvoja ei tullut jäljellä oleviin 21:een lisää muutamaa ekstraa, kuten viimeksi, vaan mid-course correction kalvojen lukumääräksi oli merkitty 49. = O
Niin, siis yksi ENEMMÄN kuin hoitoa aloittaessani. Ja tässä on jo vuosi hoitoa takana.
No, hyväksyin suunnitelman silti, ja kalvot valmistettiin. Mitä muutakaan tässä voisi tehdä - tilaa tarvitaan enemmän, jotta kulmahampaasta saisi pitävämmän otteen ja se mahtuisi kääntymään, joten levennyskalvoja tarvitaan enemmän. Hammas kääntyy nihkeästi, joten kääntökalvoja tarvitaan paljon. Ja poskihampaisiin taakse tarvitaan "varmaankin" kuminauhoja hoidon lopuksi - voi %#}*, mutta sopii sekin, joo, en todellakaan halua jättää tätä avopurentaa lopuksi elämääni, ihan sama mikä
esteettinen lopputulos tai hoidon aikainen estetiikka sitten onkaan.
Siitä olin perin hämmästynyt, että sain suunnitelmassa toiseen etuhampaaseeni taas ensimmäisen 12 kalvon ajaksi kaksi otepintaa. En otepinnoista niinkään - ajattelin niillä hienokorjattavan vielä snadisti vinoon jäänyttä toista hammastani, joka olisi omasta puolestani saanut oikeastaan jäädä näinkin, vaan siitä, että ne olivatkin siinä mielstäni ainoassa ei-korjauksen tarpeessa olevassa etuhampaassani. Mitähän sille mahdetaan tehdä tai miksi? Kysyn ensi kontrollilla ennen kuin otepinnat liimataan.
En kuitenkaan ole tuohtunut, vaikka voisin ajatella olevani. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan olisi voinut tehdä kohdallani mitään paremmin. Minulla on kokemusta perinteisenkin oikomishoidon epäonnistumisesta, ja se voi pojat oli kyllä paljon rankempaa hoidon epämukavuuden, rumuuden ja teiniaikaisen ulkonäköahdistukseni vuoksi. Nyt olen edelleen luottavainen, ja uskon että hoitoni lopputulos tulee kaikesta huolimatta olemaan hyvä.
Se lämmittää erityisesti mieltä, että kun esitin konkreettisen huolenaiheeni Acceledentin hyytymisestä ennen tuon hurjan kalvomäärän valmistumista (laite on ohjelmoitu kestämään vain 1,5 vuotta), hammaslääkärini kertoi heti antavansa minulle uuden moottoriosan ilmaiseksi, jos näin käy. Wau. Olen siis kalliiksi tuleva, mutta tyytyväinen tapaus. Ja kun nyt vaihdan kalvoja n. 8 päivän välein, kalvojen 20-30 välillä voin kuulema vaihtaa nopeamminkin, olen ehkä jo vuoden kuluttua valmis tapaus. Kaksi vuotta oli henkilökohtainen deadlineni aloittaessani eli vielä melkein pysytään siinä. Jos halutaan olla optimisteja.
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Sivuvaikutuksia
Alan olla aika kyllästynyt näihin pieniin oikomishoidon sivuvaikutuksiin.
Hoidon alussa minulla oli epäesteettinen, mutta kuitenkin täysin hyvin toimiva purenta, jonka kanssa en hetkeäkään joutunut ajattelemaan syömistäni. Poskihampaat kohtasivat toisensa ja hoitivat hommansa. Nyt kun hampaiden siirron takia keskiviivani on missä sattuu eivätkä poskihampaat vasemmalla lainkaan kohtaa, meinasin tukehtua brunssilla rucolaan. Äärimmäisen noloa kiskoa kymmensenttistä kokonaista ruohoa pois kurkusta keskellä äitienpäiväseuruetta. Luulin pureskelleeni sen ihan tavallisesti, mutta kun poskihampaat eivät kohtaa, ehjäksihän se jäi. Täytyypä vähentää salaatin syömistä hetkeksi.
Toinen purnausasia, nyt kun vauhtiin pääsin, on erinomaisen hammaslääkärini kovin lyhyet ajat kontrolleissaan. Hänellä kun on aina niin kiire, ettei hän ei tunnu ehtivän kertaamaan hoitosuunnitelmaani ennen kuin saavun ovesta sisään. Joudun tämän tavallista monimutkaisemman tapaukseni takia yleensä sitten vähän tarkentamaan tai korjaamaan tyyliin, että edellisellä kerralla kyllä puhuit, että seuraavalla kerralla toimittaisiin näin, tai että täytyisiköhän minun kuitenkin varata aika jo tuohon vaiheeseen hoitoa, kun kalvoissani vaihtuu tuon otepinnan paikka (ts en voi laittaa seuraavaa kalvoa suuhuni lainkaan ellei vanhaa tiellä olevaa otepintaa ensin poisteta).
Mikä on ihan fine, tottakai minä olen ainoa, jota tämä hoitoni kiinnostaa niin paljon, että osaan suunnitelmani unissanikin ulkoa, ;) mutta jäin viimeksi vähän sellaiseen käsitykseen, että hän oli vähän ihmeissään näistä kuminauhoistani. Että ovatko ne ne vieläkin siellä ja ovatko sittenkään tarpeen, vai ovatko vain (turhaan?) aiheuttaneet tämän keskiviivasiirtymäni. Näitä kuminauhoja kun ei virallisesti tähän mid course correction -suunnitelmaani ole merkittykään.
Että ei h-vetti. Olenko näitä poskia hajoittavia ja mieltä masentavia rinkuloita pitänyt kohta puoli vuotta turhaan ja aiheuttanut vaan hampaistooni lisää korjattavaa.
No, jospa ymmärsin jotenkin väärin ja näilläkin oli joku tärkeä osa hoidossani. Toivottavasti (ymmärtääkseni) ensi kerralla kuminauhojen paikka kuitenkin vaihtuu, ellen sitten päädy jo seuraavaan mid course correction -kuvaukseeni. Oikeastaan en pistäisi pahakseni, jos siirtyisin jo tähän (viimeiseen?) uuteen kalvosettiini ja siihen ei turhia kuminauhoja eikä kuminauhaleikkauksia sisältyisi. Minulla kun on nyt mm. täysin käyttämättömät kiemuraleikkaukset kalvojen ulkosivuilla, joihin saisi kuminauhat, mutta joihin sellaisia ei tällä hetkellä tarvita. Niihin jää varsin ikävästi poski kiinni, jos suu pääsee yhtään kuivumaan, eikä hymyily houkuta sitäkään vähää mitä yleensä.
Hoidon alussa minulla oli epäesteettinen, mutta kuitenkin täysin hyvin toimiva purenta, jonka kanssa en hetkeäkään joutunut ajattelemaan syömistäni. Poskihampaat kohtasivat toisensa ja hoitivat hommansa. Nyt kun hampaiden siirron takia keskiviivani on missä sattuu eivätkä poskihampaat vasemmalla lainkaan kohtaa, meinasin tukehtua brunssilla rucolaan. Äärimmäisen noloa kiskoa kymmensenttistä kokonaista ruohoa pois kurkusta keskellä äitienpäiväseuruetta. Luulin pureskelleeni sen ihan tavallisesti, mutta kun poskihampaat eivät kohtaa, ehjäksihän se jäi. Täytyypä vähentää salaatin syömistä hetkeksi.
Toinen purnausasia, nyt kun vauhtiin pääsin, on erinomaisen hammaslääkärini kovin lyhyet ajat kontrolleissaan. Hänellä kun on aina niin kiire, ettei hän ei tunnu ehtivän kertaamaan hoitosuunnitelmaani ennen kuin saavun ovesta sisään. Joudun tämän tavallista monimutkaisemman tapaukseni takia yleensä sitten vähän tarkentamaan tai korjaamaan tyyliin, että edellisellä kerralla kyllä puhuit, että seuraavalla kerralla toimittaisiin näin, tai että täytyisiköhän minun kuitenkin varata aika jo tuohon vaiheeseen hoitoa, kun kalvoissani vaihtuu tuon otepinnan paikka (ts en voi laittaa seuraavaa kalvoa suuhuni lainkaan ellei vanhaa tiellä olevaa otepintaa ensin poisteta).
Mikä on ihan fine, tottakai minä olen ainoa, jota tämä hoitoni kiinnostaa niin paljon, että osaan suunnitelmani unissanikin ulkoa, ;) mutta jäin viimeksi vähän sellaiseen käsitykseen, että hän oli vähän ihmeissään näistä kuminauhoistani. Että ovatko ne ne vieläkin siellä ja ovatko sittenkään tarpeen, vai ovatko vain (turhaan?) aiheuttaneet tämän keskiviivasiirtymäni. Näitä kuminauhoja kun ei virallisesti tähän mid course correction -suunnitelmaani ole merkittykään.
Että ei h-vetti. Olenko näitä poskia hajoittavia ja mieltä masentavia rinkuloita pitänyt kohta puoli vuotta turhaan ja aiheuttanut vaan hampaistooni lisää korjattavaa.
No, jospa ymmärsin jotenkin väärin ja näilläkin oli joku tärkeä osa hoidossani. Toivottavasti (ymmärtääkseni) ensi kerralla kuminauhojen paikka kuitenkin vaihtuu, ellen sitten päädy jo seuraavaan mid course correction -kuvaukseeni. Oikeastaan en pistäisi pahakseni, jos siirtyisin jo tähän (viimeiseen?) uuteen kalvosettiini ja siihen ei turhia kuminauhoja eikä kuminauhaleikkauksia sisältyisi. Minulla kun on nyt mm. täysin käyttämättömät kiemuraleikkaukset kalvojen ulkosivuilla, joihin saisi kuminauhat, mutta joihin sellaisia ei tällä hetkellä tarvita. Niihin jää varsin ikävästi poski kiinni, jos suu pääsee yhtään kuivumaan, eikä hymyily houkuta sitäkään vähää mitä yleensä.
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Vuosipäivä lähenee
Miten teillä sujuu, kohtalotoverini?
Kuun lopussa voisin juhlia invisalign-vuosipäivääni jos haluaisin. Aloittaessani tämän hoidon hullun toiveikkaana ajattelin, että olisin ehkä jo vuodessa valmis, mutta eihän tämä nyt ihan niin mennyt. Jos selvästi alle kahdessa vuodessa olisin done (kaikki mahdolliset refinemet-kierrokset mukaanlukien), voisin olla tyytyväinen. Olisin silloin silti valmis nopeammin, kuin mitä perinteisillä raudoilla olisin ollut.
Aloitin taas työt. Kotona ollessani stressailin kovasti, mitähän muut töissä näistä kalvoistani ajattelisivat ja jopa kuvailin itsestäni muutamia kännykkävideoita nähdäkseni ja kuullakseni miltä muiden silmiin nyt eri tavoilla puhuessani ja hymyillessäni vaikutan... Joopa joo. Töissä on ollut niin hektistä ja oman työnkuvan uudelleenopettelu hoitovapaan jälkeen niin kuormittavaa, etten kyllä kalvoja ehdi edes ajatella ja tuskinpa muutkaan. Hyvä, kun muistan poistaa ne suusta ennen ruokailua. Se kyllä harmittaa, ettei kuumaa kahvia voi enää ryystää nämä kalvot suussa. Kahvikuppi oli ennen vakikaverini tietokoneen vieressä, nyt hörpin vain vettä. Luulevat varmaan minun olevan myös dieetillä, kun kieltäydyn myös kaikista herkuista, mikä ei myöskään ole entisten tapojeni mukaista. :)
Kuun lopussa voisin juhlia invisalign-vuosipäivääni jos haluaisin. Aloittaessani tämän hoidon hullun toiveikkaana ajattelin, että olisin ehkä jo vuodessa valmis, mutta eihän tämä nyt ihan niin mennyt. Jos selvästi alle kahdessa vuodessa olisin done (kaikki mahdolliset refinemet-kierrokset mukaanlukien), voisin olla tyytyväinen. Olisin silloin silti valmis nopeammin, kuin mitä perinteisillä raudoilla olisin ollut.
Aloitin taas työt. Kotona ollessani stressailin kovasti, mitähän muut töissä näistä kalvoistani ajattelisivat ja jopa kuvailin itsestäni muutamia kännykkävideoita nähdäkseni ja kuullakseni miltä muiden silmiin nyt eri tavoilla puhuessani ja hymyillessäni vaikutan... Joopa joo. Töissä on ollut niin hektistä ja oman työnkuvan uudelleenopettelu hoitovapaan jälkeen niin kuormittavaa, etten kyllä kalvoja ehdi edes ajatella ja tuskinpa muutkaan. Hyvä, kun muistan poistaa ne suusta ennen ruokailua. Se kyllä harmittaa, ettei kuumaa kahvia voi enää ryystää nämä kalvot suussa. Kahvikuppi oli ennen vakikaverini tietokoneen vieressä, nyt hörpin vain vettä. Luulevat varmaan minun olevan myös dieetillä, kun kieltäydyn myös kaikista herkuista, mikä ei myöskään ole entisten tapojeni mukaista. :)
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Slow going
Heippa taas! Päivitän lyhyesti, vaikkei mitään mullistavaa olekaan tapahtunut. Kävin taas kontrollissa ja tämä mid-course correction kalvoni 10 (tai 28:s kalvo, jos lasketaan mukaan myös ensimmäisen setin 18 kalvoa), todettiin ihan hyvin istuvaksi. Jatkan edelleen kalvojen vaihtoa 10 päivän välein Acceledentin kanssa, koska kulmahampaan kääntöliike on kesken. Edistys on hidasta, vain kuvia vertaamalla uskon, että jotain ylipäätään tapahtuu. Hankala yläkulmahampaani on yhä hiukan rotaatiosta jäljessä ja toisen uusintakuvauksen tarve häilyy ilmassa, mutta vielä sitä ei tarvita.
Hampaani olivat edelliskerrasta siirtyneet reippaasti, koskapa IPR tarvetta oli taas. Välit olivat tällä kertaa jopa niin tiukat, että"hiekkapaperi" jäi ikävän tuntuisesti kiinni muutaman kerran ja ikeneeni tuli pieni haava. Veri värjää muuten hampaat vinkeiksi kalvoihin valuessaan.
Yleisesti ottaen olen koti- ja ystäväpiireissä ollessani kalvoihini jo varsin hyvin tottunut (kuten tässä vaiheessa kai kuuluisi ollakin), enkä koe niiden asettamaa ruokailurumbaakaan enää kovin hankalaksi. Useimmiten puhun ja nauran varsin vapautuneesti ja normaalisti kalvojen olemassaoloa ajattelematta. Mutta nyt, ehkä lähestyvän töihinpaluun myötä, on alkanut tulla myös näitä kiusallisen olon päiviä, jolloin koen yhtäkkiä kalvot kauhean näkyviksi ja rumiksi, ja huomaan etenkin vieraampien ihmisten kanssa puhuessani vältteleväni asennoillani ja puhetekniikallani kalvojen käytön paljastamista. En myöskään halua hymyillä suuresti varsinkaan hyvässä valaistuksessa, ja valoahan kevätpäivinä riittää.
Osa tästä uudelleen alkaneesta ujoudesta voi johtua siitäkin, että alkuaikoina kalvot tekivät hampaistani tavallaan kauniimmat, eli levensivät hymyäni ja "pullistivat" sisään kallistuneita etuhampaitani. Nyt etuhampaani ovat mielestäni ihan kivat ilman kalvoja, kun taas kalvojen kanssa hampaat näyttävät jo turhankin "paksuilta", eivätkä enää minulta. Ja tämä oma identiteetin muutos lienee se toinen avainsana - hampaat näyttävät kullä koko ajan paremmilta kuvissa, mutta en ole ihan varma, näyttääkö peilikuvani kokonaisuudessaan. Jotenkin kasvojen muut virheet korostuvat nyt eri tavalla, kun hampaat eivät vie huomiota samalla tavalla. Tai ehkä ilmeeni ovat erilaisia erilaisilla hampailla. Joka tapauksessa, kaikki muutos vaatii näemmä oman totuttelunsa, vaikka muutos olisi hyvääkin.
Hampaani olivat edelliskerrasta siirtyneet reippaasti, koskapa IPR tarvetta oli taas. Välit olivat tällä kertaa jopa niin tiukat, että"hiekkapaperi" jäi ikävän tuntuisesti kiinni muutaman kerran ja ikeneeni tuli pieni haava. Veri värjää muuten hampaat vinkeiksi kalvoihin valuessaan.
Yleisesti ottaen olen koti- ja ystäväpiireissä ollessani kalvoihini jo varsin hyvin tottunut (kuten tässä vaiheessa kai kuuluisi ollakin), enkä koe niiden asettamaa ruokailurumbaakaan enää kovin hankalaksi. Useimmiten puhun ja nauran varsin vapautuneesti ja normaalisti kalvojen olemassaoloa ajattelematta. Mutta nyt, ehkä lähestyvän töihinpaluun myötä, on alkanut tulla myös näitä kiusallisen olon päiviä, jolloin koen yhtäkkiä kalvot kauhean näkyviksi ja rumiksi, ja huomaan etenkin vieraampien ihmisten kanssa puhuessani vältteleväni asennoillani ja puhetekniikallani kalvojen käytön paljastamista. En myöskään halua hymyillä suuresti varsinkaan hyvässä valaistuksessa, ja valoahan kevätpäivinä riittää.
Osa tästä uudelleen alkaneesta ujoudesta voi johtua siitäkin, että alkuaikoina kalvot tekivät hampaistani tavallaan kauniimmat, eli levensivät hymyäni ja "pullistivat" sisään kallistuneita etuhampaitani. Nyt etuhampaani ovat mielestäni ihan kivat ilman kalvoja, kun taas kalvojen kanssa hampaat näyttävät jo turhankin "paksuilta", eivätkä enää minulta. Ja tämä oma identiteetin muutos lienee se toinen avainsana - hampaat näyttävät kullä koko ajan paremmilta kuvissa, mutta en ole ihan varma, näyttääkö peilikuvani kokonaisuudessaan. Jotenkin kasvojen muut virheet korostuvat nyt eri tavalla, kun hampaat eivät vie huomiota samalla tavalla. Tai ehkä ilmeeni ovat erilaisia erilaisilla hampailla. Joka tapauksessa, kaikki muutos vaatii näemmä oman totuttelunsa, vaikka muutos olisi hyvääkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)