Jippii! Kipu on kivaa, tavallaan. :)
Olen nyt saanut uudet kalvoni ja uudet (vain!) 11 otepintaani. Kaikki sujui tällä kertaa nopeasti ja sujuvasti, ja aikaa jäi vanhojen tahmojen poistoon ja hampaiden kiillotukseenkin. Olen tyytyväinen.
Samalla tuntui myös vähän kuin olisin palannut taas alkupisteeseen - uudet hampaiden taakse tulevat otepinnat aiheuttivat parin tunnin ajaksi lievän sössötyksen ja aijai sitä puristusta ja kipua, kun pitää vääntää taas istuvia kalvoja kalvoja irti vinoimmasta kulmahampaastani. Jouduin kehittelemään itselleni uuden irroitustekniikan, jossa irroitan kalvot nyt kaikkialta muualta paitsi kulmahampaasta ensin. Työlästä, hidasta ja epäesteettisen näköistä, eikä taida onnistua huomaamattomasti esim. leffateatterissa tai ravintolassa "muka" laukkua kaivellessa... Ei tee myöskään mieli syödä enää usein eikä pitkään ja kovan ruuan pureskelun voin myös jättää vähäksi ajaksi toisille.
Olin jotenkin unohtanut millaista tämä on, viimeiset pari kuukautta olen napsautellut puristamattomia retentiokalvoja rennolla otteella sekunnissa päälle ja pois, eikä pitempi käyttötaukonaan ole tuntunut miltään. Lieneekö jatko retentiokoje Viveran kanssa samanlaista..? Ei itse asiassa hassumpaa.
Kuten alussa, nämä uudet otepinnat ovat terävän tuntuiset ja hankaavat poskia jos kalvot ovat poissa, mutta tällä kertaa olen kuitenkin säästynyt suuhaavoilta - lienen jo parkkiintunut tarpeeksi.
Mutta silti - onpa ihanaa, tämä prosessi etenee taas! Kalvot istuvat hyvin, ovat puhtaat ja olisivat vallan huomaamattomatkin, ellen olisi itse toivonut "power ridge"-hirvityksiä yläetuhampaisiini - toivoin lisää eteenpäin kallistusta keskimmäisiin etuhampaisiini ja ajattelin, että sellaiset olisivat ehkä tarpeen 5-10 kalvossa, nyt vähän huolettaa, että ne taitavat olla kaikissa lopuissa kalvoissa. Mutta parempi lopputulos lienee tilapäisesti heikennetyn ulkonäön arvoinen.
Uusista kalvoistani viimeiset ovat ns ylikorjauskalvoja, eli alle 38 kalvoa edessä, jos ei tule toista uusintakuvausta. Jes! Vaikka toivoin, että tässä vaiheessa vuotta lukema olisi ollut 15...
Ai niin! Sain mukaani ensimmäiset viisitoista kalvoa, ja nrossa 15 oli veikeä kiemura pikkukolo kalvon edessä. Mahtaisiko olla eteen tulevan kuminauhan kiinnityspiste? Onko jollain teistä ollut tuollainen?
maanantai 15. joulukuuta 2014
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Mitä nyt teksisin samoin, mitä toisin
Tässä siis oma kokemukseni tähänastisesta:
- Aloittaisinko yhä invisalign-hoidon?
Kyllä, vaikka tämä nyt venyykin pidemmäksi kun toivoin ja mitä arvioitiin - ja vaikka hoidon vaikutus sosiaalisiin tilanteisiin ja ruokailuihin on (tai ainakin hoidon alussa oli) luulemaani isompi. On tämä silti perinteistä oikomishoitoa miellyttävämpää näin aikuisikäiselle. Eli jos todellista hoidon tarvetta on, suosittelen edelleen lämpimästi. Jos taas hoidon tarve on hyvin minimaalinen, sitten kehoitan harkitsemaan ja lukemaan paljon muiden kokemuksia ennen kuin lähtee tähän loppuelämän kestävään projektiin.
- Mitä apuvälineitä hankkisin?
Ostaisin edelleen hyvän sähköhammasharjan ja matkaharjan, pehmeän vauvaharjan kalvojen putsaukseen ja paljon hammaslankaimia. Nyt ostaisin jo alussa näiden lisäksi Amazonista Retainer Briteä (tärkeä etenkin nyt, kun kalvoja joutuu pitämään pitkään) ja chewie-paloja - "viralliset" pehmoiset chewiet ovat paljon miellyttävämpiä kuin hammaslääkärini antamat kirkkaat rautalankaputket tai pyyhkeenkulma ja saavat kalvot istumaan 5 min pureskelulla leukoja väsyttämättä paikoilleen. Niiden pureskelu tuntuu myös auttavan uusien kalvojen kipuun.
Ostaisin myös AcceleDentin - vaikeassa asennossa olevaa ja kalvoihin huonosti kontaktia saavaa kulmahammastani lukuunottamatta kaikki muut hampaat siirtyivät sen käytön aikana viikonkin kalvovaihdoilla kauniisti eteenpäin, eli uskon sen tekevän sen mitä luvataan oikein käytettynä. Jos hampaan siirrot ovat hankalampia, Acceledent ei nopeuta hoitoa puolella, mutta hiukan kuitenkin. Ja kipuun se on myös erinomainen apu - itse ole pärjännyt ilman buranaa siitä asti, kun aloin asettaa (etenkin uuden) kalvon aina illalla chewien avulla ja käyttää Acceledentiä heti siihen perään. Jos vielä pystyy pitämään tähän pitkän ruokatauon, esim 16-18 h ennen aamupalaa, uusi kalvo irtoaa jo seuraavana päivänä varsin kivuttomasti kuin vanha kalvo konsanaan.
- Miten järjestäisin päivittäisen hoitorutiinini?
Olin alussa hyvin stressaantunut 22 tunnin kalvosuosituksesta ja hampaiden hyperhuolellisesta puhdistuksesta joka ikinen kerta ennen kalvojen palautusta. Nyt olen hyväksynyt sen, että en pysty kuin 21 käyttötuntiin, mutta panostan noihin pitkiin öihin, jolloin pidän kalvoja yhtäjaksoisesti pitkään. Päivällä saatan nykyisin joskus myös vain pureskella purkkaa huolellisesti, heittää kalvot suuhun ja harjata vasta sopivan tilaisuuden tultua (tunnin-parin sisällä viimeistään). Näin toimien elämäni on paljon stressittömämpää ja laadukkaampaa. Puolivuotiskontrollissa hampaat olivat myös pysyneet hyvin puhtaina. Tosin, nyt kun saan taas uudet kalvot, aion yrittää venyä kohti 22:a tuntia, ettei kulmahampaan seuraamattomuus jäisi minun toimistani kiinni. Todennäköisesti siis alan käyttää purkka-kalvot hetkeksi suuhun tekniikkaa yhä enemmän esim pitkissä ruokailuissa, joissa on taukoja ennen jälkiruokaa ja kahvia, ja harjaan kunnolla vasta koko shown päätteeksi.
- Aloittaisinko yhä invisalign-hoidon?
Kyllä, vaikka tämä nyt venyykin pidemmäksi kun toivoin ja mitä arvioitiin - ja vaikka hoidon vaikutus sosiaalisiin tilanteisiin ja ruokailuihin on (tai ainakin hoidon alussa oli) luulemaani isompi. On tämä silti perinteistä oikomishoitoa miellyttävämpää näin aikuisikäiselle. Eli jos todellista hoidon tarvetta on, suosittelen edelleen lämpimästi. Jos taas hoidon tarve on hyvin minimaalinen, sitten kehoitan harkitsemaan ja lukemaan paljon muiden kokemuksia ennen kuin lähtee tähän loppuelämän kestävään projektiin.
- Mitä apuvälineitä hankkisin?
Ostaisin edelleen hyvän sähköhammasharjan ja matkaharjan, pehmeän vauvaharjan kalvojen putsaukseen ja paljon hammaslankaimia. Nyt ostaisin jo alussa näiden lisäksi Amazonista Retainer Briteä (tärkeä etenkin nyt, kun kalvoja joutuu pitämään pitkään) ja chewie-paloja - "viralliset" pehmoiset chewiet ovat paljon miellyttävämpiä kuin hammaslääkärini antamat kirkkaat rautalankaputket tai pyyhkeenkulma ja saavat kalvot istumaan 5 min pureskelulla leukoja väsyttämättä paikoilleen. Niiden pureskelu tuntuu myös auttavan uusien kalvojen kipuun.
Ostaisin myös AcceleDentin - vaikeassa asennossa olevaa ja kalvoihin huonosti kontaktia saavaa kulmahammastani lukuunottamatta kaikki muut hampaat siirtyivät sen käytön aikana viikonkin kalvovaihdoilla kauniisti eteenpäin, eli uskon sen tekevän sen mitä luvataan oikein käytettynä. Jos hampaan siirrot ovat hankalampia, Acceledent ei nopeuta hoitoa puolella, mutta hiukan kuitenkin. Ja kipuun se on myös erinomainen apu - itse ole pärjännyt ilman buranaa siitä asti, kun aloin asettaa (etenkin uuden) kalvon aina illalla chewien avulla ja käyttää Acceledentiä heti siihen perään. Jos vielä pystyy pitämään tähän pitkän ruokatauon, esim 16-18 h ennen aamupalaa, uusi kalvo irtoaa jo seuraavana päivänä varsin kivuttomasti kuin vanha kalvo konsanaan.
- Miten järjestäisin päivittäisen hoitorutiinini?
Olin alussa hyvin stressaantunut 22 tunnin kalvosuosituksesta ja hampaiden hyperhuolellisesta puhdistuksesta joka ikinen kerta ennen kalvojen palautusta. Nyt olen hyväksynyt sen, että en pysty kuin 21 käyttötuntiin, mutta panostan noihin pitkiin öihin, jolloin pidän kalvoja yhtäjaksoisesti pitkään. Päivällä saatan nykyisin joskus myös vain pureskella purkkaa huolellisesti, heittää kalvot suuhun ja harjata vasta sopivan tilaisuuden tultua (tunnin-parin sisällä viimeistään). Näin toimien elämäni on paljon stressittömämpää ja laadukkaampaa. Puolivuotiskontrollissa hampaat olivat myös pysyneet hyvin puhtaina. Tosin, nyt kun saan taas uudet kalvot, aion yrittää venyä kohti 22:a tuntia, ettei kulmahampaan seuraamattomuus jäisi minun toimistani kiinni. Todennäköisesti siis alan käyttää purkka-kalvot hetkeksi suuhun tekniikkaa yhä enemmän esim pitkissä ruokailuissa, joissa on taukoja ennen jälkiruokaa ja kahvia, ja harjaan kunnolla vasta koko shown päätteeksi.
torstai 27. marraskuuta 2014
Joulupukkia odotellessa
Tai minun tapauksessani uusia kalvoja odotellessa. Minun jouluni tulee silloin, kun saan uudet, hoitoani edistävät kalvot suuhuni joulukuun toisella viikolla. Odotan tuota omaa jouluani varmasti yhtä malttamattomasti kuin 3-v omaansa.
Siihen on vielä k a k s i v i i k k o a. P i t k ä ä viikkoa. Nämä, yhä likaisemmat ja löysemmät samat kalvot suussa. Enpä olisi uskonut, mutta on ikävä myös otepintojani. Niiden kanssa kalvot eivät pyörineet näin pahasti suussa.
Suunnitelman takaisin tuleminen kesti tällä kertaa yli tuplasti niin pitkään kuin alkuperäisellä suunnittelukerralla. Ja kuten pelkäsinkin, jäljellä olevien kalvojen määrä lisääntyi, mutta ei niin paljon kuin pahimmassa pelossani. Jäin kalvoon 18 ylhäällä, eli 30 olisi ollut jäljellä oleva kalvojen lukumäärä alkuperäisessä suunnitelmassa, kun nyt uudessa kalvoja on jäljellä 39. Valtaosa kalvoista "kuluu" tuon hankalimman, 90 astetta kiertyneen ristipurennassa olevan, hoidosta jälkeen jääneen yläkulmahampaan siirtelyyn.
Toivottavasti tällä kertaa onnistuu. Otepintoja on nyt uudessa suunnitelmassa vähemmän ja minusta mukavammissa ja fiksummissa paikoissa, kuten kulmahampaan molemmin puolin. Tällä kertaa keskimmäiset yläetuhampaat ovat otepinnattomat (jes!) ja alahampaissa ei otepintoja ole kuin muutamia - niissä ei näyttäisi tapahtuvan hoidon aikana juuri mitään muuta, kuin pieni kulmahampaan väistöliike.
Olisin kyllä nyt valmis melkein millaiseen otepinta-kuminauhasysteemiin tahansa, kunhan homma hoituisi.
Ai niin, toivoin ettei etuhampaiden väliin jätettäisi mustia kolmioita eli näitä inhottavan näköisiä ja tuntuisia aukkoja hampaiden väliin ienrajassa, ja clincheck-ohjelman mukaan näyttäisi, että viimeisissä kalvoissa hammasrivejäni tiivistetään näiden sulkemiseksi. Lienee hyvä asia, vaikka hammaskaaret eivät nyt jääkään ihan yhtä laajoiksi kuin ensimmäisessä suunnitelmassa.
Kun ehdin, laitan clincheck-videoninkuvakaappauksia ja päivityksen myös realself-sivustolleni.
Siihen on vielä k a k s i v i i k k o a. P i t k ä ä viikkoa. Nämä, yhä likaisemmat ja löysemmät samat kalvot suussa. Enpä olisi uskonut, mutta on ikävä myös otepintojani. Niiden kanssa kalvot eivät pyörineet näin pahasti suussa.
Suunnitelman takaisin tuleminen kesti tällä kertaa yli tuplasti niin pitkään kuin alkuperäisellä suunnittelukerralla. Ja kuten pelkäsinkin, jäljellä olevien kalvojen määrä lisääntyi, mutta ei niin paljon kuin pahimmassa pelossani. Jäin kalvoon 18 ylhäällä, eli 30 olisi ollut jäljellä oleva kalvojen lukumäärä alkuperäisessä suunnitelmassa, kun nyt uudessa kalvoja on jäljellä 39. Valtaosa kalvoista "kuluu" tuon hankalimman, 90 astetta kiertyneen ristipurennassa olevan, hoidosta jälkeen jääneen yläkulmahampaan siirtelyyn.
Toivottavasti tällä kertaa onnistuu. Otepintoja on nyt uudessa suunnitelmassa vähemmän ja minusta mukavammissa ja fiksummissa paikoissa, kuten kulmahampaan molemmin puolin. Tällä kertaa keskimmäiset yläetuhampaat ovat otepinnattomat (jes!) ja alahampaissa ei otepintoja ole kuin muutamia - niissä ei näyttäisi tapahtuvan hoidon aikana juuri mitään muuta, kuin pieni kulmahampaan väistöliike.
Olisin kyllä nyt valmis melkein millaiseen otepinta-kuminauhasysteemiin tahansa, kunhan homma hoituisi.
Ai niin, toivoin ettei etuhampaiden väliin jätettäisi mustia kolmioita eli näitä inhottavan näköisiä ja tuntuisia aukkoja hampaiden väliin ienrajassa, ja clincheck-ohjelman mukaan näyttäisi, että viimeisissä kalvoissa hammasrivejäni tiivistetään näiden sulkemiseksi. Lienee hyvä asia, vaikka hammaskaaret eivät nyt jääkään ihan yhtä laajoiksi kuin ensimmäisessä suunnitelmassa.
Kun ehdin, laitan clincheck-videoninkuvakaappauksia ja päivityksen myös realself-sivustolleni.
maanantai 17. marraskuuta 2014
Tahmahampaat
Nyt olen uuden suunnitelman ja uusien kalvojen odotteluvaiheessa. Puuduttavaa. Tällä kertaa olen odotellut jo yli viikon videosuunnitelmani saapumista ja huolestuttaa vähän, mikä siinä nyt kestää. Ehtivätkö kalvot valmistua varattuun sovitusaikaani mennessä? Laitoinko tällä kertaa mukaan liikaa omia toiveitani? (ei tehdasvalmisteisia precicion cutseja, ei "turhaan" eli passiivisena hoidon loppuun asti mukana olevia otepintoja yläetuhampaisiin).
En odota suunnitelmani valmistumista silein hampain, niin kuin oletin, vaan tahmahampain. Miksikö? Suuhygienistin aika ei riittänyt otepintojen ja liimojen kunnolliseen poistoon. Aikaa oli varattu 75 min, mutta kun otepintoja oli lähes joka hampaassa, vieläpä molemmin puolin, ja kun tieto iTero- kuvauksesta ei ollut välittynyt hoitajlle asti, ja koneet ja ohjelmat piti vielä saada erikseen käyntiin, yliajallehan se nytkin meni. Kuvaus näytti onnistuvan hyvin, mikä tietysti on pääasia, mutta iterossakin näkyivät jäljelle jääneet otepintojeni haamut nysinä lähes joka hampaassa.
Olo on, kuin olisi syönyt paljon tahmeaa karkkia ja pessyt huonosti hampaat. Tosi inhaa. Jos alas ei tule enää jatkohoidossano otepintoja, pyydän kyllä ainakin alahampaat siistimmiksi ensi käynnilläni. Ylähampaat ehkä saavat olla tahmeat, kun niihin varmaan tulee uudet liimakerrokset ja otepinnat kuitenkin, eikä varmaan liimojen tarkka poishiominen ole 100% kiilleturvallista puuhaa(?), joten ehkä parempi antaa tehdä se vain kerran.
Tämän tarinan opetus: varmista, että hammaslääkärisi ilmoittaa suuhygienistille mitä kaikkea on tarkoitus sinulle varatulla ajalla tehdä. Se, että sinä ilmotat sen itse ajanvaraukseen, ei aina riitä..
En odota suunnitelmani valmistumista silein hampain, niin kuin oletin, vaan tahmahampain. Miksikö? Suuhygienistin aika ei riittänyt otepintojen ja liimojen kunnolliseen poistoon. Aikaa oli varattu 75 min, mutta kun otepintoja oli lähes joka hampaassa, vieläpä molemmin puolin, ja kun tieto iTero- kuvauksesta ei ollut välittynyt hoitajlle asti, ja koneet ja ohjelmat piti vielä saada erikseen käyntiin, yliajallehan se nytkin meni. Kuvaus näytti onnistuvan hyvin, mikä tietysti on pääasia, mutta iterossakin näkyivät jäljelle jääneet otepintojeni haamut nysinä lähes joka hampaassa.
Olo on, kuin olisi syönyt paljon tahmeaa karkkia ja pessyt huonosti hampaat. Tosi inhaa. Jos alas ei tule enää jatkohoidossano otepintoja, pyydän kyllä ainakin alahampaat siistimmiksi ensi käynnilläni. Ylähampaat ehkä saavat olla tahmeat, kun niihin varmaan tulee uudet liimakerrokset ja otepinnat kuitenkin, eikä varmaan liimojen tarkka poishiominen ole 100% kiilleturvallista puuhaa(?), joten ehkä parempi antaa tehdä se vain kerran.
Tämän tarinan opetus: varmista, että hammaslääkärisi ilmoittaa suuhygienistille mitä kaikkea on tarkoitus sinulle varatulla ajalla tehdä. Se, että sinä ilmotat sen itse ajanvaraukseen, ei aina riitä..
lauantai 1. marraskuuta 2014
Huokaus - uusintakuvaus
Vielä kalvossa 16 oli kaikki niin hienosti. Tai näin luulin. Kun parin viikon iloisen viikottaisen kalvojen vaihdon jälkeen tsekkasin tarkemmin peilistä kiinni napsauttamaani yläkalvoa nro 18, tajusin, että vasemman yläkulmahampaan otepinta ja otepinnan kolo eivät kohtaa. Tällöinhän kulmahampaani a) ei ole kääntynyt kalvojen mukana b) ei näillä kalvoilla käänny enää astettakaan c) kalvo otepinnan välityksellä painaa hammasta itse asiassa väärään suuntaan, takaisin kielen puolelle ristipurentaan. Not good. Palautin kalvon 17 suuhuni, ja itse asiassa jo siinä otepinta ja kolo ovat jo vähän eri kohdassa. Kokeilin kalvoa 19, siinä otepinta ja kolo ovat vielä kauempana toisistaan. Palasin kalvoon 17 ja jauhoin yhden chewien tuusannuuskaksi. Ei muutosta.
Mitä tehdä? Uusintakuvaus asap, jääminen kalvoon 17 oli spostivastaus hammaslääkäriltä, kun ylläkuvattu kalvonvaihtokikkailu oli suoritettu. Ajan odotteluun menisi 2 viikkoa, suunnitteluun ja uusien kalvojen odotteluun 4 viikkoa.
6 viikkoa. 6 viikkoa tätä ilman mitään edistystä.
No, oli alusta asti tiedossa, että ainakin yksi uusintakuvaus hoitoni aikana tulisi. Olisi ollut vaan kiva päästä edes kalvojen puoleen väliin asti ennen sitä. Näin ensin ajattelin ja lievästi sanottuna harmittelin pitkää etenemistaukoa TAAS.
Mutta kun olin ehtinyt ajatella asiaa hetken.. Sama tauko olisi ollut uusintakuvauksen yhteydessä jossain vaiheessa hoitoani kuitenkin edessä ja positiivisinä asioina a) nyt saisin paremmin istuvat ja toimivat kalvot, joissa ei olisi tarpeettomia leikkausia b) loppuhoito etenisi ehkä nopeammin, kuin sitkutellessa huonosti istuvilla kalvoilla? ja c) ehtisin sentään saada alahampaani kalvoa vaille valmiiksi ennen uusintakuvausta, joten varmaankin pääsen lopullisesti eroon alahampaiden otepinnoista uusintakuvauksen yhteydessä tehtävän otepintojen poiston myötä.
Kaikki "rakkaita" kuminauhanuppeja lukuunottamatta tosiaan poistetaan uusintakuvauksen yhteydessä, joten jännittävää olla kuukausi sileillä hampailla taas. Vähemmän innostavaa on käyttää samaa kalvoa yli kaksi kuukautta putkeen... Yöks.
Mitä tehdä? Uusintakuvaus asap, jääminen kalvoon 17 oli spostivastaus hammaslääkäriltä, kun ylläkuvattu kalvonvaihtokikkailu oli suoritettu. Ajan odotteluun menisi 2 viikkoa, suunnitteluun ja uusien kalvojen odotteluun 4 viikkoa.
6 viikkoa. 6 viikkoa tätä ilman mitään edistystä.
No, oli alusta asti tiedossa, että ainakin yksi uusintakuvaus hoitoni aikana tulisi. Olisi ollut vaan kiva päästä edes kalvojen puoleen väliin asti ennen sitä. Näin ensin ajattelin ja lievästi sanottuna harmittelin pitkää etenemistaukoa TAAS.
Mutta kun olin ehtinyt ajatella asiaa hetken.. Sama tauko olisi ollut uusintakuvauksen yhteydessä jossain vaiheessa hoitoani kuitenkin edessä ja positiivisinä asioina a) nyt saisin paremmin istuvat ja toimivat kalvot, joissa ei olisi tarpeettomia leikkausia b) loppuhoito etenisi ehkä nopeammin, kuin sitkutellessa huonosti istuvilla kalvoilla? ja c) ehtisin sentään saada alahampaani kalvoa vaille valmiiksi ennen uusintakuvausta, joten varmaankin pääsen lopullisesti eroon alahampaiden otepinnoista uusintakuvauksen yhteydessä tehtävän otepintojen poiston myötä.
Kaikki "rakkaita" kuminauhanuppeja lukuunottamatta tosiaan poistetaan uusintakuvauksen yhteydessä, joten jännittävää olla kuukausi sileillä hampailla taas. Vähemmän innostavaa on käyttää samaa kalvoa yli kaksi kuukautta putkeen... Yöks.
tiistai 21. lokakuuta 2014
Näkymättömyydestä ja hammasfiksaatiosta
Olen tässä koonnut perhekuviani valokuvakirjaksi ja havainnut seuraavaa: invisalign ei näy tavallisissa kuvissa, joissa hymyilen tai olen muuten luonnollisesti suu vähän auki tms. Sen sijaan olen selvästi poikkeavan näköinen niissä kuvissa, joissa yritän peitellä invisalign-hoitoani pitämällä väkisin suutani kiinni. Siis sekä niissä kuvissa, joissa olen vakavana (olen nykyään usein seurassakin vakavana, koska se on huulille rentouttavin asento kalvojen kera..), että erityisesti niissä kuvissa, joissa yritän hymyillä suu kiinni.
Yrgh. Koska huulet ainakin minulla (etenkin hymyillessä) vähän tarttuvat otepintoihin, power ridge- reunaan ja koska kalvo kaikkinensa törröttää suustani vähän ulospäin, on koko suuni seutu hieman pullottava ja kummallisen näköinen etenkin, jos minua hymyilyttäisi, mutta yritän olla hymyilemättä suu auki. Estetiikkaa ei ainakaan yhtään paranna se, että vasen ulompi etuhampaani on tässä vaiheessa hoitoa reilusti ulospäin törröllään, ja näkyy huulteni välistä suu kiinni hymyillessäni. Tulee mieleen jokin epäsymmetrinen lisko tai lohikäärme...
Tarinan opetus: invisalignin peittely on näkyvämpää, kuin luonnollinen oleminen invisalignin kera.
Hammasfiksaatiosta sitten, olen muuttunut hoitoni myötä myös muiden hampaiden tarkkailijaksi. En tajunnutkaan, miten monella suomalaisella, minusta kauniin hymyn omaavalla henkilöllä on itse asiassa vinot, osittain päällekkäiset tai ristikkäiset tai muuten vain epäsymmetriset hampaat. En vaan koskaan aiemmin huomannut asiaa. Ei se tietenkään vähennä heidän hymyjensä kauneutta, ehkä tekee sen vain persoonallisemmaksi.
Täällä kun lasten ja nuorten oikomishoito ilman terveydellisiä syitä ei ole rutiinia, ihmisiä ei (mallit ja vastaavat poislukien) taida oikeasti täydellisen suorat hampaat tai hampaat ylipäätään niin paljon kiinnostaa. Ja ei minuakaan ennen, ei todellakaan, kun nyt katselen ennen-otoksista millaisilla hampailla olen koko aikuisikäni esiintynyt. Puistatus.
Yrgh. Koska huulet ainakin minulla (etenkin hymyillessä) vähän tarttuvat otepintoihin, power ridge- reunaan ja koska kalvo kaikkinensa törröttää suustani vähän ulospäin, on koko suuni seutu hieman pullottava ja kummallisen näköinen etenkin, jos minua hymyilyttäisi, mutta yritän olla hymyilemättä suu auki. Estetiikkaa ei ainakaan yhtään paranna se, että vasen ulompi etuhampaani on tässä vaiheessa hoitoa reilusti ulospäin törröllään, ja näkyy huulteni välistä suu kiinni hymyillessäni. Tulee mieleen jokin epäsymmetrinen lisko tai lohikäärme...
Tarinan opetus: invisalignin peittely on näkyvämpää, kuin luonnollinen oleminen invisalignin kera.
Hammasfiksaatiosta sitten, olen muuttunut hoitoni myötä myös muiden hampaiden tarkkailijaksi. En tajunnutkaan, miten monella suomalaisella, minusta kauniin hymyn omaavalla henkilöllä on itse asiassa vinot, osittain päällekkäiset tai ristikkäiset tai muuten vain epäsymmetriset hampaat. En vaan koskaan aiemmin huomannut asiaa. Ei se tietenkään vähennä heidän hymyjensä kauneutta, ehkä tekee sen vain persoonallisemmaksi.
Täällä kun lasten ja nuorten oikomishoito ilman terveydellisiä syitä ei ole rutiinia, ihmisiä ei (mallit ja vastaavat poislukien) taida oikeasti täydellisen suorat hampaat tai hampaat ylipäätään niin paljon kiinnostaa. Ja ei minuakaan ennen, ei todellakaan, kun nyt katselen ennen-otoksista millaisilla hampailla olen koko aikuisikäni esiintynyt. Puistatus.
torstai 16. lokakuuta 2014
Iloisia uutisia kontrollista
Jesh. Kävin tänään kontrollissa ja hoitoni on edistynyt hyvin. :)
Muut hampaani ovat liikkuneet aivan kuten kuuluukin, vain se murheenkryyni vasen kulmahammas on yhä hieman kalvoa jäljessä, mutta sekin on petrannut - uusi otepinta on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, kun kuminauhavedon suunnan muutoksille tai muille elämänhankaloittajille ei ollutkaan tarvetta. Ihanaa!
Saan myös taas kuulema alkaa vaihtaa kalvojani viikon välein, joten homma nopeutuu mukavasti. Tänään paikalleen meni kalvo nro 17. Ehkä sittenkin ehdin alkaa näyttää ihmiseltä enkä enää tiedeprojektilta kuminauhoineni ja muoviosineni, kun keväällä palaan hoitovapaalta töihin.
Ystävällisesti hammaslääkärini muotoili myös kuumapuhaltimen avulla ortovahan paremmin AcceleDentin suukappaleen ympärille ja hampaistooni istuvaksi. Otin koko härvelin mukaani, kun en oikein tiennyt oliko oma vahamakkaratekeleeni sellainen, mitä haettiin. En ole suoraan sanoen varma, auttaako vaha oikeastaan, se paremminkin tuntuu vähentävän värinän tunnetta ja paljaskin suukappale istui suuhuni mielestäni riittävän hyvin. Mutta kokeillaan nyt ainakin.
Seuraavaa aikaa en taaskaan valitettavasti saanut siihen ajankohtaan kun olin toivonut, olisi näet ollut kätevä käydä noin viiden eikä seitsemän viikon kohdalla, koska otepinnan siirron takia joudun käymään vastaanotolla joka tapauksessa siinä kymmenen viikon kohdalla. Oh well, omaseurantaa sitten vaan taas.
Ja senkin tajusin vasta oven ulkopuolella, etten älynnyt kysyä, voinko varata jo nyt suuhygienistin ajan alaleuan otepintojen poistoon - kalvosta 22 eteenpäin alakalvoni ovat passiivisia eikä minulla ole alhaalla otepintoja, eli joudun pitämään kalvoa 21 niin kauan, että joku poistaa nystermäni. Ja huomioiden kalvojen likaantumisen, ajatus kahden kuukauden samasta kalvosta suussani ei kauheasti houkuta. Ja tietty haluaisin myös kaikki turhat nystermät aina suustani mäkeen aina niin pian kuin mahdollista.
Muut hampaani ovat liikkuneet aivan kuten kuuluukin, vain se murheenkryyni vasen kulmahammas on yhä hieman kalvoa jäljessä, mutta sekin on petrannut - uusi otepinta on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, kun kuminauhavedon suunnan muutoksille tai muille elämänhankaloittajille ei ollutkaan tarvetta. Ihanaa!
Saan myös taas kuulema alkaa vaihtaa kalvojani viikon välein, joten homma nopeutuu mukavasti. Tänään paikalleen meni kalvo nro 17. Ehkä sittenkin ehdin alkaa näyttää ihmiseltä enkä enää tiedeprojektilta kuminauhoineni ja muoviosineni, kun keväällä palaan hoitovapaalta töihin.
Ystävällisesti hammaslääkärini muotoili myös kuumapuhaltimen avulla ortovahan paremmin AcceleDentin suukappaleen ympärille ja hampaistooni istuvaksi. Otin koko härvelin mukaani, kun en oikein tiennyt oliko oma vahamakkaratekeleeni sellainen, mitä haettiin. En ole suoraan sanoen varma, auttaako vaha oikeastaan, se paremminkin tuntuu vähentävän värinän tunnetta ja paljaskin suukappale istui suuhuni mielestäni riittävän hyvin. Mutta kokeillaan nyt ainakin.
Seuraavaa aikaa en taaskaan valitettavasti saanut siihen ajankohtaan kun olin toivonut, olisi näet ollut kätevä käydä noin viiden eikä seitsemän viikon kohdalla, koska otepinnan siirron takia joudun käymään vastaanotolla joka tapauksessa siinä kymmenen viikon kohdalla. Oh well, omaseurantaa sitten vaan taas.
Ja senkin tajusin vasta oven ulkopuolella, etten älynnyt kysyä, voinko varata jo nyt suuhygienistin ajan alaleuan otepintojen poistoon - kalvosta 22 eteenpäin alakalvoni ovat passiivisia eikä minulla ole alhaalla otepintoja, eli joudun pitämään kalvoa 21 niin kauan, että joku poistaa nystermäni. Ja huomioiden kalvojen likaantumisen, ajatus kahden kuukauden samasta kalvosta suussani ei kauheasti houkuta. Ja tietty haluaisin myös kaikki turhat nystermät aina suustani mäkeen aina niin pian kuin mahdollista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)