Uusi alkuni

Jippii! Kipu on kivaa, tavallaan. :)

Olen nyt saanut uudet kalvoni ja uudet (vain!) 11 otepintaani. Kaikki sujui tällä kertaa nopeasti ja sujuvasti, ja aikaa jäi vanhojen tahmojen poistoon ja hampaiden kiillotukseenkin. Olen tyytyväinen.

Samalla tuntui myös vähän kuin olisin palannut taas alkupisteeseen - uudet hampaiden taakse tulevat otepinnat aiheuttivat parin tunnin ajaksi lievän sössötyksen ja aijai sitä puristusta ja kipua, kun pitää vääntää taas istuvia kalvoja kalvoja irti vinoimmasta kulmahampaastani. Jouduin kehittelemään itselleni uuden irroitustekniikan, jossa irroitan kalvot nyt kaikkialta muualta paitsi kulmahampaasta ensin. Työlästä, hidasta ja epäesteettisen näköistä, eikä taida onnistua huomaamattomasti esim. leffateatterissa tai ravintolassa "muka" laukkua kaivellessa... Ei tee myöskään mieli syödä enää usein eikä pitkään ja kovan ruuan pureskelun voin myös jättää vähäksi ajaksi toisille.

Olin jotenkin unohtanut millaista tämä on, viimeiset pari kuukautta olen napsautellut puristamattomia retentiokalvoja rennolla otteella sekunnissa päälle ja pois, eikä pitempi käyttötaukonaan ole tuntunut miltään. Lieneekö jatko retentiokoje Viveran kanssa samanlaista..? Ei itse asiassa hassumpaa.

Kuten alussa, nämä uudet otepinnat ovat terävän tuntuiset ja hankaavat poskia jos kalvot ovat poissa, mutta tällä kertaa olen kuitenkin säästynyt suuhaavoilta - lienen jo parkkiintunut tarpeeksi.

Mutta silti - onpa ihanaa, tämä prosessi etenee taas! Kalvot istuvat hyvin, ovat puhtaat ja olisivat vallan huomaamattomatkin, ellen olisi itse toivonut "power ridge"-hirvityksiä yläetuhampaisiini - toivoin lisää eteenpäin kallistusta keskimmäisiin etuhampaisiini ja ajattelin, että sellaiset olisivat ehkä tarpeen 5-10 kalvossa, nyt vähän huolettaa, että ne taitavat olla kaikissa lopuissa kalvoissa. Mutta parempi lopputulos lienee tilapäisesti heikennetyn ulkonäön arvoinen.

Uusista kalvoistani viimeiset ovat ns ylikorjauskalvoja, eli alle 38 kalvoa edessä, jos ei tule toista uusintakuvausta. Jes! Vaikka toivoin, että tässä vaiheessa vuotta lukema olisi ollut 15...

Ai niin! Sain mukaani ensimmäiset viisitoista kalvoa, ja nrossa 15 oli veikeä kiemura pikkukolo kalvon edessä. Mahtaisiko olla eteen tulevan kuminauhan kiinnityspiste? Onko jollain teistä ollut tuollainen?

Mitä nyt teksisin samoin, mitä toisin

Tässä siis oma kokemukseni tähänastisesta:

- Aloittaisinko yhä invisalign-hoidon?

  Kyllä, vaikka tämä nyt venyykin pidemmäksi kun toivoin ja mitä arvioitiin - ja vaikka hoidon vaikutus sosiaalisiin tilanteisiin ja ruokailuihin on (tai ainakin hoidon alussa oli) luulemaani isompi. On tämä silti perinteistä oikomishoitoa miellyttävämpää näin aikuisikäiselle. Eli jos todellista hoidon tarvetta on, suosittelen edelleen lämpimästi. Jos taas hoidon tarve on hyvin minimaalinen, sitten kehoitan harkitsemaan ja lukemaan paljon muiden kokemuksia ennen kuin lähtee tähän loppuelämän kestävään projektiin.

- Mitä apuvälineitä hankkisin?

Ostaisin edelleen hyvän sähköhammasharjan ja matkaharjan, pehmeän vauvaharjan kalvojen putsaukseen ja paljon hammaslankaimia. Nyt ostaisin jo alussa näiden lisäksi Amazonista Retainer Briteä (tärkeä etenkin nyt, kun kalvoja joutuu pitämään pitkään) ja chewie-paloja - "viralliset" pehmoiset chewiet ovat paljon miellyttävämpiä kuin hammaslääkärini antamat kirkkaat rautalankaputket tai pyyhkeenkulma ja saavat kalvot istumaan 5 min pureskelulla leukoja väsyttämättä paikoilleen. Niiden pureskelu tuntuu myös auttavan uusien kalvojen kipuun.

Ostaisin myös AcceleDentin - vaikeassa asennossa olevaa ja kalvoihin huonosti kontaktia saavaa kulmahammastani lukuunottamatta kaikki muut hampaat siirtyivät sen käytön aikana viikonkin kalvovaihdoilla kauniisti eteenpäin, eli uskon sen tekevän sen mitä luvataan oikein käytettynä. Jos hampaan siirrot ovat hankalampia, Acceledent ei nopeuta hoitoa puolella, mutta hiukan kuitenkin. Ja kipuun se on myös erinomainen apu - itse ole pärjännyt ilman buranaa siitä asti, kun aloin asettaa (etenkin uuden) kalvon aina illalla chewien avulla ja käyttää Acceledentiä heti siihen perään. Jos vielä pystyy pitämään tähän pitkän ruokatauon, esim 16-18 h ennen aamupalaa, uusi kalvo irtoaa jo seuraavana päivänä varsin kivuttomasti kuin vanha kalvo konsanaan.

- Miten järjestäisin päivittäisen hoitorutiinini?
 
   Olin alussa hyvin stressaantunut 22 tunnin kalvosuosituksesta ja hampaiden hyperhuolellisesta puhdistuksesta joka ikinen kerta ennen kalvojen palautusta. Nyt olen hyväksynyt sen, että en pysty kuin 21 käyttötuntiin, mutta panostan noihin pitkiin öihin, jolloin pidän kalvoja yhtäjaksoisesti pitkään. Päivällä saatan nykyisin joskus myös vain pureskella purkkaa huolellisesti, heittää kalvot suuhun ja harjata vasta sopivan tilaisuuden tultua (tunnin-parin sisällä viimeistään). Näin toimien elämäni on paljon stressittömämpää ja laadukkaampaa. Puolivuotiskontrollissa hampaat olivat  myös pysyneet hyvin puhtaina. Tosin, nyt kun saan taas uudet kalvot, aion yrittää venyä kohti 22:a tuntia, ettei kulmahampaan seuraamattomuus jäisi minun toimistani kiinni. Todennäköisesti siis alan käyttää purkka-kalvot hetkeksi suuhun tekniikkaa yhä enemmän esim pitkissä ruokailuissa, joissa on taukoja ennen jälkiruokaa ja kahvia, ja harjaan kunnolla vasta koko shown päätteeksi.

Joulupukkia odotellessa

Tai minun tapauksessani uusia kalvoja odotellessa.  Minun jouluni tulee silloin, kun saan uudet, hoitoani edistävät kalvot suuhuni joulukuun toisella viikolla. Odotan tuota omaa jouluani varmasti yhtä malttamattomasti kuin 3-v omaansa.

Siihen on vielä k a k s i  v i i k k o a. P i t k ä ä viikkoa. Nämä, yhä likaisemmat ja löysemmät samat kalvot suussa. Enpä olisi uskonut, mutta on ikävä myös otepintojani. Niiden kanssa kalvot eivät pyörineet näin pahasti suussa.

Suunnitelman takaisin tuleminen kesti tällä kertaa yli tuplasti niin pitkään kuin alkuperäisellä suunnittelukerralla.  Ja kuten pelkäsinkin, jäljellä olevien kalvojen määrä lisääntyi, mutta ei niin paljon kuin pahimmassa pelossani. Jäin kalvoon 18 ylhäällä, eli 30 olisi ollut jäljellä oleva kalvojen lukumäärä alkuperäisessä suunnitelmassa, kun nyt uudessa kalvoja on jäljellä 39. Valtaosa kalvoista "kuluu" tuon hankalimman, 90 astetta kiertyneen ristipurennassa olevan, hoidosta jälkeen jääneen yläkulmahampaan siirtelyyn.

Toivottavasti tällä kertaa onnistuu. Otepintoja on nyt uudessa suunnitelmassa vähemmän ja minusta mukavammissa ja fiksummissa paikoissa, kuten kulmahampaan molemmin puolin. Tällä kertaa keskimmäiset yläetuhampaat ovat otepinnattomat (jes!) ja alahampaissa ei otepintoja ole kuin muutamia - niissä ei näyttäisi tapahtuvan hoidon aikana juuri mitään muuta, kuin pieni kulmahampaan väistöliike.

Olisin kyllä nyt valmis melkein millaiseen otepinta-kuminauhasysteemiin tahansa, kunhan homma hoituisi.

Ai niin, toivoin ettei etuhampaiden väliin jätettäisi mustia kolmioita eli näitä inhottavan näköisiä ja tuntuisia aukkoja hampaiden väliin ienrajassa, ja clincheck-ohjelman mukaan näyttäisi, että viimeisissä kalvoissa hammasrivejäni tiivistetään näiden sulkemiseksi. Lienee hyvä asia, vaikka hammaskaaret eivät nyt jääkään ihan yhtä laajoiksi kuin ensimmäisessä suunnitelmassa.

Kun ehdin, laitan clincheck-videoninkuvakaappauksia ja päivityksen myös realself-sivustolleni.

Tahmahampaat

Nyt olen uuden suunnitelman ja uusien kalvojen odotteluvaiheessa. Puuduttavaa. Tällä kertaa olen odotellut jo yli viikon videosuunnitelmani saapumista ja huolestuttaa vähän, mikä siinä nyt kestää. Ehtivätkö kalvot valmistua varattuun sovitusaikaani mennessä? Laitoinko tällä kertaa mukaan liikaa omia toiveitani? (ei tehdasvalmisteisia precicion cutseja, ei "turhaan" eli passiivisena hoidon loppuun asti mukana olevia otepintoja yläetuhampaisiin).

En odota suunnitelmani valmistumista silein hampain, niin kuin oletin, vaan tahmahampain. Miksikö? Suuhygienistin aika ei riittänyt otepintojen ja liimojen kunnolliseen poistoon. Aikaa oli varattu 75 min, mutta kun otepintoja oli lähes joka hampaassa, vieläpä molemmin puolin, ja kun tieto iTero- kuvauksesta ei ollut välittynyt hoitajlle asti, ja koneet ja ohjelmat piti vielä saada erikseen käyntiin, yliajallehan se nytkin meni. Kuvaus näytti onnistuvan hyvin, mikä tietysti on pääasia, mutta iterossakin näkyivät jäljelle jääneet otepintojeni haamut nysinä lähes joka hampaassa.

Olo on, kuin olisi syönyt paljon tahmeaa karkkia ja pessyt huonosti hampaat. Tosi inhaa. Jos alas ei tule enää jatkohoidossano otepintoja, pyydän kyllä ainakin alahampaat siistimmiksi ensi käynnilläni. Ylähampaat ehkä saavat olla tahmeat, kun niihin varmaan tulee uudet liimakerrokset ja otepinnat kuitenkin, eikä varmaan liimojen tarkka poishiominen ole 100% kiilleturvallista puuhaa(?), joten ehkä parempi antaa tehdä se vain kerran.

Tämän tarinan opetus: varmista, että hammaslääkärisi ilmoittaa suuhygienistille mitä kaikkea on tarkoitus sinulle varatulla ajalla tehdä. Se, että sinä ilmotat sen itse ajanvaraukseen, ei aina riitä..

Huokaus - uusintakuvaus

Vielä kalvossa 16 oli kaikki niin hienosti. Tai näin luulin. Kun parin viikon iloisen viikottaisen kalvojen vaihdon jälkeen tsekkasin tarkemmin peilistä kiinni napsauttamaani yläkalvoa nro 18, tajusin, että vasemman yläkulmahampaan otepinta ja otepinnan kolo eivät kohtaa. Tällöinhän kulmahampaani a) ei ole kääntynyt kalvojen mukana b) ei näillä kalvoilla käänny enää astettakaan c) kalvo otepinnan välityksellä painaa hammasta itse asiassa väärään suuntaan, takaisin kielen puolelle ristipurentaan. Not good. Palautin kalvon 17 suuhuni, ja itse asiassa jo siinä otepinta ja kolo ovat jo vähän eri kohdassa. Kokeilin kalvoa 19, siinä otepinta ja kolo ovat vielä kauempana toisistaan. Palasin kalvoon 17 ja jauhoin yhden chewien tuusannuuskaksi. Ei muutosta.

Mitä tehdä? Uusintakuvaus asap, jääminen kalvoon 17 oli spostivastaus hammaslääkäriltä, kun ylläkuvattu kalvonvaihtokikkailu oli suoritettu. Ajan odotteluun menisi 2 viikkoa, suunnitteluun ja uusien kalvojen odotteluun 4 viikkoa.

6 viikkoa. 6 viikkoa tätä ilman mitään edistystä.

 No, oli alusta asti tiedossa, että ainakin yksi uusintakuvaus hoitoni aikana tulisi. Olisi ollut vaan kiva päästä edes kalvojen puoleen väliin asti ennen sitä. Näin ensin ajattelin ja lievästi sanottuna harmittelin pitkää etenemistaukoa TAAS.

Mutta kun olin ehtinyt ajatella asiaa hetken.. Sama tauko olisi ollut uusintakuvauksen yhteydessä jossain vaiheessa hoitoani kuitenkin edessä ja positiivisinä asioina a) nyt saisin paremmin istuvat ja toimivat kalvot, joissa ei olisi tarpeettomia leikkausia b) loppuhoito etenisi ehkä nopeammin, kuin sitkutellessa huonosti istuvilla kalvoilla? ja c) ehtisin sentään saada alahampaani kalvoa vaille valmiiksi ennen uusintakuvausta, joten varmaankin pääsen lopullisesti eroon alahampaiden otepinnoista uusintakuvauksen yhteydessä tehtävän otepintojen poiston myötä.

Kaikki "rakkaita" kuminauhanuppeja lukuunottamatta tosiaan poistetaan uusintakuvauksen yhteydessä, joten jännittävää olla kuukausi sileillä hampailla taas. Vähemmän innostavaa on käyttää samaa kalvoa yli kaksi kuukautta putkeen... Yöks.

Näkymättömyydestä ja hammasfiksaatiosta

Olen tässä koonnut perhekuviani valokuvakirjaksi ja havainnut seuraavaa: invisalign ei näy tavallisissa kuvissa, joissa hymyilen tai olen muuten luonnollisesti suu vähän auki tms. Sen sijaan olen selvästi poikkeavan näköinen niissä kuvissa, joissa yritän peitellä invisalign-hoitoani pitämällä väkisin suutani kiinni. Siis sekä niissä kuvissa, joissa olen vakavana (olen nykyään usein seurassakin vakavana, koska se on huulille rentouttavin asento kalvojen kera..), että erityisesti niissä kuvissa, joissa yritän hymyillä suu kiinni.

Yrgh. Koska huulet ainakin minulla (etenkin hymyillessä) vähän tarttuvat otepintoihin, power ridge- reunaan ja koska kalvo kaikkinensa törröttää suustani vähän ulospäin, on koko suuni seutu hieman pullottava ja kummallisen näköinen etenkin, jos minua hymyilyttäisi, mutta yritän olla hymyilemättä suu auki. Estetiikkaa ei ainakaan yhtään paranna se, että vasen ulompi etuhampaani on tässä vaiheessa hoitoa reilusti ulospäin törröllään, ja näkyy huulteni välistä suu kiinni hymyillessäni. Tulee mieleen jokin epäsymmetrinen lisko tai lohikäärme...

Tarinan opetus: invisalignin peittely on näkyvämpää, kuin luonnollinen oleminen invisalignin kera.

Hammasfiksaatiosta sitten, olen muuttunut hoitoni myötä myös muiden hampaiden tarkkailijaksi. En tajunnutkaan, miten monella suomalaisella, minusta kauniin hymyn omaavalla henkilöllä on itse asiassa vinot, osittain päällekkäiset tai ristikkäiset tai muuten vain epäsymmetriset hampaat. En vaan koskaan aiemmin huomannut asiaa. Ei se tietenkään vähennä heidän hymyjensä kauneutta, ehkä tekee sen vain persoonallisemmaksi.

Täällä kun lasten ja nuorten oikomishoito ilman terveydellisiä syitä ei ole rutiinia, ihmisiä ei (mallit ja vastaavat poislukien) taida oikeasti täydellisen suorat hampaat tai hampaat ylipäätään niin paljon kiinnostaa. Ja ei minuakaan ennen, ei todellakaan, kun nyt katselen ennen-otoksista millaisilla hampailla olen koko aikuisikäni esiintynyt. Puistatus.

Iloisia uutisia kontrollista

Jesh. Kävin tänään kontrollissa ja hoitoni on edistynyt hyvin. :)

Muut hampaani ovat liikkuneet aivan kuten kuuluukin, vain se murheenkryyni vasen kulmahammas on yhä hieman kalvoa jäljessä, mutta sekin on petrannut - uusi otepinta on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, kun kuminauhavedon suunnan muutoksille tai muille elämänhankaloittajille ei ollutkaan tarvetta. Ihanaa!

Saan myös taas kuulema alkaa vaihtaa kalvojani viikon välein, joten homma nopeutuu mukavasti. Tänään paikalleen meni kalvo nro 17. Ehkä sittenkin ehdin alkaa näyttää ihmiseltä enkä enää tiedeprojektilta kuminauhoineni ja muoviosineni, kun keväällä palaan hoitovapaalta töihin.

Ystävällisesti hammaslääkärini muotoili myös kuumapuhaltimen avulla ortovahan paremmin AcceleDentin suukappaleen ympärille ja hampaistooni istuvaksi. Otin koko härvelin mukaani, kun en oikein tiennyt oliko oma vahamakkaratekeleeni sellainen, mitä haettiin. En ole suoraan sanoen varma, auttaako vaha oikeastaan, se paremminkin tuntuu vähentävän värinän tunnetta ja paljaskin suukappale istui suuhuni mielestäni riittävän hyvin. Mutta kokeillaan nyt ainakin.

Seuraavaa aikaa en taaskaan valitettavasti saanut siihen ajankohtaan kun olin toivonut, olisi näet ollut kätevä käydä noin viiden eikä seitsemän viikon kohdalla, koska otepinnan siirron takia joudun käymään vastaanotolla joka tapauksessa siinä kymmenen viikon kohdalla. Oh well, omaseurantaa sitten vaan taas.

Ja senkin tajusin vasta oven ulkopuolella, etten älynnyt kysyä, voinko varata jo nyt suuhygienistin ajan alaleuan otepintojen poistoon - kalvosta 22 eteenpäin alakalvoni ovat passiivisia eikä minulla ole alhaalla otepintoja, eli joudun pitämään kalvoa 21 niin kauan, että joku poistaa nystermäni. Ja huomioiden kalvojen  likaantumisen, ajatus kahden kuukauden samasta kalvosta suussani ei kauheasti houkuta. Ja tietty haluaisin myös kaikki turhat nystermät aina suustani mäkeen aina niin pian kuin mahdollista.

Eteenpäin!

Nyt olen taas sitkeästi edennyt hoidossani. Kalvoa 13 pidin 3 viikkoa plus pari AcceleDent onnettomuuspäivää päälle, kalvoja 14 ja 15 kumpaakin reilut 10 päivää ja nyt olen kalvossa 16, vihdoin. Toivoin olevani tähän aikaan vuodesta jo lähempänä hoitoni puoliväliä, mutta nykyinen hankala hoitovaihe ei etene niin vauhdikkaasti kuin hoidon alkuosa antoi olettaa.

Odotan kyllä innolla toiselle kalvokymmenykselle pääsyä. Kalvosta 22 (vai oliko se 24?) eteenpäin kaikki alakalvoni ovat passiivisia. Alahammaskaaren valmistuminen olisi minusta varsin optimi aika tehdä väliaikakuvaus ja tilata loppuhoidoksi ylös paremmin nykytilannetta vastaavat, kulmahampaisiini kunnolla istuvat kalvot... Ilman noita hölmöjä, syviä precicion cutseja.

Mutta päättäköön hoitava ortodontistini, joka tämän alan huomattavasti minua paremmin hallitsee, uusintakuvaukselle sopivan ajankohdan. :) On hyvä luottaa ammattilaiseen - havaitsin tämän kun mielestäni liian tiukassa olleet, toisiinsa törmäävät etuhampaani muuttuivat seuraavalla kalvolla kuudessa tunnissa (!) kauniisti vierekkäin oleviksi kaveruksiksi, joiden väliin sai taas koko matkalta hammaslangan. Onneksi en saanut käsiini sitä hiekkapaperia, olisin turhaan nirhannut terveitä hampaita.

 Seuraava kontrolli lipsahti hieman pidemmäksi kuin toivotun 5-7 viikon päähän hidasteluni vuoksi, kaikki ajat olivatkin jo pitkälle varattuja. Täytyy olla ensi kerralla tehokkaampi ja varata aika heti vastaanotolta poistuessa. Toivottavasti kaikki etenee niin kuin kuuluukin.

Säikähdys ja helpotus

Viikko sitten se sitten viimein tapahtui. Läheltä piti - tilanteita oli ollut vaikka kuinka, olin monta kertaa ollut vähällä pestä AcceleDent-laitteeni suukappaleen irroittamatta sitä ensin väristäjäosasta. Laitteessa kerrotaan hyvin selkeästi, ettei se ole vesisuojattu, mutta univelka tekee hajamieliseksi. Ajattelin kyllä mielessäni, että tuskin noin simppeli laite olisi parista pisarasta vettä särkynyt.

No, sitten pesin taas jälleen kerran isoksi venähtänyttä ja sätkivää jälkeläistäni lavuaarin alla. Hän keksi ensimmäistä kertaa yltävänsä avaamaan kylppärin yläkaappin ja vetäisi saman tien koko hyllyn sisällön altaaseen. Acceledent käväisi sitten hanan alla kaiken muun muassa. Kuivasin sen nopeasti  ja toivoin parasta. Turhaan. Se alkoi hetken päästä väristä itsekseen kuin riivatttuna, on/off  nappula ei toiminut ja akun loputtua laite mykistyi. Oh noooh!!

Tapahtuneen merkitys alkoi aueta hitaasti. 650+ euroa ja postikulut. En ollut varma, oliko hammaslääkärilläni uusia laitteita tai edes aikeita hankkia niitä. Tai saisiko hän ylipäätään hankittua niitä. Nykyisen laitteeni hän oli ostanut USA:n konferenssissa käydessään. Ulkomailta ei-hammaslääkärinä en saisi millään ilveellä tilattua uutta lääkintälaitetteeksi luokiteltua kojetta itselleni, sen ymmärsin yritettyäni turhaan saada tilattua edes kertakäyttöisiä hammasharjoja tai Retainer britea netin kautta Suomeen. Ebayssakaan ei myyty enää käytettyjä Acceledent-laitteita, kun nykylaitteet on ohjelmoitu kestämään vain 1,5 v päivittäisten käyttöjen verran. Joutuisinko siis kärsimään lähes täydet kaksi vuotta hankalaa hoitoani? Eiiiih! Siinä ei mahdolliset kotivakuutuksen pienet kompensaatiot mieltäni lämmittäisi.

Laitoin paniikissa rehellisen tapahtumakuvauksen orthoaccelille ja hanmaslääkärilleni ja kyselin pikaista neuvoa. Olin valmis maksamaan pikarahteja, mitä vain. Olin varma, ettei tapahtunut olisi laitteen takuun piiriissä. Mutta mikä ihme tapahtuikaan! OrthoAccel-asiakaspalvelija vastasi seuraavana arkipäivänä UPS-lähetyslapun kera ja uusi klaite saapui minulle kotiovelle ilman mitään kuluja kaksi päivää oman laitteen palauttamisen jälkeen.

Erinomaista asiakaspalvelua, en voi muuta sanoa.

Nyt voinkin taas hengähtää ja keskittyä huolehtimaan paljon pienemmistä murheistani:

Suupieli. Toinen suupieleni on ollut pari viikkoa kroonisesti rikki ja kirvelee ikävästi. Pikaisella googlettelulla opin, että oikomishoidossa tämä angular cheilitis on varsin yleinen vaiva. Veikkaisin, että oirepuoli (oikea) liittyy siihen, että irroitan ja laitan kalvot aina oikealta, ja käteni ehkeivät aina ole täysin puhtaat? Ja osatekijä voi olla myös se, että pidän nyt näitä samoja kalvoja extrapitkään,  kolmatta viikkoa. Yöks, täytyypä liottaa astianpesuaine-vesi coctailissa sekä kalvot että Acceledentin suukappale, jos vaikka niissä on bakteeri/hiivakantaa, joka ongelman aiheuttaa. Suupieltä rasvaan sibicortilla, joka tuntuu helpottavan.

Hammasväli. Vasenta yläetuhammastani pitää hoitoni aikana kääntää vertikaalisesti myötäpäivään, jotta se olisi suorassa ja yhtä pitkän näköinen kuin oikea hammas. Nyt tuntuu, että nykyinen kalvoni auttaisi kyllä tämän hampaan liikkumaan, jos vain tilaa olisi - etuhampaat törmäävät tällä hetkellä keskellä niin, että hammaslankain jää väliin kiinni. Jos tietäisin millä "hiekkapaperilla" hammaslääkäri IPR:n tekee, olisi kova kiusaus hiukan itse pyyhkäistä tätä hammasväliä - luulen että liike on nyt tästä hampaiden välisestä kitkasta kiinni ja seuraavaan suositeltuun kontrollikäyntiin vielä kaksi kalvoa aikaa.

Jumissa kalvossa 13

Huokaus. Kalvon 9 kohdalla kalvoista jälkeenjääneen kulmahampaan avuksi aloitettiin siis kuminauhaveto. Kuminauhojen kiinnitysnupit eivät enää suuremmin paina tai hankaa, mutta nuppien, kuminauhan ja huonommin istuvan kalvon kanssa puheeni on ollut taas hetkittäin sössöttävää ja olen ollut ikävän tietoinen hoidostani vieraampien ihmisten kanssa puhuessani. Lisäksi kotoa liikkeelle lähtiessä on taas yksi mukaanotettava ja muistettava asia lisää (kuminauhapussi). Mutta elämä on, ja edelleen tämä invisalign-elämä on paaaaljon helpompaa ja miellyttävämpää kuin teininä taannoin kokemani hoito kiinteillä kojeilla.

Valitettavasti kuminauhaveto nyt kokeiltuun suuntaan (vasemmasta yläkulmahampaasta vasempaan alaposkihampaaseen) ei ole vielä tuottanut tarpeeksi lisäliikettä kulmahampaaseen. Kalvon 12 kohdalla vasempaan yläkulmahampaaseen oli tarkoitus lisätä otepinta ja vaikka hammas olikin kalvon 12 kohdalla  jäljessä, saatiin otepinta onneksi viime käynnillä lisättyä ja hampaan kontaktia kalvoon samalla parannettua. Tämä onnistui siten, että otepinnasta tehtiin tuplapaksu. Samalla uusi otepinta on varsin näkyvä, mutta näkymättömyys alkaa olla samantekevää - pääasia on, että saadaan hoito onnistumaan ja hankalimmatkin hampaat tottelemaan kalvoja.

Yllätyksekseni ja harmikseni sain ohjeen pitää nykyistä kalvoani nro 13 peräti kolmen viikon ajan. (AcceleDent laite ei nopeuta nyt alkavaa kulmahampaan rotaatioliikettä kuin n. 30 prosenttia hammaslääkärini mukaan). AcceleDent laitteeni suukappaletta myös tuunattiin vahalla paremmin suuhuni istuvaksi varmuuden vuoksi. Vähän tämä hoidon hidastuminen harmittaa, vaikka ymmärrän perustelujen järkevyyden - tahtoisin vain hoidon edistyvän mahdollisimman ripeästi etten joutuisi keväällä töihin palatessani enää sössöttämään tällä tavalla.

Tein myös realself.com sivulle hoidostani review-jutun tai sen alun, saa nähdä ehdinkö ikinä sitä päivittää kun tämänkin kanssa on näin kiirettä. Parempi harvoin kun ei milloinkaan. :)

Jälkeenjäänyt hammas

Kesäloman postausyritykset kännykästä eivät onnistuneet, pahoittelen pitkää taukoa.

Elämä AcceleDentin kanssa on sujunut hyvin ja olen jo varsin rutinoitunut viettämään iltaisin 20 min värisevä laite suussani. Viikottaiset kalvojen vaihdot ovat tuntuneet samalta kuin aiemmin kahden viikon välein tapahtuneet, eli viimeiset käyttöpäivät vanha kalvo on löysemmän tuntuinen ja huomaan mutristelevani suutani ja imeväni kalvoihin kerääntyvää sylkeä (yh!) pois päivän mittan. On ilo vaihtaa viikottain tiukasti istuvaan, puhtaaseen kalvoon, jonka kanssa vastaavaa ongelmaa ei ole. Acceledent siis vaikuttaa toimivan.

Mutta huonojakin uutisia on: vasen kulmahampaani ei tahdo ko-operoida invisalignin kanssa vaan jää jälkeen joka kalvosta ts. kalvon etureunan ja hampaan väliin jää lisääntyvästi tyhjää tilaa. Tämä oli sinänsä odotettavissa, koska tähän vaikeimpaan hampaaseen oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus laittaa kuminauhaveto kalvosta 5 alkaen liikettä tehostamaan, mutta hammaslääkärini päätti ensin kokeilla pelkillä kalvoilla. Kalvon 9 kohdalla alkoi lopulta näyttää siltä, että pelkkä kalvo ei riitä. Hammaslääkärini mukaan hampaan asento ja muoto on sellainen, ettei kalvo saa siihen tarpeeksi kontaktia. Asiaa ei ainakaan auttanut se, että kalvosta 5 eteenpäin kalvoihin oli jo tehtaalla valmiiksi leikattu kulmahampaiden taakse koloset (precicion cuts) mahdollista kuminauhahoitoa varten, ja leikkaus vähensi kalvon ja hampaan kontaktipintaa ennestään.

Laitan nyt jälkeenjääneestä hampaastani kuvan, pahoittelen katsojille yököttävää lähiotosta. Jos olet vasta harkitsemassa hoitoasi, kuvasta näet myös miltä otepinnat kalvojen kanssa näyttävät. Ja jos kauhistut kalvojen näkyvyyttä, huomaa, että näin läheltä suutasi tarkkailet vain sinä itse ja kenties puolisosi, sinua kauempaa katsovat ulkopuoliset eivät todennäköisesti hoitoasi tule koskaan huomaamaan.

.

                                                My poorly tracking left canine tooth. 

Huonolla mäihällä tällainen hampaan seuraamattomuus voisi johtaa uusintakuvaukseen ja hoidon uudelleen aloittamiseen. Mutta yksityispuolella hommat hoituvat onneksi heinäkuussakin: otin kuvan kanssa sähköpostitse yhteyttä lomalla olevaan hammaslääkäriini ja sain parin päivän kuluttua ohjeen pureskella chewieta enemmän, aikaistetun kontrolliajan ja suosituksen pidentää kalvojen vaihtovälin 10 päivään kontrolliin asti.

Pari viikkoa sitten kontrollissa vasempaan yläkulmahampaaseeni liimattiin metallitappi ja toinen tappi vasempaan poskihampaaseeni. Väliin pujotettiin kuminauha, jonka otan pois ruokailujen ajaksi ja vaihdan päivittäin. Kuminauhat tuovat vähän eteenpäin suuntautuvaa vetoa kulmahampaaseen ja samalla korjaavat purentaani (vetävät vasenta yläleukaani taaksepäin).

En voi valehdella olevani suuresti iloinen tästä lisähärvelistä. Terävän tuntuiset tapit ovat tehneet suuhuni ja kieleeni pienet haavat ja tapit tuntuvat edelleen teräviltä ja epämiellyttäviltä syödessä. Toisaalta ajattelen, että tavallisia rautoja käyttämällä olisin joutunut sietämään vielä paljon suurempaa epämukavuutta (ja useampaan suuntaan viritettyjä kuminauhoja). Kuminauha ei normaalisti puhuessa tai hymyillessä näy, mutta rajoittaa suun suurelleen avaamista ja vaikuttaa vähän puheeseeni.

Kaikenkaikkiaan en enää koe hoitoani mitenkään huomaamattomaksi, kun nyt kuminauhan lisäksi kymmenenteen kalvooni on uutena tullut mukaan "power ridge" oikean yläetuhampaan kohdalle, eli vako josta kalvo törröttää rumasti vähän irti ikenestä. Tämä ominaisuus kääntää sisäänpäin kallistunutta hammasta juuresta alkaen eteenpäin, eli on varmasti tarpeellinen mutta ikävän näkyvä. Mutta edelleenkään kukaan ei ole kysynyt tai kommentoinut hoitoani mitenkään. Ehkä ihmiset eivät vaan tosiaan tarkkaile keskustelukumppaniensa hampaita tai sitten kaikki ovat vaan liian hienotunteisia ottaakseen asian puheeksi.

Vinkkejä kalvoelämään

Sain ensimmäisen kommenttini ja siitä ilahtuneena päätin kokeilla, onnistuuko iphonella bloggailu.

Olen kuluneen kahden kuukauden aikana oppinut hampaiden harjauksesta kaikenlaista uutta. Sähköhammasharjan merkitys on kasvanut - sen käyttö säästää rasitusvammoilta ja toisella kädellä voi edelleen tehdä samalla jotain muuta. Vaikka tyhjentää tiskikoneen tai kanniskella itkuista vauvaa. Nopea ei-hapan välipala ja nopea sähköhammasharjaus perään pelastaa nälkäkiukulta, jos on jo käyttänyt ns. kalvovapaat tuntinsa vuorokaudesta. Suosin itse fazerin sinistä.

Jos hampaita on pakko harjata ei-vesipisteellisessä tilassa kuten autossa (pelkääjän paikalla, toivon), vaahtoamattomat hammastahnat (esim elmex sensitive) ovat helpoimpia, niiden kanssa ei tarvitse varastoida autossa sylkykupiksi pahvikuppia tms eikä tukehdu vaahtoon kotiin pääsyä odotellessa. :) Harmi kun colgate wisp- tai muita kertakäyttöhammasharjoja ei myydä Suomessa.

Hammaslääkärini vinkkasi joidenkin potilaidensa käyttävän chewie-muoviputkien sijasta kalvojen paikalleen pureskeluun pyyhkeen kulmaa. Olen todennut matkaolosuhteissa myös vauvan pehmeän purulelun ja puhtaan (!) vaipan toimivat hyvin, jos chewiet eivät ole messissä.

Ja jos onnistuu rikkomaan invisalign-kotelonsa kuten minä, tupperwaren kolmen säilytysrasian setin pienin boksi sopii hyvin kalvokoteloksi. Toisaalta myös suljettavat muovipussit (kuten ne, joissa invisalign-kalvot toimitetaan) käyvät yhtä hyvin.

AcceleDent - my 1st review

I´m now on my fifth tray, and things are going much better. However, I still find this treatment troublesome enough, that the extra cost of 680 euroes to cut my treatment time in half with AcceleDent seemed like an excellent deal. Indeed, I´d pay that (and more) for a whole year to eat whenever and whatever I wanted without this teeth-brushing hassle anytime!

So, I suggested my ortho that I´d like to use AcceleDent. He agreed and kindly brought me a machine from US. I bought it from him and because of the shortened total treatment time, got a little discount of the total prize of my treatment - all in all 680 euroes extra cost for me.

AcceleDent is a vibrating machine that helps teeth move faster with invisalign or with braces. With invisalign, you can usually change trays every week instead of every two weeks.

I have used my machine a bit over two weeks now. It´s easy to use, pain-free and small. It shuts itself off after 20 mins, so you can´t overuse it. It also counts the times you use it. Downside of that is that it will stop working after 1,5 years of use - this is to prevent selling it on ebay for further users. (Bummer, I would have sold my machine, but most likely I will use most of my uses, so there´s not so much left to sell.)

Does it work then? Can´t say yet. So far I have only changed one tray with one week interval (number 4 to 5), and that has been the toughest tray change yet. Snapping the top tray on was really quite hard and a bit painful and this was the first tray with which there has been some discomfort also on the bottom teeth. However, after two days of use (and loooots of chewing), the tray 5 fits just as well as the previous ones and don´t seem any tighter than the ones before. Will see how the next one goes. I´ll write a second review after I gain more experiences.

Päivitys viidennen kalvon kera

Olen tässä välissä kirjoitellut muutaman tekstiluonnoksen ja ottanut kalvojen vaihdon yhteydessä seurantakuvia, mutta en näemmä koskaan ehdi siirtää niitä tänne. Lisään tähän siis mahdollisesti myöhemmin alkuvaiheen fiilistekstejä ja kuvia, nyt vain nopea päivitys, jottei väli kasva mahdottoman pitkäksi.

Ensimmäisten päivien valtava epämukavuus, sössöttäminen, päivinä 3-5 tullut syljentuoton hurja lisääntyminen ja pahin tuskastuminen hoitorutiineihin ovat nyt onneksi helpottaneet. Kalvojen irroittaminen on myös helpottanut, joskin yläleuan vinkurimmat hampaat otepintoineen ovat edelleen vähän kinkkiset ja kivuliaat.

Ensimmäinen viikko-kaksi ovat tosiaan kamalimmat, sen jälkeen helpottuu. Ei tämä siis vieläkään ruusuilla tanssimista ole, mutta jotenkin olen oppinut näiden kalvojen kanssa elämään.

Olen myös itse tehnyt elämäni vaikeammaksi kuin sen tarvitsisi olla, koska päätin olla kertomatta hoidostani kellekään muulle kuin miehelleni ja odottaa, kuinka kauan kestää, että ystäväni ja sukulaiseni spontaanisti huomaavat kalvot ja kommentoivat niitä. Ajattelin saavani sillä keinoin rehellisimmän tiedon siitä kuinka poikkeavalta oikeasti näytän ja kuulostan, koska hoidostani kerrottuani kaikki varmasti tarkkailisivat hampaitani eri tavalla. Odottelen (19.6.) sitä spontaania huomaamista edelleen...

Tai no, yksi naapurimme (mies!) pitkästä katseesta päätellen näki jotain outoa hampaissani, mutta hänkään ei kehdannut kysyä tai kommentoida mitään. Ystäviäni taas tapaan useimmiten lounaalla tai kahvilla, ja kun suvunkin kanssa lähikeskustelut käydään ruuan äärellä, ehkä siksi kukaan ei ole vielä huomannut mitään. Ihmettelevät vaan varmaan äkäisyyttäni ruokailujen pikittyessä ja äkillistä hampaidenharjausfiksaatiotani...

Kuvailen seuraavaksi hoitorutiiniani.

Aluksi olin erittäin tarkka siitä, että pitäisin kalvoja yli 22 tuntia vuorokaudessa. Se tarkoitti ruokailukertojen rajaamista kolmeen vuorokaudessa (2 x max 30 min ilman kalvoja ja 1 x max 1 h ilman kalvoja), jolloin minusta tuli nälkäinen ja kiukkuinen ja erittäin hermostunut seuraruokailija, koska varsinkin verkkaiset yhteispäivälliset kaikkine ruokalajeineen ja taukoineen tahtovat itsessään viedä sen pari tuntia, enkä eri lajien välissä halunnut sännätä harjaamaan ja laittamaan kalvoja takaisin suuhuni... Nyt olen hieman rentouttanut rutiiniani, ja pyrin kaikkina päivinä 21 käyttötuntiin ja kotipäivinä 22 tuntiin. Tämä tavoite onnistuu paljon kivuttomammin. Parissa viikossa kroppani tottui myös saamaan ruokaa vain kolme kertaa päivässä.

Aluksi säntäsin aina heti ruokailun päätyttyä hampaita harjaamaan ja kalvoja kiinnittämään. Nyt hammaskiillettä varjellakseni syön ensin ruokailun jälkeen hetken xylitolipurkkaa ja odottelen happohyökkäyksen laantumista ennen kuin harjaan. Käytän kotona sähköhammasharjaa ja reissussa aina käsilaukussani kulkevaa tavallista hammasharjaa. Kalvot puhdistan ennen hampaiden harjausta aamuin illoin vauvan hammasharjalla ja miedolla käsisaippualla. Lounaan jälkeen tai ulkona syödessäni vain huuhtelen kalvot ja harjaan hampaat pikaisemmin. Hammaslankaa käytän joka ruokailun jälkeen, jottei hampaiden väliin jää irtoruokaa. (Säikähdin muutamaa netistä löytynyttä käyttäjää, jotka kertovat saaneensa lukuisia hammasvälireikiä invisalign-hoitonsa aikana, vaikka vannoivat harjanneensa hampaansa säännöllisesti.) Kalvot suussa juon vain vettä. Pari kertaa olen koittanut juoda sokeritonta maitokahvia, mutta sen jäähtymisen odottelu on vienyt hermot. Ehkä sokeriton jäälatte pillillä voisi sujua paremmin. Mitään sokeripitoista en aio kalvot suussa juoda. Kuoharin juomista juhannuksena voisin tosin harkita.

Kalvoni vaikuttavat toimivan. Ensimmäisesti kalvosta lähtien hammasvälit ovat edestä leventyneet ja takana supistuneet (eron huomaa hammaslankaa käyttäessä), eli poskihampaat siirtyvät taaksepäin kuten hoitoni tässä vaiheessa on tarkoitus. Hammaskaareni on myös hieman leventynyt ja ylipurentani vähentynyt. Yläetuhampaat ja kulmahampaat ovat myös siirtyneet jo hieman, vaikkakin noiden hampaiden varsinainen liikuttelu alkaa vasta hoidon loppupuolella. Aina vinkkurimmat ylähampaistani eivät ihan istu kalvoihinsa, vaan niiden alle jää vähän tyhjää tilaa. Hoitona tähän ongelmaan minun pitäisi pureskella chewie-palojani vielä enemmän.

Ensimmäisellä kontrollikäynnilläni (kalvo 3) tarkistettiin kalvojen istuminen ja hiottiin vähän lisää tilaa hampaiden väliin. Sain myös pyytämäni AcceleDent -laitteen mukaani, josta seuraavaksi tulossa oma tekstinsä.

My first trays

Here are my first trays after two weeks of use, top and bottom.

As you can see, my top arch is just a mess. It´s waaaay too narrow for my canines, and that´s why they never came out properly. The left canine tooth (which is shown on the right on the upper picture) has rotated almost 90 degrees. After being pulled out via surgery, the canines have pushed my front teeth out of alignment too. My second front teeth have rotated and first teeth tilted back and the left one rotated, too.

On the bottom arch I have no problems, but it needs to be widened up to match with the top.

I just counted my attachments - at the moment I have eleven attachment on top on the buccal side (three teeth with two attachments!) and four extra bumps on the lingual side because of my overbite. On the bottom I have nine attachments (one tooth with two attachments) and I think something they call "power ridges" on three front teeth.

Btw - experimented with these trays and tried soaking them in Corega dental solution. It made them fresher anda little brighter but didn´t remove all the stains. They were still as yellowish as in the pictures above. No visible clowding etc. at least after that one use.

My first day with invisalign

30.4. after the first 36 hours of wearing invisalign plus about a zillion attachments.

Does it show? Yes. I look freekish, when I focus my eyes on to my teeth. The attachments show when I smile, the two (!) pieces in my left front tooth show even when I speak. But others don´t seem to notice them, perhaps to them I just look a bit weird. My teeth in general kind of look whiter and glossier with the trays. From a distance my smile might look even prettier (wider and brighter) than normally, or then it can just be weird and glossy when the sun is reflecting on the plastic...

Does it hurt? Not really. Putting on the attachments (skilled dental assistant) was really quite ok. The thing that keeps your mouth wide open while they operate on your mouth hurt my upper lip a bit, that´s all. Removing the aligners was and is pretty difficult and slightly painful due to the attachments, but not too bad. I´ve got a few abrasions in my mouth, but so far got no need for pain killers, so I guess I´m doing fine.

Do I regret doing this? Hell yes. But the first week is supposed to be horrible.

Why I started this invisalign blog

This blog is about my invisalign treatment. It´s purpose it´s to demonstrate how (or if) invisalign works in really complex case like mine (severe crowding, crossbite and rotation of upper canine teeth, overbite), because most invisalign blogs out there are about treating minor or cosmetic problems. According to most cosmetic dentists (probably most orthodontists, too) you couldn´t even treat a case like mine with invisalign.

My treatment will take place in Finland, so most of this blog will be in Finnish, but pictures are universal - and I´ll sum up my progress also in English (check the blog updates with English titles).

My dentist is an experienced orthodontist, who has trained in UK. My estimated treatment time is two years including very many attachments and some evening/night time wear rubber bands. The total prize (6800 e) includes iTero, the whole treatment reagardless of its final duration and first follow-up year with retainers (Vivera up, metal wire bottom). I also asked for a backup plan and got it included in my deal: I get to change to damon braces free of charge, if my treatment with invisalign should fail.

Ensimmäinen päivä invisalignin kera

30.4, ensimmäinen vuorokausi invisalign hoidon aloittamisen jälkeen. Voisinpa vielä paeta tästä tilanteesta. Nyt tämä kaikki on ikävän todellista, suussani on koko ajan muoviset kalvot, joiden olemassaolon tiedostan joka ikinen sekuntti. Välillä ne yökkäyttävätkin minua, koska oksennusrefleksini on yliherkkä. Ne painavat ja hiertävät. Puheeni on yhtä sössötystä, en saa millään S-kirjainta muodostumaan ilman sihausta otepintojeni ja kalvojen miinoittamalla etuhampaiden takapinnalla. Näytän friikiltä, en hammashoidossa olevalta vain ainoastaan friikiltä. Kuulostan puhevikaiselta ja huomaan jo alkavani vältellä puhumista tai ylipäätään ihmisten kohtaamista ja miettiväni, miten perua tai välttää tulevaisuudessa häämöttävät tapaamiset harvemmin treffattavien ihmisten kanssa. Heippa hei sosiaalinen elämä.

Kunpa en olisi ikinä aloittanut tätä kidutusta, mitä ihmettä oikein ajattelin. Imeskelen ja mutristelen suutani ja kalvojani kaiken päivää, enkä muuta pysty ajattelemaankaan. En ehdi syödä kuin pari-kolme kertaa päivässä tämän hammas- ja kalvopuhdistusrumban takia, enkä silloinkaan pysty syömään kunnolla - en pysty kiinnikkeiltä ja syvän purennan korotuspaloiltani tällä hetkellä puremaan takahampaitani lainkaan yhteen, joten on valittava ruokia, joita pystyn nielemään nopeasti isoina kimpaleina. Ja syöminen on sentään elämäni suurin ilo. Suussani on muutama haava, pian varmaan muutama kookas afta. Harmi vain (tai oikeastaan etu) - että nämä muoviset härpättimet poistamallakaan en tunne itseäni normaaliksi, vaikka aika normaalilta silloin näytän ja kuulostankin - lukuiset poskeen hankaavat otepinnat pitävät huolen siitä, etten halua hengailla luvattoman pitkään ilman kalvojani.

Oli hyvä, että oikojani varoitti ensimmäisen viikon olevan kamala. SE ON. Ehkä tämä tästä sitten viikolla kaksi. Aion ehdottomasti ostaa hoitoa nopeuttavan Acceledent-laitteen, jos se oikojalleni sopii, vaikka se lähemmäs tonnin kustantaakin. Jos se nopeuttaa tämän kidutuksen loppumista puolellakin vuodella, on se monin kerroin hintansa arvoinen, koska haluan päästä tästä eroon asap - ja SYÖDÄ. Haukata, pureskella ja hienontaa taas normaalisti milloin vain, mitä vain.

Jos jotain positiivista, kukaan ei ole vielä ainakaan kehdannut sanoa mitään tai edes tuijottaa minua selvästi. Puhetyyliäni en ole vielä tutummille (paitsi kotiväelle) ehtinyt esitellä, tuntemattomat katsovat ehkä hiukan pitkään sössötystäni, mutta tuntuvat ymmärtävän mitä heille sanon. Mieheni ei ensimmäisenä päivänä edes iltaan mennessä muistanut, että olin jo aloittanut hoidon. (Miehet)

Käytännön järjestelyt

Ennen oikomishoidon aloitusta kävin hampaiden puhdistuksessa yleisyhammaslääkärillä (suuhygienisti olisi myös riittänyt) ja OPTG- röntgenkuvauksessa, jolla varmistettiin hampaiden ja juurten tilanne ja ettei oikomishoidolle ollut esteitä. Kustannukset näistä eivät kuulu oikomisen kokonaihintaan, kuten eivät myöskään oikomishoidon aikaiset hammaspuhdistukset. Minulle yleishammaslääkärini suositteli oikomisen ajan puhdistusta puolivuosittain lievän parodontiittini takia.

Molemmilla (damon/invisalign) hoitomenetelmillä arvioitu hoitoaikani oli kaksi vuotta. Edellistekstissä mainitsemani oikomishoidon hinta on kolmessa osassa maksettava kokonaishinta (hoitoajasta riippumatta) ja ensimmäisestä hoidon jälkeisestä retentiovuodesta kojeineen. Sain omaan sopimukseeni myös kohdan, ettei kustannuksia tule lisää, vaikka hoito jouduttaisiin kesken vaihtamaan invisalignista damoniin.

Käyttämäni oikojahammaslääkäri suunnittelee hoidon iTero-tietokoneohjelmalla. (Kaikki invisalign-hoitoa tarjoavat eivät näin tee.) Seuraava askel oli käydä tässä tunnin kestävässä kuvauksessa, jonka jälkeen sain muutaman päivän päästä kotiin sähköpostitse tietokonerekonstruktion hampaistostani ja siitä, miten ne hoidon aikana siirtyisivät. Tämä kuvausrekonstruktio kiinnosti minua niin valtavasti, koska olin vieläkin epäuskoinen siitä, voiko hampaistoani saada leukaluuni puitteissa järjestykseen, että olisin melkein voinut käydä siinä, vaikken hoitoon olisi tosissani hakeutumassakaan.

iTero kuvauksen yhteydessä maksettiin ensimmäinen hoitoerä (4000 euroa). Kuvauksen jälkeen oli vielä mahdollisuus luopua hoidosta, jolloin maksettavaksi jäisi vain kuvauksen ja suunnittelun hinta (600) ja loput palautettaisiin. Avasin klinikan tarjoaman tilin, jonka kautta maksoin kuvauksen.

Kaikki sujui klinikalla jouhevasti. Ensin otettiin valokuvat hampaistostani kaikissa kuvakulmissa ja sitten tehtiin iTero- kuvaus, joka ei ollut ollenkaan epämiellyttävä - kädessä pidettävää laitetta painettiin hampaita vasten eri kuvakulmissa ja lopuksi varmistettiin koneelta kuvien tekninen onnistuneisuus. Mitään muotteja, tahnaa tms ei tarvittu. Sähköpostitse rekonstruktio tuli luvattua nopeammassa ajassa ja kalvot laitettiin tilaukseen vasta, kun olin hyväksynyt suunnitelman.

Ja wau - oli tosi hienoa ja addiktoivaa nähdä omien hampaiden siirtyvän oikeaan asentoonsa suorassa rivissä. Tuollainenko minusta voisi tulla?

Linkitän ehkä videon myöhemmin tähän. Jos osaan..

Seuraava vaihe onkin sitten otepintojen liimaus ja kalvojen sovitus - hui hurja. Nyt en voi enää perääntyä, ainoastaan siirtää hoidon aloitusta, jos menee pupu pöksyyn. :)

Hoitovaihtoehtoni, plussat ja miinukset

Konsultaation jälkeen jäin miettimään vaihtoehtojani. Niitä oli nähdäkseni kolme:

1) Olla tekemättä hampailleni yhtään mitään:

+ Ei kustannuksia
+ Ei ylimääräistä vaivaa, normaali elämä syömisineen ja hammaspuhdistuksineen
+ Ei tilapäistä ulkonäkö- ym. haittaa hammashoidosta

- Ei pysyvää toiminnallista ja esteettistä parannusta
- Todennäköisesti tulevaisudessa leukanivelkipuja
- Todennäköisesti tulevaisuudessa parodontiitin jatkuminen ja hammaskaaren lisäahtautuminen -  pahimmassa skenaariossa etuhampaiden menetys ja sen jälkeen implantti/tms proteesihoidot

2) Perinteinen oikomishoito kiinteillä kokeilla (Damon keraamiset braketit ylös, metalliset alas)

+ Pysyvä toiminnallinen ja esteettinen parannus.
+ Ns. varma, mahdollisesti invisalignia parempi lopputulos
+ Ei mahdollisuutta mokata hoitoa potilaana, koska ei vaadi erityisiä järjestelyjä
+ Hieman matalampi (6000 euroa) hinta kuin invisalignilla

- Ulkonäköhaitta - raudat mitkä raudat, vaikka ovatkin sirompia kuin entisaikojen mallit.
- Sosiaalinen haitta - haluttomuus puhua ja hymyillä suussa olevien härvelien vuoksi voi rajoittaa elämää ja viedä mielenkin matalaksi. Tästä on jo omaa kokemusta.
- Epämukavuus - suun haavat, vaikeutunut hampaiden ja hammasvälien puhdistus
- Sallittujen ruokalajien rajoitus (ei kovia, sitkeitä, värjääviä, tahmeita jne ruokia)
- Purennan korotuksen ja kuminauhojen ym härvelien myötä vaikeutunut syöminen ylipäätään.
- "Pommivarmoissakin" hoidoissa voi hoitoaika venyä. Jos hoito on tuskaa, jokainen ekstrakuukausi on enemmän tuskaa.

3) Oikomishoito invisalignilla eli irroitettavilla kalvoilla

+ Pysyvä toiminnallinen ja esteettinen parannus - taitava oikoja saa näilläkin purennan korjattua.
+ Ei yhtä näkyvä - vähäisempi sosiaalinen haitta.
+ Voi syödä mitä haluaa
+ Hampaiden puhdistus tapahtuu normaalisti
+ Voi ottaa hetkeksi pois eli tärkeässä tilanteessa voi olla ilman. (esitelmän pito tms)
+ Ei yhtä epämukava tai kivulias kuin kiinteät kojeet
+ Tietokonesuunnitteinen lopputulos ja oma osallistuminen motivoivat hoitoon
+ Erityisjärjestelyjen takia välipalojen syönti vähenee ja tämän takia moni hoikistuu hoidon aikana...

- Vaatii päivän mittaan erityisjärjestelyjä: pitää poistaaa syödessä tai muuta kuin vettä juodessa ja hampaat pestä, ennen kuin kalvo laitetaan takaisin. Tämä ei onnistune kodin ulkopuolella aina ihan saumattomasti.
- Hoidon voi itse mokata, jos ei saa järjestelyä toimimaan ja suositeltu hoitoaika (22 h/vrk) jää vajaaksi
- Em. syystä monilla hoitoaika venyykin ja tarvitaan uusia refinement-kalvoja lopputuloksen korjaamiseen. (Mutta jos hoito on subjektiivisesti siedettävämpää kuin kiinteillä kojeilla, venymisen ehkä kestää paremmin?)
- Jotkut väittävät hoitoa näkymättömäksi, mutta kuvien ja videoblogien perusteella sanoisin että kyllä nämäkin näkee, jos kohdistaa katseensa hampaisiin.
- Haastavampiin siirrettäviin hampaisiin tulee kalvojen lisäksi kiinteästi hampaaseen liimattavia otepintoja (attachments), jotka näkyvät pieninä nokareina hampaissa myös silloin kun kalvot eivät ole suussa. Tapauksessani näitä otepintoja tulee varsinkin hoidon alussa erittäin monta ja myös toiseen etuhampaista, eli se hoitoni näkymättömyydestä.
- Hieman kalliimpi hinta (6800 euroa) kuin kiinteillä kojeilla.

Oikeastaan terveyteni huomioiden mitään tekemättömyys ei ollut todellinen vaihtoehto. Ajankohtanakaan tuskin tämän parempaa aikaa hoidolle tulisi, kuin nyt kun olen vauvan kanssa kotona. Taloudellisesti hetki voisi olla parempikin, mutta harvoin ihmisellä on sekä riittävästi aikaa että rahaa käytettävissään. Nyt pääsisin päivisinkin hoitoihin ja oikomiskojeiden kanssa sössöttäminen (alkuun useimmat etenkin invisalign-kalvoja käyttäessään sössöttävät) kotona ei olisi yhtä kiusallista kuin töissä.

Mitä pidempään asiaa pohdin, siltä innostuneempi ja kiinnostuneempi olin kiinnostunut siitä, mitä tällä uudella invisalign-menetelmällä minulle voitaisiin tehdä - voisinko minäkin näyttää joskus normaalilta? Asian sai selville vain yhdellä tapaa.

Aloitus

Miksi loin tämän blogin?

En löytänyt googlettamalla suomalaisia invisalign-oikomishoidolle omistettuja blogeja ja englanniksikin löysin lähinnä kirjoituksia, jossa invisalignilla korjattiin vähäisiä tai täysin kosmeettisia hammasongelmia. Siksi ajattelin jakaa oman kokemukseni, jos joku muu vastaavassa tilanteessa oleva etsii Suomessa vaihtoehtoja ja vertailukohtia.

Invisalign on oikomismenetelmä, joka toteutetaan hampaiden päällä pidettävillä läpinäkyvillä irroitettavilla muovikalvoilla. Kalvot poistetaan ruokailun ja hampaiden puhdistuksen ajaksi ja niitä tulisi pitää 22 tuntia vuorokaudesta. Tähän blogiin eksyneet lienevät jo jossain määrin perehntyneet menetelmään:

Tarkemmin tietoa hoidosta löytyy sivulta www.invisaling.fi ja googlettamalla invisalign. Monet yksityiset hammasklinikat Suomessa tarjoavat tätä hoitoa ja kertovat perusasioita sivuillaan. Se on jo vuosien ajan ollut hyvin suosittu menetelmä aikuisten oikomishoidossa englanninkielisissä maissa, Suomessa en ollut siihen juurikaan törmännyt tai (ainakaan tietääkseni) tavannut sen käyttäjiä. Ideaalitilanteessa invisalign-kalvot ovat lähes näkymättömät tai ainakin paljon huomaamattomammat kuin perinteiset hammasraudat:

Jos harkitset hoidon aloitusta, tee huolellinen taustatyö ymmärtääksesi mihin olet sitoutumassa. Hoito vaatii pienen elämänmuutoksen jatkuvan harjauksen ja napostelukiellon myötä. Invisalign blogeista ja keskustelufoorumeilta löytyy hyödyllisiä invisalign-käyttäjien kuvauksia hoidostaan, oma suosikkisivustoni on www.realself.com. Youtubesta löytyy myös invisalign-videoblogeja, joista näkee invisalignin käyttäjät livenä.

Oma hampaistoni on näin vinksallaan, koska pysyvät yläkulmahampaani eivät mahtuneet lapsuudessa puhkeamaan. Puhkeamattomana kulmahampaat voivat painaa etuhampaiden juuria, joten suostuin hoitojen aloitukseen, vaikka omasta puolestani olisin voinut jatkaa maitokulmahampaillani. Tuolloin hammasrivistöni oli vielä suora ja mielestäni riittävän kaunis.

Minulle tehtiin lukioikäisenä maitokulmahampaiden poisto ja rautakulmahampaiden paljastusleikkaus, kulmahampaiden vetohoito ja sen jälkeen ylähammaskaareeni yritettiin kiinteillä oikomiskojeilla saada lisää tilaa, mutta se ei oikein onnistunut. Hoito aloitettiin aivan liian myöhään ja pienen terveyskeskuksen yleishammaslääkärin kompetenssi ei tainnut tapaukseeni riittää. En jaksanut kärsiä paikallaan junnaavassa hoidossani niin montaa vuotta, kuin mitä se hänen resursseillaan ja osaamisellaan olisi vienyt. Lopulta kyllästyin ja lopetin hoidon ulkomaille muuttaessani. Ajatuksenani oli jatkaa hoito loppuun myöhemmin osaavammissa käsissä.

Yliopistoikäisenä YTHS:n oikojahammaslääkäri oli seuraava konsulttini. Hänen kuvailemansa pitkä ja useita helvetinkojeita sisältävä hoitosuunnitelmansa ei suuresti houkutellut. Koska tilantarve oli niin suuri, molemmat leuat pitäisi oikoa, kiinteiden kojeiden lisäksi tarvitsisin purentaa korottavan irroitettavan kojeen kitalakeen ja kuminauhoja sinne ja tänne. Koska kulmahampaani olivat nyt esillä, tilanteessani ei ollut hänen mukaansa enää hampaiden juurien painumisen riskiä eikä aikuisiällä oikomishoidon aloitusajalla muutenkaan niin väliä. Tästä tiedosta onnellisena jätin asian hautumaan. Jos ongelmani oli vain kosmeettinen, minulla ei ollut kiirettä. Olin jo hampaisiini tottunut, vaikka niitä ei parhaalla tahdollakaan voinut enää sanoa suoriksi tai kauniiksi.

Sopivan tuntuista ajankohtaa pitkälle, epämukavalle ja sosiaalisesti vaivaannuttavalle hoidolle ei opiskelujen aikana tai ensimmäisinä työvuosinakaan tullut, eikä rehellisesti sanottuna varmaan olisi tullut koskaan myöhemminkään, jos ei terveydellisiä ongelmia olisi alkanut esiintyä. Havahduin kolmekymppisenä krooniseen ientulehdukseeni, ja tajusin, että hampaistoni epäjärjestys altistaa minut parodontiitille ja sitä kautta vakavammillekin sairauksille. En pysty kotikonsteilla pitämään väärässä asennossa olevien kulmahampaideni syviä ientaskuja puhtaina.

Pk-seudulle muutettuani kävin hampaiden puhdistuksessa ja hammaslääkärini suosituksesta oikojalääkärin arvioissa. Olin etukäteen selvittänyt kyseisen yksityisaseman oikojan olevan koulutukseltaan ja meriiteiltään vakuuttava ja aikuisten hoitoon perehtynyt. Häneltä sain tietää, että kulmahampaiden ristipurenta heikentää myös viereisten hampaiden ennustetta ja että purennassani oli muutakin pielessä - vasemmalla puolen poskihampaani olivat vastakkain, kun niiden pitäisi olla limittäin, ja minulla oli myös syvä purenta. Tämän kuultuani tajusin, että vasen leukaniveleni on jo hyvän aikaa napsahdellut ja leuan ja suupohjan seutu vasemmalta hetkittäin aristellut. Kappas vain. Nyt ei puhuttukaan enää vain kosmeettisista ongelmista.

Olin varautunut siihen, etteivät netistä löytämäni esteettisesti miellyttävämmät irroitettavat kojeet olisi kohdallani edes vaihtoehto, mutta hämmästyksekseni oikoja antoi minulle kaksi erilaista hoitosopimusvaihtoehtoa: kiinteät damon-merkkiset kojeet ylä- ja alahampaisiin tai invisalign.

Keskustelin eri vaihtoehdoista ja lopulta kysyin suoraan, minkä oikoja itse valitsisi omaan suuhunsa jos hän olisi minun tilanteessani - hänen vastauksensa oli invisalign.